kumma poika

Asuttuani pari-kolme vuotta nykyisessä kotikaupungissa vastaani tuli aina joskus joku noin 13-vuotias poika, joka huuteli aina minut nähdessään minulle kaikkea törkeää. Sitä jatkui muutaman kuukauden, kunnes se loppui ja nyt en ole enää tätä poikaa moneen vuoteen täällä nähnyt tai sitten hän on muuttunut niin paljon, että en enää tunne häntä, vaikka hän joskus tuleekin vastaani. Hänen pitää olla nyt jo vähän yli 20-vuotias. Erikoiseksi tämän asian tekee se, että en ole vielä tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt, että mistä hän sai tietää etunimeni, koska hän kutsui minua usein etunimelläni. Hän oli minulle täysin tuntematon eli hän ei siis voinut olla esim. kenenkään sukulaisen tai tuttavan lapsi enkä ole voinut ymmärtää, että miten hän oli saanut tietää nimeni. Asuntoni ulko-ovessa luki vain sukunimeni eli siitä hän ei sitä ole voinut lukea, mieleeni ei ole tullut tilannetta, että hän olisi ollut paikalla kun joku on kutsunut minua nimelläni eikä muutakaan tapahtumaa, jossa hän olisi sen voinut saada tietää. Tietenkin sille voi olla joku uskomaton selitys tai sitten joku ihan yksinkertainen selitys, jota en vain itse keksi. Minä kun en ole kovin viisas ja se näkyy nimenomaan siinä, että joissainkin asioissa en millään keksi itse johonkin ihan yksinkertaiseen asiaan ratkaisua itse, mutta kun joku sen selittää minulle, niin tajuan asian heti ja ihmettelen jälkeenpäin, että miten en niin yksinkertaista asiaa itse ymmärtänyt.