23-vuotias kaverini tuli kaapista ulos....
ja nyt en oikeen tiedä miten asiaan suhtautua. kyseinen kaveri jätti poikaystävänsä puolisen vuotta sitten, eikä sen enempää kertonut syyksi mitään ainakaan mulle. nyt sain kuulla kiertotietä, että kaveri onkin naisten perään.
häiritsee eniten se, ettei kaveri ole luottanut muhun niin paljon, että olis kertonut. aika iso juttu mun mielestä kuitenkin että tullaan kaapista.
Kommentit (14)
mieleesi tullut, että tämä oli myös kaverillesi aika iso juttu, ei vain sinulle :D
aika iso juttu mun mielestä kuitenkin että tullaan kaapista.
Toi sun tekstin sävy kertoo jo aika paljon suhtautumisestasi! :D
että kaverillesi tämä on vielä hankalampaa. Vielä puoli vuotta sitten hän on yrittänyt olla "normi-hetero". Yhteiskunnassamme heterous on niin normi, että siitä poikkeaminen voi olla ihmiselle todella hankalaa.
Lopeta nyt itsesi sääliminen ja tue ystävääsi. Anna hänelle aikaa etsiä itseään ja olla onnellinen sekä ylpeä itsestään.
- hetskumamma, jonka moni kaveri on uskaltautunut kaapista vasta n. 25 vuotiaana.
Miksi se on niin iso juttu? Kuitenkin nykypäivänä tuollainen on ihan "normaalia". Häiritseekö sua siis homous vai se ettei kaveri kertonut sulle? Ehkä kaveri ei oikeen tiennyt miten kertoa ja miten suhtaudut? Voit myös kokeilla ajatella miltä tuntuisi hänen saappaissaan?
ps. Siskoni ei ole koskaan suoraan sanonut minulle olevansa lesbo, alkoi vain seurustella naisen kanssa.
Mutta minkähän ikäisinä lapset alkavat hoksata tällaisia asioita, että äitin kaverin ei olekaan ihan normaali kun asuu toisen naisen kanssa. Missä vaiheessa lapselle tulisi kertoa tällaisista asioista ja miten?
Mua oikeesti vituttaa, että seksuaalisesta suuntautumisesta nousee aina ihan hirveä meteli! Se sun kaveri ei muutu miksikään, oli hän hetero tai homo!
Suhteesi kaveriisi tuskin muuttuu miksikään, vaikka hän asiasta sinulle päin naamaa puhuisikin. Ellet sinä sitten itse rupea kaveria vieroksumaan.
Puoli vuotta on aika lyhyt aika, ja koska yhteiskunta edelleen on mikä on, niin en ihmettele, ettei sulle heti ensimmäisenä kertonut. Kaveri itse varmaan on paininut asian kanssa sen 23 vuotta! Hatunnosto, kun uskaltaa nyt olla oma itsensä.
pakko myöntää, että olen vähän järkyttynyt asiasta. ei sillä että mulla olis homoja vastaan mitään! en vaan koskaan ole ajatellut että joku kaveri ehkä olis lesbo. varmaan olen sit niin kalkkis ettei kertonut mulle sen takia että pelkää mun reaktiota.
On siis järkyttynyt ja loukkaantunut. Ite varmasti olisin vaan ylpeä kaveristani!
Mua on ihmetyttänyt se Saunalahden mainos, missä poika kysyy isältään, "miks Janilla on kaksi isää ja mulla vaan yks?" Miksi se isä vaan mumisee jotain epämääräistä pojalle. Mun mielestä siinä vaiheessa voi lapselle jo ihan hyvin kertoa miten asia on. Kuitenkin sanoa, että homoseksuaalisuus on ihan normaalia, koska nyt tosiaan eletään vuotta 2010! Homous ei ole sairaus.
idea onkin että ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ei löydy "vastausta", paitsi siihen mist niit senttei tulee... :DD voi urpous... :DD
siis lespous vielä menettelee, mut homous tosi karmeeta?
Ap, täällä kohtalotoverisi(onkohan meillä sama kaveri tjn??). Sain tietää kaverin "tempusta" kiertotietä ja silloinkin aika spontaanisti- en usko että olisi minulle kertonut jossen olisi asiaa itse ottanut puheeksi. :/ Harmittaa kun ollaan tunnettu niin kauan ja nyt sitten "pihtaa" noin tärkeää tietoa! Tietää että olen erittäin avoin ja suvaitseva näissä jutuissa.
Jumalan takia on syytä pitää välimatkaa homoihin
ja mulla paria lukuunottamatta kaikki miestyökaverit ovat homoja. Mun naapuri on homo ja hän käy meillä kylässä varmaan kerran viikossa, joka siis ei todellakaan ole normaalia, kun sydänystävätkin käyvät harvemmin.
Silti mun ystäväni ei uskaltanut mulle kertoa. Oltiin tunnettu siinä vaiheessa yli 5 v ja me ollaan vain ja ainoastaan ystäviä, olen itseasiassa hänen siskonsa hyvä ystävä ja tällä tavalla olen tutustunut hänen veljeensä.
Hän oli vuoden verran seurustellut nykyisen miehensä kanssa, ennen kuin minulle asia selvisi. Ja se selvisi niin että meidät kutsuttiin yhteiselle illalliselle, jonne kumpikin toimme puolisomme.
Mutta voin edelleen kuvitella nykypäivänä ihmisten reaktiot, joten anna ystävälle omaa tilaa ja kun hän on valmis kertomaan, ota hänet avosylin vastaan.
kun olet noin epäileväinen ja heti tulet asiaa tännekin kauhistelemaan...