Oletko hengissä vain läheistesi takia?! Itse yritän sinnitellä lapsieni vuoksi.

Enkeli taivaan suojelkoon sinua. Antakoon voimaa kestää sairautesi, ellei pysty parantamaan sinua!

Lapset on hyvä syy sinnitellä seuraavaan päivään. Heille olet ainoa, sellaisena kuin olet, korvaamaton.

Käy lääkärissä. Jos lastensuojelu ei ole vielä mukana niin tee ehdottomasti ilmoitus, sä tarvitset apua elämään ja lapsi aistii kyllä että äiti on masentunut vaikka hän ei sitä ääneen sanoisi. Ei tuollainen ole normaalia, ylleensä ihmisellä on luonnostaan elänänhalua, jotkut sairaudet voivat sen viedä.

Anna lapset huostaan, et ole sopiva äidiksi tuossa kunnossa.

Tuo on ap ihan normaalia jopa terveellä ihmisellä joskus.

Pahimpina päivinä olen päättänyt pysyä hengissä koirani takia.

En enää. Vaikea lähtä avaan mikä muutti suhtautumisen. Varmaan sellainen itsensä observointi, tarkkailin ajatuksia ja tekemisiä neutraalisti, ihan niinkö elokuvaa katsois. Tuo sitten auttoi lisäämään mielenkiintoa tutkia lisää itseä ja olemassaoloa. Itelläkin on sairaus (psoriasis) joka nyt on vuosia vaan edennyt, mutta oon hyväksyny sen. Ei mulla oikeestaan oo ees muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, ja näillä mennään. Myöskin pienistä asioista nauttiminen on tärkeää, mitä pienemmistä asioista pystyy iloinen, sitä onnellisemmaks tulee. Myös sellainen turha stressaaminen on jäänyt pois. Tulevaisuutta on turha murehtia, kun en voi tietää miten se tulee menemään. Menneisyydenkin murehtiminen on turhaa, koska se on mennyt jo, murehtiminen ei siihen enää vaikuta.

Pahimman masennuksen aikaan koirani piti minut hengissä. Toki myös en halunut aiheuttaa kärsimystä läheisille ihmisille, mutta koira oli se konkreettinen joka pakotti ylös sängystä ja vei lenkille, halusi leikkikaverin ja huomiota, tuli tuijottamaan kun on aika syödä jne. Jos olisin tehnyt itsemurhan vanhemmat olisivat alkaneet parin viikon päästä kaipaamaan ja etsimään, mutta koira ei olisi pärjänyt päivääkään. Nyt on tuo aika elämästä ohi, mulla on kaikki hyvin ja olen ehkä ensimmäistä kertaa koskaan aidosti onnellinen. ja kiitollinen koiralleni että piti mut hengissä, koska elämällä olikin mulle vielä niin paljon kaikkea hyvää annettavana. 

Ei vaan siksi että elämä on ihan jees.

Hae ap mielialalääkitys, sulla lienee vaikea masennus.

On ajoittain sellaisia hetkiä, että vain lapset ovat syy elää.

Olen taipuvainen masennukseen.

Äitini takia en myöskään voi tehdä itselleni mitään, hän menetti isänsä traagisesti, kun oli lapsi, nyt isänikin on vanha höppänä.

No, on elämä ihan kivaa ajoittain, kun vain aallonpohjista ylös pääsee.

Äitini takia on pakko jaksaa, en halua pilata hänen loppuelämää, on jo vanha.

Kiitos vastauksista. En ole masentunut vaikka voisi jutuista niin päätellä. Tämä olo ei valitettavasti lähde pillereitä syömällä. Joudun makaamaan kaikki päivät vain sängyssä kun sairaus on vienyt niin paljon pois normaaleista kehon toiminnoista. Avustajat ja mies auttavat. En puhu oikeastaan heille koskaan kuinka pahalta minusta tuntuu. Kivutkin "peitän". En voi kuormittaa muita, eihän tälle tilanteelle kukaan mitään mahda. Ei voi syyttää ketään, ei edes itseään. Pitää vain jaksaa hymyillä, jutella normaalisti, näytellä. Olen siinä jo mestari. Osaan itkeäkin niin että kyyneleet valuu mutta ilme ei muutu surulliseksi. Tänään viimeksi peitin kyyneleet kun mies jutteli vieressä. Yöt ovat parasta aikaa kun näkee unia joissa pääsee liikkumaan, ei ole kipeänä. Joskus olen toivonut etten heräisi aamulla mutta sitten tulee lapset mieleeni ja alkaa itkettää. ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En ole masentunut vaikka voisi jutuista niin päätellä. Tämä olo ei valitettavasti lähde pillereitä syömällä. Joudun makaamaan kaikki päivät vain sängyssä kun sairaus on vienyt niin paljon pois normaaleista kehon toiminnoista. Avustajat ja mies auttavat. En puhu oikeastaan heille koskaan kuinka pahalta minusta tuntuu. Kivutkin "peitän". En voi kuormittaa muita, eihän tälle tilanteelle kukaan mitään mahda. Ei voi syyttää ketään, ei edes itseään. Pitää vain jaksaa hymyillä, jutella normaalisti, näytellä. Olen siinä jo mestari. Osaan itkeäkin niin että kyyneleet valuu mutta ilme ei muutu surulliseksi. Tänään viimeksi peitin kyyneleet kun mies jutteli vieressä. Yöt ovat parasta aikaa kun näkee unia joissa pääsee liikkumaan, ei ole kipeänä. Joskus olen toivonut etten heräisi aamulla mutta sitten tulee lapset mieleeni ja alkaa itkettää. ap

Kipu vaikuttaa mielenterveyteen, kannataa hankkia apua siihen masennukseen myös, se on yhtä lailla sairaus kuin ne muutkin mitä sinulla on jo diagnosoitu.