Huono suhde äitiin ja isään

Olin pieni kun vanhempani erosivat. Kuuntelin koko lapsuuden ajan, kun he haukkuivat toisiaan minun kauttani. Äiti meni uusiin naimisiin ja elimme uusperhe-elämää, syntyi myös lisää lapsia. Tätä "onnea" kesti sitten n. 5 vuotta. Perhe hajosi, koska äidin uusi mies mm. Joi. Oli myös muita haasteita.

Olen kokenut, että omaan isään suhde on aina ollut hieman etäinen, mutta en ymmärrä miksi. Kävimme isän luona säännöllisesti, reissattiin, jne. En ole koskaan pystynyt kertomaan hänelle kuitenkaan kaikkea. Hän myös kohteli erilailla minua ja veljeäni. On tuntunut koko elämän ajan, että veljeni on hänelle tärkempi.

Äitini puolestaan on tuntunut olevan aina todella kontrolloiva. Elin monta vuotta huonossa parisuhteessa. Vaikka kuinka koitin puhua äidilleni silloin asiasta, hänen mielestä ero ei ollut vaihtoehto. Sinnittelin suhteessa, kunnes päätin lähteä. Äitini tuomitsi tämän. Vaikka olin voinut huonosti. Muutenkin, jos mulla on huolia, joita puhun äidille, hän aloittaa kertomaan omia murheitaan sivuuttamalla minun. Tuntuu, että olen ollut vain äitini haluama jatke.

Tuntuu, etten saanut vanhemmilta riittävästi mm. Huomiota. lintsailin koulusta ym. En saanut tarvittavaa apua, vaikka se olisi varmasti ollut tarpeen jo nuorena. Yli 20-vuotiaana hakeuduin ensimmäistä kertaa hoitoon ahdistuksesta ja sain masennusdiagnoosin. Asia on itselleni niin kipeä, etten ole kertonut tästä edes vanhemmilleni.

Huomaan edelleen omia lapsia saatuani, että äitini on kontrolloiva ja puuttuu liikaa kaikkeen, määrää kuinka pitäisi toimia jne. En muista, että vanhempani olisi koskaan halannut minua tai pitänyt sylissä.

Huomaan myös, että usein mietin vielä tässäkin iässä, että mitä minusta tulee. Olen opiskellut muutaman eri ammatin ja tuntuu taas, ettei sekään ole minua varten. Äitini taisi sanoa lapsenakin, että minusta ei koskaan tule mitään.

Tuntuu raskaalta kantaa näitä lapsuudenkokemuksia. Katson aina kateellisena perheitä, joissa isäsuhde on hyvä.

Onko muilla tällaista ollut? Kuinka olette päässeet eteenpäin? Olemme kyllä isäni kanssa tekemisissä, mutta hän suosii veljeni lapsia enemmän ja tapaa heitä enemmän, vaikka yritän pitää häneen yhteyttä paljonkin.