Lue keskustelun säännöt.
Elämä olisi todella helppoa ilman lasta
30.05.2022 |
Tänään havahduin miettimään kuinka helppoa olisi esimerkiksi opiskella,kun kukaan ei häiritsisi.
Saisi vaan herätä tyhjässä ja hiljaisessa asunnossa päivästä toiseen. Puhumattakaan kulujen ja kotitöiden määrän vähenemisestä.
Joo itse olen tehnyt. Mietin vaan kuinka elämä tulee muuttumaan kun hän muuttaa pois
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.
Ei minulla ole koskaan tuollaista ollut, vaan lapsi on alkanut taaperona heti juosta joka suuntaan ja vaatinut silmälläpitoa koko ajan. Ei mitään rauhallisia aamujutteluita ole juuri koskaan ollut.
Älä turhaan unelmoi, ap.
Meillä murheet vasta alkoivat, kun lapsi muutti kotoa pois. Hankki nopeasti lapset. Ja sitten korona-aikana tuli hänelle työttömyyttä, rahattomuutta, ja avioero.
Nyt mun aika ja rahat menee lapsen auttamiseen.
Mietin usein, mitä mä oikein tein kaikki päivät ennen lasta? Oli muka niin kiire että kotityötkin jäi vähän niin ja näin :D
Vierailija kirjoitti:
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.
Niin mutta jos ajattelee kuinka paljon olisi voinut saada aikaan esimerkiksi opiskelussa ja harrastuksissa ilman jatkuvaa stressiä ja keskeytyksiä. Voisi elämä olla ihan hyvää lapsettomanakin mielekkäässä ja hyvässä työssä, hyvillä tuloilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin rakastan mun teiniäni. Vaikka tuntuu, että kaikki raha menee ja koulussakin on välillä harmia, niin hän on valtavan ihana.
Yksinäisenä ja lapsettomana passivoituisit etkä löytäisi enää motivaatiota ponnistella esimerkiksi opiskelun eteen, kun elämä tuntuisi tyhjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se helppoa, mutta tyhjää. Näin minun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä on helppoa ja mukavaa ilman lasta/lapsia.aikaa ja rahaa tuntuu olevan rajattomasti tehdä kaikkea mukavaa.M45
Kurjuuden määrä on vakio. Jos sulla ei olisi lasta, se tulisi vaan jossain toisessa muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.
Ei minulla ole koskaan tuollaista ollut, vaan lapsi on alkanut taaperona heti juosta joka suuntaan ja vaatinut silmälläpitoa koko ajan. Ei mitään rauhallisia aamujutteluita ole juuri koskaan ollut.
Oliko taaperolla sisaruksia? Hyvin tuo minun taapero pysyy paikoillaan leikeissään kun on leikkikavereita sisaruksistaan. Ja kyllä tosiaan viihtyy sängyssäni aamuisin höpöttelemässä kun höpöttelen takaisin ja kommentoin juttuja, vaikka ei niistä sen jutuista välttämättä paljoa tajua :D mutta hauska se on arvailla, että mitä se nyt yrittää selittää.
Kun esikoinen oli taapero niin silloin touhu oli kuvailemasi kaltaista. Mutta seuraavien kanssa ei enää ollut samaa ongelmaa, kun on leikkikavereita niin jaksavat yhdessä leikkiä lattialla ja taapero ei lähde purkamaan laatikoita tai paukuttelemaan ovia tai kiipeilemään vaarallisesti jossakin.
Täytyy myöntää. Lapsi on nyt intissä ja olen havahtunut, että ompas kaikki erilaista. Syön mitä sattuu, siivoan jos huvittaa, teen mitä huvittaa. Oikeestaan olen taas vähän sellainen sinkku hunningolla ja se on kyllä aika mukavaa. Olen siis eronnut ja onhan tuota omaa aikaa jo ollut muutenkin, kun on ollut yhteishuoltajuus, mutta nyt sitä on vielä enempi. Kohta se muuttaa sitten pois. Oikeestaan odotan sitä kyllä :) voihan sitä olla äitinä muutenkin, kun kodinhoitajana. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan unelmoi, ap.
Meillä murheet vasta alkoivat, kun lapsi muutti kotoa pois. Hankki nopeasti lapset. Ja sitten korona-aikana tuli hänelle työttömyyttä, rahattomuutta, ja avioero.
Nyt mun aika ja rahat menee lapsen auttamiseen.
Niin, noinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä ja lapsettomana passivoituisit etkä löytäisi enää motivaatiota ponnistella esimerkiksi opiskelun eteen, kun elämä tuntuisi tyhjältä.
Kyllä mä opiskelusta muistan nauttineeni jo lukiossa ennen lapsia. Eikä elämä mitenkään tyhjää ollut ennen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä ja lapsettomana passivoituisit etkä löytäisi enää motivaatiota ponnistella esimerkiksi opiskelun eteen, kun elämä tuntuisi tyhjältä.
Kyllä mä opiskelusta muistan nauttineeni jo lukiossa ennen lapsia. Eikä elämä mitenkään tyhjää ollut ennen
Ap
Lukiossa olessasi todennäköisesti asuit vanhempiesi luona tai asuntolassa?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä ja lapsettomana passivoituisit etkä löytäisi enää motivaatiota ponnistella esimerkiksi opiskelun eteen, kun elämä tuntuisi tyhjältä.
Ai kaikki lapsettomat ovat yksinäisiä ja passiivisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.
Niin mutta jos ajattelee kuinka paljon olisi voinut saada aikaan esimerkiksi opiskelussa ja harrastuksissa ilman jatkuvaa stressiä ja keskeytyksiä. Voisi elämä olla ihan hyvää lapsettomanakin mielekkäässä ja hyvässä työssä, hyvillä tuloilla. Ap
Silloin kun ei ollut lapsia, en saanut mitään aikaiseksi, vaikka minulla oli aikaa vaikka kuinka. Vasta lasten myötä minusta on tullut aikaansaavampi harrastuksissani. Sitä helpommin käyttää vapaan ajan hyödyksi, kun vapaata aikaa on vain rajoitettu määrä. Vapaata aikaa siis opin arvostamaan vasta sitten kun sen menetin.
Ilman lapsiani olisin varmaankin edelleen hyvin aikaansaamaton, miettisin vain, että olisi kiva tehdä sitä ja tätä, mutta en ikinä saisi aikaiseksi. Nyt saan. En edes yritä keskittyä harrastukseeni kun lapset hyörii vieressä, niin ei tule ärsyttäviä keskeytyksiä. Mies mahdollistaa minulle tunnin kaksi kotona omaa aikaa säännöllisesti, niin saan rauhassa vetäytyä johonkin huoneeseen ja lapset pysyvät sen ajan poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.
Ei minulla ole koskaan tuollaista ollut, vaan lapsi on alkanut taaperona heti juosta joka suuntaan ja vaatinut silmälläpitoa koko ajan. Ei mitään rauhallisia aamujutteluita ole juuri koskaan ollut.
Oliko taaperolla sisaruksia? Hyvin tuo minun taapero pysyy paikoillaan leikeissään kun on leikkikavereita sisaruksistaan. Ja kyllä tosiaan viihtyy sängyssäni aamuisin höpöttelemässä kun höpöttelen takaisin ja kommentoin juttuja, vaikka ei niistä sen jutuista välttämättä paljoa tajua :D mutta hauska se on arvailla, että mitä se nyt yrittää selittää.
Kun esikoinen oli taapero niin silloin touhu oli kuvailemasi kaltaista. Mutta seuraavien kanssa ei enää ollut samaa ongelmaa, kun on leikkikavereita niin jaksavat yhdessä leikkiä lattialla ja taapero ei lähde purkamaan laatikoita tai paukuttelemaan ovia tai kiipeilemään vaarallisesti jossakin.
Varmaan puhuisin lapsista tässä jos olisi ollut samanikäisiä sisaruksia? Lapsen luonnekin vaikuttaa, joillain on monta vahdittavaa koheltajaa eikä rauhallisia kuten sinulla. Ap
Onhan aamut mukavia kun taapero tulee sänkyyn ja alkaa höpöttelemään minulle tai kiipeilemään päälläni. Lopulta jaksan nousta aikani sitä riehumista katseltuani, raahaudun keittiöön ja keitän kahvit. Halukkaille lapsille isken jotain syötävää käteen, mutta heti herättyäni en ala mitään aamupalaa kaikille väsäämään.
Juon kahvia rauhassa ja kuuntelen kun lapset leikkii keskenään, leikkikeittiön kattilat kolisee, joku painelee jotain musiikkilelun nappia uudestaan ja uudestaan. Hihitystä ja riemua kuuluu. Kahvin juotuani jaksaa alkaa lapsia laittamaan päivään valmiiksi.
Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla joinain aamuina on ollut, mutta jos tarkemmin ajattelen niin kurjaahan se olisi joka aamu herätä yksin ja viettää aamu hiljaisessa kämpässä ilman lapsia.