Lue keskustelun säännöt.
väkivaltaisen lapsuuden kokeneet
03.02.2010 |
henkisen ja fyysisen, mitkä ovat selviytymiskeinonne? Miten pääsette/pääsitte asioista yli?
Minä en jaksa selittää omaa tilannettani sen kummemmin, mutta nämä lapsuuden kokemukset tuntuvat vaikuttavan kaikkeen tekemiseeni, omanarvontuntooni mm. Ja tilanteeni jatkuu edelleen henkisen väkivallan muodossa. Siis äiti... Lapsia mulla on ja jotenkin hekin joutuvat kantamaan osaa tästä, vaikka yritän tehdä kaikkeni etten siirtäisi näitä lapsilleni. En ole väkivaltainen heitä kohtaan. Kokemuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli se joka käytti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ehkä tuon asian yli on ollut helpompi päästä, kun äiti ei ole enää hallitsemassa minua. Toki hänessä oli hyvätkin puolensa ja kai se hyvää tarkoitti.
Tärkeintä on antaa anteeksi. Ei tarvitse hyväksyä vanhempien tekoja, mutta anteeksi voi antaa.
Tilannetta pahentaa tuo, että koet yhä henkistä väkivaltaa. Saisitko mitenkään sitä loppumaan? Ole vähemmän äitisi kanssa tekemisissä ja vain omilla ehdoillasi. Älä ikinä uhraudu äitisi puolesta.
Itse yritän estää olemasta ilkeä lapsilleni, sillä että muistelen paljon lapsuuttani ja varsinkin sitä miltä minusta tuntui ja asetun näin lapsieni asemaan. En kyllä edes kykene satuttamaan ketään, koska se tuntuu niin pahalle ettei onnistu. Saatan kuitenkin sanoa ilkeitä asioita lapsilleni ja se ei ole oikein. Olen tietoisesti pyrkinyt oppimaan virheistäni. Kuvittelen miten olisi pitänyt toimia ja käyn tilanteen mielsssäni läpi uudestaan, niin kuin se olisi pitänyt mennä. Näin olen automaattisesti alkanut toimia haluamallani tavalla. Niin itsellekin pitää osata antaa anteeksi, jos mokaa ja oppia virheestä.