Kokemuksia / ehdotuksia Koska Kolmas?

ja olisin halunnut kolmannekin aika pian. Sitten sairastuin ja siinä meni parisen vuotta.



Mies ei sitten enää ollutkaan varma haluaako kolmatta ja sitä sit jauhettiin muutama vuosi. Sit vihdoin mies päätti, että saa kolmaskin tulla ja eka yritys oli tuulimunaraskaus. Kun lopulta sen kolmannen sain, ikäeroa keskimmäiseen tuli yli 6v.



Tykkäsin isommilla pienestä ikäerosta, mutta pakko sanoa, että tuo reilu 6v on myös kiva ikäero, kun isommat jo ymmärtävät niin paljon ja olivat todella ihastuneita pikkuveljeensä.

vielä haluaisin hänellekkin "kaverin"

Nautin niin kovasti vauva-ajasta kun edellisestä oli aikaa ja isommat jo isoja. Ehdottomasti oli meille oikea aika.

Meillä 2 ekan ikäero oli hitusen alle 2v ja kakkosen ja kolmannen 3,5v.



Tuo 3,5v ikäero oli hyvä oman jaksamisen kannalta. Mutta toisaalta jo aika pitkä sen suhteen jos haluaa jo tehdä jotain muutakin kuin elää vauva- ja pikkulapsiaikaa.



Itse kaipasin enemmän tuloja, kuin kotihoidontuki, silloin kun isoin lapsi alkoi olla kouluikäinen. Tavallaan silloin alkoi pikkulapsiarki vähitellen laajentua. Toisaalta oli ihana olla kotona kotihoidontuella kun esikoinen meni kouluun.



Ärsyttävää oli vauvan kanssa eskari-ikäisen jatkuva vieminen ja hakeminen eskarista. Tuntui että aina vauvaa sai olla herättämässä ja pukemassa eskarin takia ja päiväunilta heräsi kun vaunut välillä liikkuivat ja sitten taas pysähtyivät kun eskari piti hakea sisältä tai tultiin kotiin.



Ja silloin ikäero hitusen häiristi kun isommat lapset alkoivat olla sen ikäisiä että heidän kanssaan oli kiva tehdä kaikkea kuten luistella, lasketella ja matkustella, niin taapero vaati toisen vanhemmista sillä aikaa. Perhe ei voinut tehdä niin paljoa yhdessä. Tässä ikäero näkyi.



Nyt kun nuorin täyttää 5v on aika ihanaa aikaa. Vihdoin voi tehdä koko perhe yhdessä monia asioita, jotka kiinnostavat riittävästi kaikkia. Isommat eivät kuitenkaan ole liian isoja edes muumimaailmaan ja pienin menee hyvin heurekassa ja laskettelurinteissä.



Meidän perheelle jaksamisen ja harrastusten ja vapaa-ajan vieton, sekä arjen sujumisen kannalta pidän ideaalina ikäerona 3v:tta. Tosin vauvaa en haluaisi enää oman kokemuksen jälkeen eskariaikana, vaan jo ennen sitä aikaa tai sitten ekaluokkalaisen kanssa (tosin sitten ikäeroa jo aika paljon).

Pienellä ikäerolla. Meillä oli vaikeeta kanssa, kun keskimmäinen oli eskarissa ja nuo edellisen kirjoittajan maitsemat jutut teki hankalaks. Meillä vaan vauva ei nukkunut vaan huusi eskaristahakureissut joka päivä... Niin ja tietysti oli talvella hirveesti puettava yms. No, esikoinen oli sitten jo tokalla koulussa ja saapui kotiin aina vauvan päiväuniaikaan enkä saanut vauvan kanssa levättyä ainoana mahdollisena hetkenä päivästä. Vauvasumu ei ollut ongelma, kun isommat oli pieniä, mutta nyt piti koululaista auttaa läksyissä yms. ja todella tuntui, että voinko olla näin tyhmä. Siis isompien lasten jutut vaatii aivoja! Ja hyvin pian, kun pikkuinen lähti liikkeelle, ikäeron ongelma oli selvä: sotkee isojen leikit ja huoneet, isoilta menee hermot, kun tavaroita rikkoutuu... Afrikan tähtee ei voi pelata, kun hetkessä ainakin osa nappuloista on pikkuisen kynsissä yms. Puisto on ainut paikka, missä koko perhe viihtyy, elokuviin/teatteriin pikkuinen on liian pieni ja vauvakerhot ei isompia kiinnosta.

Jos vaan voimia on ja jaksatte, niin putkeen vaan kaikki lapset. Me ei jaksettu ja meni näin, nyt kun pienin 3v. alkaa olla osa porukkaa ja paljon on helpottanut. No, isommilla alkaakin sopivasti murrosikä...