Vituttaa kun vanhempani eivät huolehtineet hampaideni hoidosta kun olin lapsi

sain sytödä tuttia, kunnes olin liki neljä. Muistan nimittäin itse sen päivin, kun päätin, että nyt tämä saa loppua, otin tutin pois suusta, vein äidille ja sanoin, että en syö tätä enää.



Lisäksi joskus teininä aloitin karkkilakon ja päätin, etten mässytä karkkia, joten reikien tulo loppui siihen. Monessa asiassa vanhempani olivat sperhyviä ja tekivät parhaansa, mutta tämä puoli hoidettiin lapsuudenkodissani ala-arvoisesti.

Ja kaiken muun hyvän lisäksi saa aina kuunnella siellä hammaslääkärillä ja etenkin suuhygienistillä käydessä kauheita saarnoja ja saa osakseen ylenkatsetta. En vaan koskaan saa aikaiseksi sanoa mitään ja tuskin se vaikuttaisikaan. En nyt aikuisena viitsisi siellä alkaa vinkumaan vanhempien virheestä, tämä on kyllä hyvä foorumi. Kiitos ap :)

Hampaitani alettiin harjata säännöllisesti vasta kun itse ymmärsin että hampaat kuuluu harjata joka päivä, eli ekaluokalla. Ja siis itsehän ne silloin harjasin. Pöyristyttävää. Laskua tuosta maksan nyt huonoine hampaineni. Reikiä tulee vaikka harjaisin kuinka, söisin xylitolia, lankailisin ja söisin terveellisesti. Että ottaa päähän.

Vanhempansa eivät ymmärtäneet hampaiden hoidosta mitään. Lisäksi hänen ja veljensä hampaat ovat todella vinot. Ovat valittaneet aikuisina huonoja ja vinoja hampaitaan johon vanhemmat ovat vain todenneet etteivät tajunneet moista asiaa.

Minä sain päättää, etten käytä lainkaan hammastahnaa (olin ehkä 5 v, aloin uudestaan käyttää joskus 11-vuotiaana, kun ymmärsin itse sen tärkeyden).

Toisekseen pesin pitkään hampaat vain noin 2 kertaa viikossa, jos niinkään usein.

Ei lapselle saisi tuollaista päätäntävaltaa antaa.

Kerta kaikkiaan V###uttaa moinen leväperäisyys. Ihme juttu, että hampaani ovat kuitenkin ehjät, mutta oikomishoitoni jäi ikään kuin puolitiehen, koska raudat olivat silloin suussa kun muistin ne laittaa tai huvitti laittaa.



Myöskään R-opetukseeni ei kiinnitetty mitään huomiota. Onneksi opin R:n ihan itse lopulta. Mutta tämäkin korpeaa, kun nyt oman lapseni kanssa tahkoan harjoituksia melkein joka päivä.ö

Jos sanoin, etten jaksa pestä hampaita, niin äiti vastasi, että huuhtele sitten vaan. Eli vedellä purskuttaminen muutaman kerran viikossa riitti. Hammastahnasta en pitänyt, joten sitä ei tarvinnut käyttää. KArkkipäivää ei ollut.



En muista milloin aloitin sitten hampaiden harjauksen, mutta onnettoman myöhään se oli. Kun vielä aikanaan paikattiin niin, että todella runsaasti tervettäkin hammasta poistettiin, niin suu on täynnä paikkoja.



Kiitos vaan äiti ja isä!

varsinkin tuon oikomishoidon kanssa. Ei mua enää näin neljääkymmentä lähentyessä se haittaa, mutta nuorempana kyllä. Muuten tosi kaunis nainen, mutta huonot hampaat... Omille lapsieni kanssa teen kaikkeni, että hampaat hoidetaan hyvin. Tarvittaessa myös oikomishoitoon, joka sekin kyllä hoidetaan loppuun asti.

ai niin tosiaan tuo oikominenkin. Mulle piti laittaa n. 9-10-vuotiaana raudat kun hampaat oli/on vähän väärillä paikoilla. Sanoin etten halua (varmaan suurin osa lapsista sanoo kuullessaan rautojen tarpeesta). Äiti vaan totesi selvä, ei sitten.

Ja kyllä on ketuttanut, oikominen aikuisiällä ei ole ihan helppoa, eikä varsinkaan halpaa...

Totutettiin jo alle kouluikäisenä juomaan cokista ja mässyttämään karkkia, mutta hampaidenpesua ei vahtinut kukaan. Muista vieläkin kun menin muistaakseni kolmannen jälkeen ensimmäiselle ratsastusleirilleni ja unohdin hammasharjani kotiin, kaverini oli aivan kauhuissaan. Minusta siinä ei ollut mitään kummallista, kyllähän nyt viiko meni ilman hampaiden harjausta.



Olin yläasteella kun minulta revittiin viimeiset poskihampaat pois, olivat niin rikki. Hampaani ovat nykyään yhtä paikkaa paikan perään. Nykyään ei vain ole oikein varaa käydä hammaslääkärillä, joten tilanne vain pahenee :(



Myös mieheni vanhemmat olivat samanlaisia eivätkä myöskään perustaneet oikomishoidon päälle. Miehelläni on todella silmiinpistävät majavanhampaat, mutta silti hän vain sai ala-asteikäisenä päättää itse oiotaanko niitä vai ei. Minusta aikuisen pitäisi ottaa vastuu tällaisista asioista eikä sysätä vastuuta lasten harteille!

ai niin tosiaan tuo oikominenkin. Mulle piti laittaa n. 9-10-vuotiaana raudat kun hampaat oli/on vähän väärillä paikoilla. Sanoin etten halua (varmaan suurin osa lapsista sanoo kuullessaan rautojen tarpeesta). Äiti vaan totesi selvä, ei sitten. Ja kyllä on ketuttanut, oikominen aikuisiällä ei ole ihan helppoa, eikä varsinkaan halpaa...

Minua ivattiin kotona kun pesin hampaitani. Vasta kouluiässä tajusin alkaa hampaiden hoidon, jolloin vahinko oli jo tapahtunut, ja siitä saa kärsiä vieläkin. Kouluhammaslääkärit haukkuivat lasta. Tosin äiti oli mt-ongelmainen ja hampaaton jo nuorena.

mutta mun hampaat tuhosi lapsena jatkuva antibioottikuurien syöminen; sokerista antibioottimikstuuraa annettiin pahimmillaan viisi kertaa päivässä- myös yöllä. Mulla oli joku hillitön streptokokki-infektiokierre ja taisin syödä toistakymmentä antibioottikuuria peräperää ennenkuin päädyin sairaalahoitoon.



Hampaita paikattiin jo ala-asteella. Mulla on isot paikat kaikissa poskihampaissa, ja useampia juurihoidettuja hampaita. Paikat ei tahdo kestää, lohkeavat vähän väliä ja yksi hammas jouduttiin poistamaan kun sen alla oli tulehduspesäke eikä hammasta voinut juurihoitaa luutuneiden juurikanavien takia. Ja nyt kun se yksi hammas on poistettu, paikat hajoaa entistä pahemmin kun joutuvat niin kovalle pururasitukselle :( Onneksi kohta laitetaan implantti...



Tämä ehkä vähän OT.

Ja myös veljelläni ja siskollani on yhtä huonot hampaat kuin minulla. Meidän vanhempien pohjanoteeraus oli varmaan se kun oltiin jossain ulkomailla ja kun vesijohtovettä ei saanut juoda niin pestiin hampaat kokiksella!!! Siis ihan järkkyä mutta olin silloin ehkä 6-7v niin en sitä tajunnut.

hampaansa jo nuorena

..niin minulle annettiin yli kymmenen vuoden ajan 3 litraa limua(!!!) viikossa ja söin arkena vain valmisruokia. :( Hampaistani näkee läpi ja minulla on kaikenmaailman sairauksia, iho järkyttävässä kunnossa ja kroonisia sairauksia vaikka muille jakaa.

se, mitä teidän hampaille o nlapsena tapahtunut, on ollut ja mennyt. Jos NYT hoitaisitte hampaitanne kunnolla, ne pysyisivät kunnossa. Jolleivät ne pysy, syy on ihan ja vain teidän omanne. Kannattaa kysyä hammaslääkäriltä ohjeita suunhoitoon, käydä suuhygienistillä ja käyttää myös suuvettä. Tiedän monen lapsena rei-istä kärsineen tällä keinoin saaneen suunsa kuntoon. Itsellänikään ei ole enää ala-asteen jälkeen tullut yhtään uusia reikiä.

syyttää siitä vanhempiani. Hampaita olisi pitänyt oikoakin, eivät vaatineet sitä. Reikiä vaikka kuinka paljon. Nyt aikuisiällä reikiä ei enää ole liiemmin ollut ja saan kehua hampaiden siisteydestä. Eli ei koskaan ole myöhäistä niitä alkaa hoitaa. Oman lapseni hampaista pidän huolta.

ja kävin pyytämässä sitä koulun hammashoitolasta. En päässyt oikomishoitoon, koska hampaiden vinoudesta ei ole terveydellistä haittaa. =( Harmittaa vieläkin.

ai niin tosiaan tuo oikominenkin. Mulle piti laittaa n. 9-10-vuotiaana raudat kun hampaat oli/on vähän väärillä paikoilla. Sanoin etten halua (varmaan suurin osa lapsista sanoo kuullessaan rautojen tarpeesta). Äiti vaan totesi selvä, ei sitten.

Ja kyllä on ketuttanut, oikominen aikuisiällä ei ole ihan helppoa, eikä varsinkaan halpaa...

Ja täällä myös tapaus, joka vasta koulussa oppi että hampaat pitää harjata aamuin illoin.



Omilla vanhemmilla ollut tekarit jo kai 40- tai 50-vuotiaina. Se oli sitä aikaa. Onneksi ei ollut rahaa nameihin ja limsoihin, niin ei tullut sokeria ihan älyttömästi syötyä. Olen kyllä saanut vanhempien tietämättömyydestä maksaa. Edelleenkin hammaslääkärissä tulee kurja olo, kun paikattuja hampaitani tutkitaan...

tekohampaat "rippilahjaksi". Muistuttaa useinminua että pitää iloita edes kun on OMAT hampaat. No, ne minulla nyt sentään vielä on. Vaikkakin paikatut ja etuhampaatkin kuin oravalalla :-(