Miten erosta selviää, silloin kun ero on toisen toive?
Vinkkejä kiitos.
Ajatukset ja olo seilaa laidasta laitaan. Ihan hirveä tuska. Ja välillä ei usko todeksi koko asiaa, ja toivoo, että kaikki kuitenkin muuttuisi hyväksi.
Tulevaisuus ahdistaa todella paljon.
Lastenkin puolesta sydän repeää.
Kommentit (10)
Täällä myös yksi jolla on ihan järkyttävä erotuska päällä, hyvin vaikea hyväksyä, hyvin vaikea uskoa, että elämän ilo vielä joskus löytyisi. Saati, että löytäisi enää koskaan ketään.
Kaikki vinkit ovat tervetulleita.
Terapialla ja läkeillä. Ei jauhamista ystäville, tutuille,ei sukulaisille.He eivät sinun eroa ole käynet läpi. Vain ammatti ihminen voi auttaa ja antaa työkalut sinulle,jatkaa elämääsi!piste
Jatkamalla omaa elämää. Yleensäkin pitäisi aina ja ikuisesti pitää huoli siitä, että on omaa henkilökohtaista elämää, ystäviä ja tietenkin rahaa, niin eloa on helpompi jatkaa.
Sitä paitsi hyvin hyvin harvoin toisen halu erota tulee yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Terapialla ja läkeillä. Ei jauhamista ystäville, tutuille,ei sukulaisille.He eivät sinun eroa ole käynet läpi. Vain ammatti ihminen voi auttaa ja antaa työkalut sinulle,jatkaa elämääsi!piste
Välilyöntejä, välilyöntejä!
Vierailija kirjoitti:
Terapialla ja läkeillä. Ei jauhamista ystäville, tutuille,ei sukulaisille.He eivät sinun eroa ole käynet läpi. Vain ammatti ihminen voi auttaa ja antaa työkalut sinulle,jatkaa elämääsi!piste
Kai terapeuttikin voi auttaa, mutta jollei ole ystäviä ja muita rakkaita ihmisiä, niin ei siitä suosta nousta.
Enkä tarkoita, että ystävien niskaan kaadetaan kaikki, vaan että joku kuuntelee ja on seurana ainakin hetken.
Kaikilla on jotain kipeitä eroja, sun muuta ihmissuhdesäätöä. Jollei ystävät pysty olemaan ystäviä, miksi olla heidän seurassaan?
Ainakin minulle terapeutti nimenomaan kehotti pitämään yhteyttä ystäviin ja oli tyytyväinen, etten ole jäåänyt yksin. Eikä mulla ole edes mitään eroa nyt alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapialla ja läkeillä. Ei jauhamista ystäville, tutuille,ei sukulaisille.He eivät sinun eroa ole käynet läpi. Vain ammatti ihminen voi auttaa ja antaa työkalut sinulle,jatkaa elämääsi!piste
Kai terapeuttikin voi auttaa, mutta jollei ole ystäviä ja muita rakkaita ihmisiä, niin ei siitä suosta nousta.
Enkä tarkoita, että ystävien niskaan kaadetaan kaikki, vaan että joku kuuntelee ja on seurana ainakin hetken.
Kaikilla on jotain kipeitä eroja, sun muuta ihmissuhdesäätöä. Jollei ystävät pysty olemaan ystäviä, miksi olla heidän seurassaan?
Ainakin minulle terapeutti nimenomaan kehotti pitämään yhteyttä ystäviin ja oli tyytyväinen, etten ole jäåänyt yksin. Eikä mulla ole edes mitään eroa nyt alla.
Näin normaaleilla ihmisillä menee, mutta edellisen katkeralla kirjoittajalla ei.
Ryhdy heti toimeen ja ala järjestää omaa elämää. Älä jää ihmettelemään ja vellomaan. Mutta tietenkin annat tunteiden tulla kuten tulevat, ilman mitään itsepetosta ja teeskentelyä.
Et kuitenkaan haluaisi olla ihmisen kanssa joka ei rakasta enää, sehän olisi vielä pahempi vaihtoehto.
Tämä aika menee ohi. Kun tuntuu erikoisen pahalta, ajattele koko asiaa mittanauhana: okei, olen kohdassa kaksitoista ja tuntuu pahalta, mutta kun on metri täynnä olen selvillä jälleen.
Kliseistä mutta totta: ajan kanssa helpottaa. Eka puoli vuotta on tosi vaikeaa mutta kyllä siihen elämään alkaa tulla sitten omia rutiineja ym ja jossain vaiheessa se tuntuu kivaltakin jo. Tsemppiä hulluna ap!!
Itseä helpotti myös kun muistuttelin itseäni etten ole ainut maailmassa jolle on käynyt näin. Tukiverhot, eroryhmät!
etäisyys toisesta avaa paljon asioita itsellekin eli aika auttaa ja etäisyys
En osaa sanoa, pikkuhiljaa sulatellen. Eron jälkeen vasta itse hoksasin asioita, mitkä olivat olleet pielessä ja jossain vaiheessa olin itsekin sitä mieltä, että ero oli paras ratkaisu. Nyt alkaa olla 1,5 vuotta miehen eroilmoituksesta.