kysymys teille joilla ulkomaalainen puoliso..

jos mieheni kerran olisi niin typerä ja itsekäs (kuten ranskalaiset usein ovat), ettei huomioisi minua vieraassa ympäristössä. Itselläni on myös ranskankielinen (mutta ei ranskalainen) mies, ja aina "kyhnätään" sukujuhlissa kylki kyljessä, jos ollaan ns. "Hänen alueellaan", jossa kukaan ei puhu englantia.

Heh, täällä sama edessä tulevana viikonloppuna, mies on tosin italialainen. Mulle ei kylläkään suoraan kielitaidottomuutta päivitellä, mutta anoppi ihmettelee kyllä miksei kielitaitoni vuosien mittaan ole parantunut (syynä huono kielipää, laiskuus ja se, että mies puhuu sujuvaa suomea joten tarvetta italian puhumiselle ei ole usein).



Mulla on kylläkin nyt ekan kerran tiedossa juhlat, joissa paljon vierasta sukua (aiemmin olen tavannut vain lähimmät, joista pari serkkua puhuu sentään englantia).Mies tietty haluaa seurustella sukulaisten kanssa, kun harvoin heitä tapaa.



Meinasin mennä suomalaisella sisulla ja hymyillä naamani kipeäksi. ;)



Ei mulla siis mitään neuvoja ole antaa, mutta tsemppiä vaan! :)

niin että koko suku, varsinkin veljet ja äiti pyörii taas hänen ympärillään.



ap.

ap.

sisulla ja hymyilemällä pärjää varmasti pitkälle.

ap.

minulle täysin tuntemattomia ja luulen että olen ainoa ulkomaalainen

koko pippaloissa.



ap.

Ranskalaiset nyt on vähän tollasia. Niiden mielestä kaikkien ulkkareiden pitäisi puhua ranskaa ja jos eivät puhu ja vaikka puhuisivatkin, ei niitä tarvitse hyysätä vaan ne voi jättää oman onnensa nojaan. Siinä missä Suomessa odotetaan isäntäväen pitävän huolen vieraistaan, Ranskassa odotetaan vieraan tekevän itseään tykö. Siis periaatteessa sun pitäisi olla itse aktiivinen ja jutella, mutta se on tietysti vaikeaa, jos yhteistä kieltä ei ole.



Ei sun oikeesti ole pakko sinne mennä. Selitä asia miehellesi, hänen täytyy se voida ymmärtää. Jos menet, koeta olla otamatta asiaa liian vakavasti ja ajattele ettet suinkaan ole yksin ranskalaisongelmasi kanssa. Tommosta se on. Voihan sitäpaitsi olla, että sieltä kuitenkin joku mukavakin tyyppi löytyy pitämään sulle seuraa.

Miehen sukulaisista harva puhuu englantia niin että oikeasti voisi jotakin jutella. Itse en puhu miehen äidin kieltä kuin tervehdykset ja mitäkuuluut tms. Minulle ei ole kyllä päivitelty että miten en osaa vieläkään, mutta on sanottu että sun pitäisi opetella jotta sun kanssa vois puhua enempi. joo,o, voisitte itse opetella englannin:) Miks mun pitäisi osata neljä kieltä jos te osaatte vain yhden:) Jos osaan jo suomen, ruotsin ja englannin. Nojoo... mutta siis juhlista, jos siellä on yksikin englantia puhuva sukulainen, niin lyöttäydy hänen seuraan:) Ja hymyile kauniisti. Kyllä se siitä:)

mulla on aina naama tosiaan ihan kipeänä hymyilemisestä miehen sukulaisten luona vierailtua. Käsittääkseni ainakin Italiassa on häissä tapana kaikenlaiset leikit, kuten tanssit, joissa pärjää kielitaidottakin. Meinasin niihin osallistua innolla, jotta saisin ajan kulumaan.



Ja jos vain löydän yhdenkin englannin taitoisen, niin koita hänen seuraansa lyöttäytyä aina kuin vain mahdollista. Helppoa ei ei varmasti tule olemaan, sillä italialaisissakaan ei niitä paljon ole ja ne vähät tuskin haluavat vieraan ihmisen kanssa jutella.



Koitan sitten keskittyä nauttimaan ruoista ja ohjelmasta. Ja toivon ettei tarvitse ihan aamuun asti olla... Se tosin taitaa olla turha toivo!



t.4

Ei ne ranskalaiset tarkoita pahaa sillä kun kitisevät sun kielitaidosta, ne vaan eivät keksi mitään järkevämpää pikkupuhumista. Jos et ole kovin ujo, koeta ottaa osaa kaikkiin leikkeihin ja muuhunkin toimintaan siitäkin huolimatta, ettei yhteistä kieltä ole. Mitä enemmän ylipäätään osallistut iloisesti, sitä paremman kuvan annat tietysti itsestäsi. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty jos olet ujompaa sorttia. Älä ota liikoja paineita, pelkällä hymyllä pääsee jo pitkälle ja kyseessä on kuitekin vaan toi yksi ilta (ja ehkä seuraavan päivän lounas).

lisäksi olemme hänen perheensä luona muutaman päivän häiden jälkeenkin ja se tietää vierailuja.

Useimmiten mieheni matkustaakin yksin sinne mutta nyt on minunkin mentävä mukaan. Mutta sen myönnytyksen hän kuitenkin teki että viikon sijasta olemme vain muttaman päivän siellä.



ap.

On se aika kiva sun aknssa se miehesi, jos vierali perheen luona kestää vaan muutaman päivän. Mä olen itse ulkosuomalainen ja käyn mahdollisimman usein Suomessa. En yksinkertaisesti kestäisi, jos voisin viettää perheeni kanssa vaan noin vähän aikaa. Tosin en aina raahaakaan miestäni mukaan, musta on ihan loogista ettei sitä mun perheen kanssa hengailu niin kiinnosta. Mikä sua eniten niissä häissä hirvittää?

mutta tunnen kyllä oloni tukalaksi aikaa myöten siellä kun kaikki

puhuu keskenään ranskaa jota en juurikaan ymmärrä siis, huomioimatta minua ollenkaan.

Tiedän lisäksi etten ollut kauhean toivottu miniä. :( Mieheni oli kihloissa toisen kanssa kun tapasimme mutta se suhde ei toiminut kauheen hyvin, mutta tyttö

oli kyllä tykätty miniäehdokas, ranskalainen, koulutettu ja hyvästä perheestä.. loppu on historiaa.



ap.

Älä ota itseesi tota että miehelläsi oli joku "parempi" ennen sua. Äläkä sitäkään, etteivät sua huomioi, toi on todella ranskalaista eikä kohdistu mitenkään henkilökohtaisesti suhun. Ole vain iloinen oma itsesi ja sitten kun et enää jaksa, istu nurkkaan syömään kakkua ja kun joku tuijottaa tai tulee juttelemaan, hymyile nätisti ja vaikka vilkuttele. Ei siinä sen kummempaa. Toi nyt vaan tulee miehesi kylkiäsenä, ei sitä voi muuta kuin kestää.

paljon apua! helpotti saada tietää että muillakin on vähän samanlaista.

Mieheni suku suhtautuu minuun kyllä ihan ystävällisesti

ja kaikki varmasti menee hyvin.

Mutta kiitos teille, että arvaakkaan kuinka paljon vastauksistanne oli apua minulle :)

Aurinkoista kesän jatkoa!



ap.

Miksi et ole opetellut ranskaa? Oma mieheni on englanninkielinen joten minun on tietysti helppo puhua, mutta itseäni kyllä harmittaisi jos en voisi ollenkaan kommunikoida miehen suvun kanssa, varsinkin kun he ovat tosi hauskaa väkeä. Ei vielä ole myöhäistä, nyt vaan alat puhua miehesi kanssa ranskaa niin vuoden päästä puhut sitä jo ihan sujuvasti!

vielä niin että voisin puhua sitä, menen jatkamaan taas syksyllä.

Mutta hidasta se on kun olen vähän laiskanalainen :)



ap.

Mulla kanssa herää kysymys: onko sun miehesi opiskellut suomea niin että pärjää sillä sukulaistesi kanssa? Ranska on aika hankala kieli, ja kyllä siinä ihan aktiivisesti pitää tehdä töitä että sen kunnolla oppii, varsinkin jos ei asu maassa.

mutta me olemmekin asuneet Suomessa jo pitkään. Ja voin sanoa, että koska hänkin on oppinut suomenkielen niin hyvin että sillä pärjää sukulaisteni kanssa, ihan varmasti sinäkin opit ranskan! Suomalaisilla on sentään kielioppiasioista yleensä jonkunlainen haju, mikä helpottaa kielenopiskelua tosi paljon. Miksi muuten et harjoittelisi kieltä miehesi kanssa? Onhan se nyt pajon helpompaa ja tehokkaampaa kuin joku kurssi.

ainoastaan miehen kanssa jutustelemalla. kyllä minulla pitää olla aktiivista

opikselua siinä mukana ja se onnistuu parhaiten kielikurssilla.



ap.