Uusperheissä kasvaneet ja vapaaehtoinen lapsettomuus
Mun tuttavapiirissä perheen ovat perustaneet useimmiten ydinperheessä kasvaneet. Taas ne uusperheissä kasvaneet, jotka ovat tehneet lapsia, ovat huonosti koulutettuja matalapalkka-alan edustajia tai työttömiä. En tunne yhtään korkeastikoulutettua uusperheessä kasvanutta tuttavaa, joka olisi tehnyt lapsia.
Onkohan tällaisista asioista saatavilla tilastotietoa? Vastaako nämä havainnot teidän tuttavapiiriä?
Kommentit (7)
Jos nyt omaa tuttavapiiriäni / sukulaisiani mietin, niin ei koulutus tai lastensaanti ole riippunut perhetaustasta. Osa on fiksuja, osa vähemmän, se on vaikuttanut, kuinka pitkälle ovat opiskelleet, ei perhe.
Itse kasvoin uusperheessä 2-vuotiaasta lähtien. Teen juuri kolmatta korkeakoulututkintoani. Lapsuuteni ei ollut erityisen onnellinen, ja perhekuvio vaikuttaa elämääni muuten vaikeuttavasti, mutta koulunkäyntiä rakastin lapsesta asti. Uusperheen Vaikutus oli ehkä ennemminkin käänteinen: kun kotona oli tiukkaa eikä kannustusta tullut, niin koulussa oli kiva saada hyviä numeroita ja kehuja. Olin mieluummin koulussa kuin kotona. Sama toteutui siskonikin kohdalla.
Kuinka suuri tuttava .ystävä, sukulais piirisi on? Kun koko Suomen perhe tilanteet tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa perheessä täysin vastakkainen kokemus mutta meillä onkin ollut hyvä uusperhe.
Juuri nykyiseltä mieheltäni lapset ovat saaneet rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin, eivät bioisältään!
Kaikki kolme aikuista lasta onnellisesti parisuhteissaan jo 4-20v, lapsia on ja lisää tulossa. Suhteet myös meihin tosi läheiset, isoisä (nykyinen mieheni) on lastenlasten bestis:)
Sinänsä ihan kiva. Mutta sori vaan tuo lopun isoisä on lastenlasten bestis kuulostaa karmivalta. Kyllä pienen lapsen paras ystävä pitää olla joku muu kuin isoisä(puoli).
Lapsuuten uusperheeseen kuului viisi lasta ja koulutuksia eri tasoisia, mutta kaikki omalla alallaan ihan menestyneitä. Oma esikoiseni haki juuri lukioon ja koulu sujuu hyvin. Meillä nelisen vuotta vanha uusperhe.
Sanoisin, ettei uusperhe itsessään ole se tärkein vaikuttava elementti, vaan miten lasten kanssa siihen sopeutuu. Hyvät välit biovanhempien välillä sekä bion ja bonusvanhemman on aika tärkeää. Oman kokemukseni mukaan huonot välit ovat se, joka lapsia kuormittaa enemmänkin. Kannattaa siis ihan tosissaan koittaa pitää oma katkeruus kurissa, jos haluaa lastensa menestyvän. Olisipa tästä tosiaan jokin tutkimus, niin ymmärtäisivät nekin, jotka välejä toiseen vanhempaan hankaloittavat keinolla tai toisella.
Ainakin omassa perheessä täysin vastakkainen kokemus mutta meillä onkin ollut hyvä uusperhe.
Juuri nykyiseltä mieheltäni lapset ovat saaneet rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin, eivät bioisältään!
Kaikki kolme aikuista lasta onnellisesti parisuhteissaan jo 4-20v, lapsia on ja lisää tulossa. Suhteet myös meihin tosi läheiset, isoisä (nykyinen mieheni) on lastenlasten bestis:)