Pidätkö itseäsi hyvänä puolisona - kumppanina

Tosi hyvä äänestys. Olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten tarkempia perusteluita. Minä aloitan.

Itse äänestin vaihtoehtoa en. En ole hyvä kumppani johtuen muun muassa epämiellyttävästä luonteestani, toivottomasta elämäntilanteestani, huonosta mielenterveydestäni sekä lapsuudenaikaisesta traumatisoitumisestani ja sen seurauksista. Lisäksi olen ulkoisesti epäedustava ja minua vaivaa haluttomuus tehdä mitään ulkonäköni parantamiseksi koska ajattelen että se on aivan hirveätä ajanhukkaa ja turhamaista.

Sanon että en olisi, ja siksi elän yksin.

Sen verran olen aikoinani miehiä treffaillut ja parisuhteissakin ollut että tiedän että minun on paras pysyä niistä kaukana. Ihan oman itseni että sen toisen osapuolen takia.

Olen liian itsenäinen ja liian paljon ja liian isoa omaa tilaa vaativa.  En siedä rajoittamista ja kyttäilyä, en mustasukkaisuutta. Tarvitsen oman kodin jossa olla rauhassa, kissa ja koira korkeintaan kumppanina.

En ole erakko vaan viihdyn valikoidussa seurassa ja vietän aikaa ystävien kanssa. En halua kuitenkaan ketään jakamaan kotiani. 

Minulla ei olisi mitään antaa parisuhteeseen mutta ystävyyssuhteeseen kyllä. Minun yksi parhaista ystävistäni onkin mies joka on naimisissa ja yhden lapsen isä. Hänet olen tuntenut 8-vuotiaasta ja siitä lähtien olemme olleet kuin sisko ja veli ja uskolliset ystävät jonka kanssa jakaa kaikki asiat ja johon on aina voinut luottaa. 

Ja koska en voi antaa mitään kumppanille, en sellaista halua myöskään sen takia. En koe oikeaksi alkaa seurustella tai asua yhdessä jonkun kanssa jota kohtaan en voi tuntea mitään sitä mitä parisuhde vaatii, enkä jaksaisi enkä pystyisi sitä roolia vetämään.  Kämppistä en halua koska siis haluan oman kotini vain itselleni. 

Ensimmäisen vastaajan kommentti on, kuin suoraan omalta näppäimistöltäni. En ole hyvä puoliso.

Olen masentunut enkä jaksa tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. En ole kiinnostunut samoista asioista ja sanon liian suoraan omat mielipiteeni välittämättä siitä miltä ne saattavat toisesta tuntua - ovathan ne totuuksia kuitenkin.

Aihe on sellainen, jota usein olen miettinyt; miettinyt myös ulospääsyä siitä, koska tosiasia on, että olemalla huono puoliso, pilaan toiselta mahdollisuuden elämässä hyvää puolisoon ja sitä kautta hyvään elämään.

Vastasin kyllä. Meillä on pitkä parisuhde ja vuosien myötä meistä on tullut hyvä tiimi. Välillä oli vuosia, jolloin pohdin eroa, mutta mies halusi jatkaa. Kai hänkin olisi eron halunnut, jos olisin ollut hirveä. Nyt olen iloinen, että jatkettiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyllä. Meillä on pitkä parisuhde ja vuosien myötä meistä on tullut hyvä tiimi. Välillä oli vuosia, jolloin pohdin eroa, mutta mies halusi jatkaa. Kai hänkin olisi eron halunnut, jos olisin ollut hirveä. Nyt olen iloinen, että jatkettiin yhdessä.

"Hyvä tiimi" kuvaa hyvin hyvää parisuhdetta. Onni on teillä elämässä.

En.

Yritän kyllä parhaani, mutta en pysty muuttumaan pullantuoksuiseksi kotihengettäreksi enkä myöskään kauniiksi ja hoikaksi. Luonteeni on aika hankala ja raivostun toisinaan pienistäkin asioista.  Vietän paljon aikaa harrastusteni parissa. Tavallaan täydennetään toisiamme silti ja elämme ystävyysliitossa .  Seksiä ja fyysistä läheisyyttä ei ole ja tuskin enää tuleekaan , mies ei ole ollut kiinnostunut asiasta tosi pitkään aikaan  enkä minäkään enää vuosikausiin

Kyllä ja moni muu pitää mua hyvänä naisena.

Kyllä. Toki minussakin on puoleni ja puoleni, mutta isoimmat virheet tunnistan ja pyrin aktiivisesti voittamaan ne, ja jos en tunnista niin yritän kuitenkin kuunnella, mikä toista painaa. Olen valmis antamaan aikaa, hellyyttä ja muutakin, ja vaalimaan yhteistä hyvää oloa. Arvostan kumppaniani.

Tämä on tosin osin myös toisen osapuolen ansiota, pakko myöntää että edellisessä suhteessa tuli kaikki ikävät puolet esiin ja sen perusteella olisin joutunut vastaamaan toisin.

Kyllä olen. Olen lehmänhermoinen, en suutu turhista asioista. En nalkuta, pyrin ymmärtämään niin paljon kuin se suinkin mahdollista. Kun suutun, suutun aiheesta. Ymmärrän miestäni ja sen että nainen ja mies on erilaisia ja on eri kiinnostuksen kohteet.

Liian hyvänä. Minä hoidan 99% kotitöistä sekä sisällä että pihalla, hoidan lasten asiat, lemmikit, kaiken. Kyselen ja kuuntelen toisen asiat ja murheet, jos itse yritän jotain kertoa saan yksisanaisia vastauksia. Minä olen meistä myös ainoa joka yrittää pitää kunnosta ja ulkonäöstään huolta. Joo, en jaksakaan enää kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvänä. Minä hoidan 99% kotitöistä sekä sisällä että pihalla, hoidan lasten asiat, lemmikit, kaiken. Kyselen ja kuuntelen toisen asiat ja murheet, jos itse yritän jotain kertoa saan yksisanaisia vastauksia. Minä olen meistä myös ainoa joka yrittää pitää kunnosta ja ulkonäöstään huolta. Joo, en jaksakaan enää kauaa.

Ihanaa, tervetuloa kerhoon. Minun puolisolla on 2 vuotta aikaa parantaa tapansa tai lähtee kiertoon.

En ole.

Juon melko usein, suutun herkästi pienistäkin asioista ja olen aika mustasukkainenkin.

En tiedä miten tuo nainen minua jaksaa katsella, ehkä niitten kausien takia kun yritän oikeen kovasti käytössäni muuttaa, lopulta se piru sieltä vaan esiin nousee aina kumminkin.

Kyllä.

Olen unelmakumppani. Tienaan hyvin, on omaisuutta, annan miehelle vapauden tulla ja mennä miten huvittaa. Olen synnyttänyt kaksi tervettä, kaunista lasta hänelle. Olen kohtalaisen älykäs ja pitkäpinnainen eikä ulkonäössäni ole moittimista.

Vastasin kyllä. 

En ole kumppanina helpoimmasta päästä, johtuen masennuksesta, lapsuuden traumoista, paniikkikohtauksista, olemattomasta rahatilanteesta ja ajottaisesta epävarmuudesta ja huonommuuden tunteesta, hylätyksi tulemisen pelosta ja pelosta että ei mua kukaan voi kuitenkaan rakastaa.  Lisäksi olen itsepäinen ja tottunut elämään yksin.  

Mutta sitten taas kun löytyi se oikea ihminen joka hyväksyy mut ja rakastaa mua sellaisena kuin olen kaikki huonot puolet mukaan lukien, olen erittäin rakastava, huolehtiva ja omistautunut kumppani. En ole mustasukkainen, mulle on täysin ok että mies viettää aikaa kavereittensa kanssa kuinka paljon haluaa kaverin sukupuolesta riippumatta. Ei tulisi mieleenkään koskaan lukea miehen viestejä tai kytätä hänen tekemisiään. Luotan mieheeni täysin. Miehelläni on myös omia traumoja ja epävarmuuksia ja osoitan hänelle aina hyvin selkeästi että rakastan häntä ja että hän on mulle täydellinen just sellaisena kuin on. Haluan antaa hänelle myös sitä sellaista rakkautta mitä hän ei lapsuudenkodissaan koskaan saanut. Annan hänelle tilaa olla oma itsensä. Voi itkeä seurassani, olla vihainen, ärtynyt, mitä tahansa. Kaikki tunteet on sallittuja ja niiden ilmaiseminen on aina oikein. Hän tarvitsee paljon itsenäsyyttä ja vapautta ja mulle on ihan ok että vietetään paljon aikaa myös itseksemme, ei tarvitse kokoajan olla yhdessä tai viestitellä.  En pelaa mitään parisuhdepelejä, enkä oleta että mies osaisi lukea ajatukseni vaan kerron aina suoraan jos joku asia ärsyttää. En ole pitkävihainen. Mulla menee helposti hermot, mutta lepyn ihan yhtä nopeasti enkä kanna kaunaa. Olen aktiivinen sängyssä ja pidän lantiopohjan lihaksistani huolta joten seksi varmasti tuntuu hyvältä. Teen hyvää ruokaa ja olen kaunis. Meillä on mieheni kanssa myös samat harrastukset, samanalainen huumorintaju, samat kiinnostuksen kohteet, samanlainen musiikkimaku ja muutenkin olemme monella tapaa tosi samanlaisia, joten meillä on aina hauskaa yhdessä ja aina tosi luonnolista olla yhdessä. 

Haluan lukea lisää perusteluita joten nostetaas tätä hieman. 

Pidän. Teen kaikki miesten työt kuten hyvän miehen pitääkin. Arvostan todella paljon avopuolisoani ja annan hänen olla nainen. Vapauden. Tuen häntä ja keskustelen hänen kanssaan kaikista asioista.

En ole se komein mies, mutta varmasti se turvallinen vaihtoehto joka asian suhteen. Varmaankin jonkinlainen Toyota? Ei se hienoin mutta luotettava.