Kerro miehesi keski-iän kriisistä

Up

Osti veneen, moottoripyöriä ja avoauton.

Kamalinta oli siinä, että pärräsi niillä niin paljon että kuin huomaamatta lopetti dokaamisen.

Sinänsä harmi, hän on selvinpäin paljon mulqumpi kuin kännissä.

Onko kenekään muun mies masentunut ja alkanut etsiä itseään, esim. kaveripiiriä vaihtaen?

Mieheni keski-iän kriisi oli että juoksi ravintoloissa joka viikonloppu pe-su noin kymmenen vuotta kunnes kyllästyi tai ei enää jaksanut. Nyt viihtyy kotona kyljessäni. Minä sain aina hyviä lahjuksia kun hän hyvitteli sitä että sain olla yksin kotona kaikki viikonloput. Viihdyin kyllä hyvin yksiksenikin ja ja kelpasi ne hyvityslahjat :D 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni keski-iän kriisi oli että juoksi ravintoloissa joka viikonloppu pe-su noin kymmenen vuotta kunnes kyllästyi tai ei enää jaksanut. Nyt viihtyy kotona kyljessäni. Minä sain aina hyviä lahjuksia kun hän hyvitteli sitä että sain olla yksin kotona kaikki viikonloput. Viihdyin kyllä hyvin yksiksenikin ja ja kelpasi ne hyvityslahjat :D 

Sua ei siis haitanut, että miehesi pani muita.

Huokailee että millekähän isona ryhtyisi.

Huokailee kun haluan viettää aikaa lapsenlapseni kanssa.

Juhlii edelleen baarissa pilkkuun asti, pitää minua ihan tylsänä kun en lähde baarikierroksille tanssimaan aamunkoittoon.

Ihmettelee kovasti sisäkumin näkymistä päälaella. Käyttää hiuslakkaa että se peittyisi.

Syö edelleen roskaruokaa x monta viikossa, ihmettelee verenpainetautiaan ja korkeita kolesteroleja.

Paasaa ihan Hannukarpona kaikista uutisista ja telkkariohjelmista.

Suree usein sitä kuinka parhaat ajat ja ulkonäkö on menetetty.

Haukkuu nykynuorisoa ihan kaikesta.

Huokailee kun sanon että mitä jos ikäännyttäisiin iloisesti mutta tietyllä arvokkuudella.

Isoäiti-71

Mies on vahvimmillaan, kun on keski-iän kriisi. Nainen vain heikkenee siinäkin iässä.

Ei ole mitään kerrottavaa.

Minun ap:n mies alkoi ensin kukkoilla. Ego ja libido taivasta kohti. Sitten sain kuulla, etten anna. Ei ollut pyytänyt. Seisoi kuulemma koko ajan. En tiedä onko totta, ei näyttänyt.

Itselläni oli kiireisiä vuosia ja miehellä hänelle sopimaton työ ja joitakin ongelmia terveyden kanssa.

Samalla alkavat vaihdevuodet ja nuorempi lapsi piti kasvattaa pois kotoa, jossa hän vietti kaiken aikansa. Seksille ei ollut aikaa eikä tilaa, jos mieli tekikin. Aina ei vain jaksanut.

Välillä varasin hotelleja ja risteilyitä, että saimme harrastaa seksiä. Jopa korona-aikana.

Myös perheenä käytiin viimeisenä lapsen kotona-asumisvuotena laivalla.

Mies alkoi etääntyä ja itsekin vähän väsyin. Miehen suku ja kaverit aiheuttivat omat huolensa. Hänellä on erityispiirteitä, jotka vahvistavat stressiä ja mielialojen vaihtelua. Tämä kaikki räjähti käsiin, kun lapsi muutti pois.

Nyt hoidan yhteistä asuntoamme yksin ja hän on välillä paremmassa, välillä huonommassa kunnossa. Epämääräinen ystävä (outo nainen) on elämän tukipylväs. He asuvat tällä hetkellä yhdessä.

Ko. outolintu ilmestyi paikalle lokkeilemaan kuin maasta polkaistuna mahdollisimman huonolla hetkellä. Minä olen välillä se kaiken pahan alku ja juuri, koska en ollut avioliiton alussa aina täydellinen ja myöhemmin koin oman kriisin.

En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni keski-iän kriisi oli että juoksi ravintoloissa joka viikonloppu pe-su noin kymmenen vuotta kunnes kyllästyi tai ei enää jaksanut. Nyt viihtyy kotona kyljessäni. Minä sain aina hyviä lahjuksia kun hän hyvitteli sitä että sain olla yksin kotona kaikki viikonloput. Viihdyin kyllä hyvin yksiksenikin ja ja kelpasi ne hyvityslahjat :D 

Sua ei siis haitanut, että miehesi pani muita.

Ei ollut mieheni koskaan yötä pois kotoa ja pitkässä suhteessa olisin antanut hairahdukset anteeksi sillä ihmisiähän me vain kaikki olemme. Olin itsekkin vähällä pettää kun ihastuin hulluna mutta tulin järkiini ja sain hillittyä itseni. Ei meidän parisuhteessa ole oltu kumpikaan kuin vankilassa kahlehdittuna ja siksi se on kestänyt nyt 35vuotta jo. Jos mieheni on pettänyt niin en halua tietää niin että pitäköön tietonsa salassa. Rakastan häntä yli kaiken ja haluan elää hänen kanssaan loppuun asti ja uskon että se on molemminpuolista kun hän sanoi ettei meitä erota kuin kuolema. Epäilen ettei sekään erota :D On meillä ollut ikä kriisit kummallakin ja kasvu kivut niin ettemme tuomitse. 

Toisinaan minun ap:n mies on jo melkein normaali. Sitten taas mennään. Empatia katoaa, itsesääli valtaa alaa. Jos hänen kanssaan pääsee juttusille, ei puhuta siitä mistä pitäisi. Hän juoksee karkuun, ei ota juttujani kuuleviin korviinsa.

Mies on tullut selvästi negatiivisemmaksi ja itsekkäämmäksi. Nytkin osti itselleen sen klassisen moottoripyörän vaikka sen jälkeen ei jäänyt rahaa ostaa lapselle polkupyörää, minusta nyt puhumattakaan. Teini-ikäiset ja aikuistuvat lapsemme ärsyttävät häntä ja tiuskii lapsille, lapset eivät tee mitään oikein. Vika siihen on tietysti minussa. Oikeasti luulen että häntä lähestyvät 50 v ahdistaa ja on kateellinen lapsille heidän elämänvaiheestaan ja mahdollisuuksistaan. On myös taantunut kotitöissä, aiemmin tasavertaisesti osallistunut mies olettaa että teen kaikki " naisten työt". Myös olutta kuluu turhan paljon. Viime aikoina olen miettinyt jopa eroa jos tälläisenä jatkuu, toivottavasti on vaan joku vaihe. Sentään välillä sieltä pilkahtaa sekin mies mihin olen rakastunut aikoinaan, mutta aina vaan harvemmin.

Verenpaine- ja kilpirauhaslääkitys. Paino nousee ja tukka lähtee. Ennen kaikki oli paremmin ja nykynuoriso on kamalaa. Mikä tuokin luulee olevansa ja tietävänsä. Mennään keikalle sinne ja festareille tänne, mutta en oo jaksanut lippuja hommata. Töissä pomo ja työkaverit ovat v....maisia. Kyllä nelikymppisenä on kamalaa. Siis miehestä, minustä tää on ihan parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on tullut selvästi negatiivisemmaksi ja itsekkäämmäksi. Nytkin osti itselleen sen klassisen moottoripyörän vaikka sen jälkeen ei jäänyt rahaa ostaa lapselle polkupyörää, minusta nyt puhumattakaan. Teini-ikäiset ja aikuistuvat lapsemme ärsyttävät häntä ja tiuskii lapsille, lapset eivät tee mitään oikein. Vika siihen on tietysti minussa. Oikeasti luulen että häntä lähestyvät 50 v ahdistaa ja on kateellinen lapsille heidän elämänvaiheestaan ja mahdollisuuksistaan. On myös taantunut kotitöissä, aiemmin tasavertaisesti osallistunut mies olettaa että teen kaikki " naisten työt". Myös olutta kuluu turhan paljon. Viime aikoina olen miettinyt jopa eroa jos tälläisenä jatkuu, toivottavasti on vaan joku vaihe. Sentään välillä sieltä pilkahtaa sekin mies mihin olen rakastunut aikoinaan, mutta aina vaan harvemmin.

Tuollainen tuntuu kyllä pahalta. Tyydyttää vain omia tarpeitaan eikä huomioi muita ollenkaan. Ottaisin sen kyllä puhutteluun että nyt mennään täysin väärillä raiteilla. 

vastaan keski-ikäisenä miehenä.

Olen kiitollinen elämästäni, jonka Jumala on antanut minulle. Voin olla isä/isähahmo nuoremmille kuten Gen Z. Itse olen milleniaali. 

Ei ole kriisiä. Nautin kaikista vaiheista mitä on. Nyt on enemmän aikaa ja viisautta. Nuorempana oli kauhea kiire ja stressi kaikessa ja suorittaminen. Ei ollut rauhaa ja haki identiteettiä vauraudesta, vaatteista, kaveripiiristä ja milloin mistäkin.

Nykyään tajuan, että arvoni tulee Jumalalta, joka on isäni, ja minun identiteetti on olla JUMALAN LAPSI. Olen Jumalan poika. Naiset ovat Jumalan tyttäriä. Jumalan poika on asema hänen edessään eli teknisesti ottaen naiset ovat myös Jumalan poikia, mutta näin suomenkielen kannalta voidaan sanoa myös tyttäreksi.

On ihanaa elää rakkaussuhteessa ja syvässä suhteessa Jumalan kanssa, Jumalasuhteessa.

Ei tarvii elvistellä prätkillä ja avoautoilla ja tehdä vaikutus ihmisiin (ihmismielyttäminen/ihmispelko), mieluummin miellytän Jumalaa :) Olen rakastettu. Ei ole tarve painaa muita alas vaan haluan nostaa ihmisiä ylös ja auttaa heitä myös löytämään Jumalan ja Jumalasuhteen. Ihanaa vain olla elossa ja rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja sielusta ja myös lähimmäisiäni.

Jokainen ihminen on luotu palvomaan jotakin (jokin aina hänen (epä)jumalansa), se voi olla joillekkin lätkä, joillekkin se voi olla ura tai auto. Minulle se on ikiaikainen Jumala, joka asuu ajan ulkopuolella ja on aina ollut ( I AM) ja on luonut minut suhteeseen Hänen kanssaan.

Jos uskot, että Jeesus eli synnittömän elämän ja kuoli ristillä syntiesi puolesta ja nousi ylös kuolleista (koska kuolema ei voi pidättää itse Jumalaa / Elämää) ja elää nyt IsäJumalan oikeallla puolella niin pelastut ja Pyhä Henki tulee asumaan sydämeesi. Ja sitä kautta Isä Jumala ja Jeesus asuu myös sinussa, koska Jumala on 1, mutta 3 persoonaa.

Kaikilla meillä on Jumalan kokoinen aukko sisimmässä ja siihen ei mitkään prätkät, mökit ja avoautot sekä noitajuomat (alkoholi, joka muuttaa tajunnantilaa ja tuo irstaita ajatuksia...joillekin jopa aiheuttaa aggressiivisuutta) auta....

Jos tulit uskoon niin onneksi olkoon :) olet uudestisyntynyt ja Jumalan lapsi. Suosittelen alkaa lukee Raamattua ja etsimänä lähimmän seurakunnan, jossa uskotaan Pyhän Hengen liikkumiseen ja, jossa ei ole uskonnollista henkivaltaa, joka sitoo ja kritisoi ja kontroilloi vaan seurakunnan, joka uskoo 100% Raamattuun ja 100% Pyhän Hengen liikkumiseen. Suosittelen karismaattisia seurakuntia, vapaita suuntia ja on paljon hyviä helluntaiseurakuntiakin.  

Rukoile, että Jumala johdattaa oikeaan seurakuntaan. Jokainen Jumalan oma kuulee isänsä äänen. Se ei ole jäkättävä ja painostava vaan rakastava ja rohkaiseva ja ei ikinä mene Raamatun Sanaa vastaan. Siksi on tärkeää osata myös Jumalan Sanaa ja lukea Raamattua.