Lapsi, joka sanoo aivan kaikkeen ei
Pieniinkin asioihin aina ei. Kun vaikka ollaan ulkona, ja sanon että käännytään vasemmalle, niin vastaus on että ei. Tai jos ehdotan, että pelataanko jotain (lapsen tykkäämää) ulkopeliä, niin ei. Aamusta iltaan aivan kaikkeen ei, ja minusta tuntuu, että minulta lähtee jo ilmat pihalle kun kuulen sen ein niin pikkuasiassa kuin että käännytäänpäs vasemmalle. (Ja kyllä käännytään, koska sanon niin, mutta en millään jaksaisi aina sitä vääntöä). Lapsi on neljä. Koskahan tämä helpottaa?
Kommentit (25)
Lapsesi on työnantajani sielunsisko. Käämit meinaa palaa täälläkin.
On sellaisia aikuisiakin, jotka sanoo kaikkeen ei.
Otatko karkkia? Haluatko jätskin? Haluatko kutsua ystäväsi leikkimään?
Meillä on tuollainen 8-vuotias. No ei sano ei karkinsyönnille, mutta omituisen pienille ja mitättömille asioille voi sanoa ei monta kertaa päivässä. On ollut sellainen ihan pienestä. Lopulta kyllä suostuukin joihinkin asioihin, mutta vääntää pitää ensin.
Sano sille: ethän ota jäätelöä? yms.
Miksi kysyt kaikkea siltä, ehkä ärsyttää kun kysyt ja sanoo siksi ei. Ei lapsilta tarvi kysellä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Menee ohi. Lapsi muodostaa omaa tahtoaan ja irtaantuu sinusta.
"Menee ohi." Myös meille sanottiin samassa tilanteessa noin lapsen ollessa kolme vuotias. Sama meininki jatkuu 10-vuotiaana....🤣
Tämä sama ei, on vielä rankempaa aikuisten kesken. Sen täytyy olla aikuisilla jonkinlainen aivo-oire. Alkava dementia tai Alzheimerin tauti tms.
Vaikka kuinka tiedostaisi, että sen on sairaus, niin silti sitä ei kestä, ajan oloon.
Anna maistaa omaa lääkettään! Sanot ei juuri sellaisissa tilanteissa, että hänen kolahtaa. Kun on jo viisivuotias, ymmärtää ja oppii. Takaan!
Ihan normaalia. Ole välittämättä ja osoita lapselle, että hän EI päätä asioita, vaan aikuinen määrää ja lapsi tottelee. Jos opetat nyt, että lapsi saa pomottaa, olet pulassa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Menee ohi. Lapsi muodostaa omaa tahtoaan ja irtaantuu sinusta.
"Menee ohi." Myös meille sanottiin samassa tilanteessa noin lapsen ollessa kolme vuotias. Sama meininki jatkuu 10-vuotiaana....🤣
Miksi olet opettanut lapsellesi, että hän saa pomottaa? Jos lapselle opetetaan ajoissa, kuka päättää ja kuka ei, ei ole tarvetta uhitella enää 10-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt kaikkea siltä, ehkä ärsyttää kun kysyt ja sanoo siksi ei. Ei lapsilta tarvi kysellä kaikkea.
Tää on joillain hassu ja ärsyttävä tapa, jota ne ei itse näe. Ne kysyy lapselta: mennäänkö ulos pelaamaan? Kun oikea sanamuoto useimmiten olisi: Nyt mennään ulos pelaamaan.
Voihan lapsi molempiin toki vastata ei, mutta jälkimmäisessä on silti selvää, että päätös on jo tehty. Meillä lapsi 10v ihan piruuttaan sanoo ei, jos kysyn jotain, mutta kun vaan totean asian, niin hän usein sanoo ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt kaikkea siltä, ehkä ärsyttää kun kysyt ja sanoo siksi ei. Ei lapsilta tarvi kysellä kaikkea.
Tää on joillain hassu ja ärsyttävä tapa, jota ne ei itse näe. Ne kysyy lapselta: mennäänkö ulos pelaamaan? Kun oikea sanamuoto useimmiten olisi: Nyt mennään ulos pelaamaan.
Voihan lapsi molempiin toki vastata ei, mutta jälkimmäisessä on silti selvää, että päätös on jo tehty. Meillä lapsi 10v ihan piruuttaan sanoo ei, jos kysyn jotain, mutta kun vaan totean asian, niin hän usein sanoo ok.
Meillä lapsi sanoo ei myös toteamuksiin. Ihan yhtä kauan joudutaan vääntämään, jos todetaan, että nyt lähdetään ulos. Toiset vain ovat itsepäisempiä ja omaehtoisia, ei ole aina kasvatuksesta kiinni.
Minä käänsin kysymykset. Eli "ethän ota jäätelöä" lapsi sanoi pari kertaa "en", sitten hoksasi ja siihen loppui.
Uhmaikä. Menee ohi. Lapsi muodostaa omaa tahtoaan ja irtaantuu sinusta.