Millaista oli olla kaaso?

Uskomattoman paljon sai tehdä varsinkin perinteisissä häissä. Jo polttarit olivat iso ponnistus, saati sitten kaiken maailman askartelut..

Toiset häät olivat sikäli helpommat, että polttarit oli laivamatka, jolla vaan pientä ekstraa.

Molemmat morsiamet antoivat pienen kiitoslahjan, oli kyllä isosta työstä kiva huomata.

En tällä järjellä ihan heti suostuisi ;)

Toki on eri nyt kun on lapsia, en ehtisi millään moiseen. Enkä todella pyytäisi ketään urakoimaan omia häitä varten.

Autoin koristeluiden valinnassa sekä olin myös jonkin verran askartelemassa (en kuitenkaan hirmuisesti), olin morsiusparin mukana katsomassa hääpaikkaa ennen valintaa. Lisäksi toki huolehdin ne perinteiset polttarit (muut osallistujat auttoivat tässä kuitenkin kivasti, kun kyselin innokkuutta) sekä huolehdin yhdessä bestmanin kanssa hääjuhlan ohjelmasta (lue = minä järjestin ja bestman ihmetteli iltaa ennen häitä, että mitenkä se menikään;) ). Lisäksi juonsimme mikrofonien avulla hääjuhlan: paikan opastukset, järjestelyt sekä ne ohjelmanumerot. Bestman oli kyllä tässäkin tosin enempi mukana tulija ja hän juonsi siltä osin kuin kykeni ja minä lopun:) Niin, ja sainhan minä huolehtia myös hääparin yöpaikan varauksesta yllärinä (maksoimme bestmanin kanssa puoliksi häälahjana). Mitähän sitä muuta..tossa noin nopeesti pääpiirteittäin.

siis oli kivaa:) tosin aikaa kyllä vei, että siltä kantilta en haluaisi liian usein, mutta kiva kokemus.

en ala enää toiste.



Ja omiin häihin ei tullut kaasoa. En halunnut orjuuttaa ketään meidän häiden takia.



Sitä paitsi, me menimme keskenämme naimisiin miehen kanssa ja suunnittelimme häät yhdessä. Ne ei olleet mitkään tyttökavereiden juhlat, missä morsian saa olla yhden päivän prinsessana.

morsiuspari ei tiennyt yhtään mitä haluaa, silti mun piti hoitaa lähes kaikki hääjärjestelyt lukuunottamatta kutsuja. morsiamen piti leipoa pullaa ja pipareita, no ne paloi uunissa kun piti juopotella siinä samalla. ja tämän hän kertoi vasta hääpäivän aamuna.

no, puolet kutsutuista ei tulleet edes paikalle, joten vaatimattomat tarjoilut riittivät kutakuinkin kaikille, tosin juhlasali oli melko karun näköinen kun joka pöydästä puuttui väkeä.

hääbudjetti oli 200mk! siis siitä piti hoitaa tarjoilut ja koristeet! ja tämä vuonna 1998.

viikko häiden jälkeen morsian vinkui kun kukaan ei ostanu paria kymppiä kalliimpaa lahjaa. ei tainnut morsio tietää oikeen hinnoista mitään, itse ainakin bongasin suht kalliin pussilakanasetin ja kattilasarjan lahjojen joukosta.

rupesivat jo alkumetreillä kinastelemaan ja toisilleen haistattelemaan...toooosi kiva fiilis kaikilla!kauhee tappelu mitä tehdään ja minne mennään ja tietty oli paljolti myös raha kyseessä...joo,paljonn paskaa tapahtui polttari-iltana kinaa ja väittelyjä....ei kiitos mulle enää,mut eipä tarvitse enää katsella näitä sisaruksia!!!välit laitoin totaallisesti poikki!!

Morsian tiesi tasan tarkkaan, mitä halusi, joten minun apua ei tarvittu lainkaan. Yritin kyllä tarjoitua auttamaan ihan missä vaan, mutta perfektionistille ei minun apu kelvannut. Jostain syystä meitä kaasoja oli vielä kaksi, eikä me tiedetty mikä meidän tehtävä oli.



Polttarit pidimme, ja ne nyt menivätkin ihan ok, mutta muuten jäi aika huono maku niistä kekkereistä eli siis häistä. En edes tiennyt häiden tarkkaa ohjelmaa. Sain tosin morsiamen muistilistan vahingossa asioista, mitkä pitää vielä hoitaa ja siinä oli 'osta lahja tälle toiselle kaasolle'. En tiedä, mitä hän sai, mutta minä en saanut mitään. Minusta hieman kummallista, vaikka sinällään nyt aivan sama yhden muistoesineen päälle, mutta silti...



Koskapa emme kaasoina saaneet tietää häiden tarkkaa ohjelmaa, emme voineet tietää, että oluet ja siiderit oli tarkoitettu juotavaksi vasta kakun jälkeen, eikä pitopalvelukaan ollut asiaa muistanut. Joten, kun hääparia odotettiin kuvauksista, ehti osa porukasta jo tyhjentää varaston ja oli aika kivassa kunnossa jo ennen ruokaa ja lisäksi juotavaa piti hakea lisää.



Ilmeisesti kaikki nämä mokat olivat jotenkin minun syytäni, sillä morsian ei ole puhunut minulle sitten häiden jälkeen eli 15 vuoteen. Tietysti olisi pitänyt selvittää asiat jo heti alkuunsa, nyt se on jo liian myöhäistä. En ollut morsiamen mikään paras ystävä, joten kovasti ihmettelin alunperinkin, että miksi hän minut pyysi, eikö se yksi lasuuden ystävä olisi riittänyt. No, itse olen sinut asian kanssa, mutta enää en kaasoksi ala, eikä yli nelikymppisiä varmaan pyydetäkään.