Liian sosiaalinen ala. En taida jaksaa työkavereita ja asiakkaita.
Koko ajan täytyy olla kuulolla, hoivata ja juosta. Ei haittaa se kun on asiakkaista kyse. Oikeastaan pidän työstä.
Energiaa kuitenkin kuluu myös työkavereiden kanssa seurusteltuun ja he keskustelevat paljon. Nauravat ja aiheet hyppivät, samalla pitäisi itse olla ystävällinen, seurallinen ja myös kiinnittää huomiota työhön.
Olen ollut aivan rättiväsynyt. Liian introvertti taidan olla....
Kommentit (8)
Sama fiilis mulla tuli kerhossa. Olen kurkkua myöten täynnä kerhossa kävijät ,kuin kerhon vetäjät. Ennemmin olen yksin kun kuuntelen sitä pask...
Pitäisi vain yrittää olla oma itsensä. Hävettää oma käytös kun olen nauranut ja kiroillut samalla muiden mukana. Ei se vakavaa ole mutta ei myöskään minua, että käyttäydyn lapsellisesti töissä. Sitä en halua vaikka hauskuus ja hyvä henki on tosi mahtavaa.
Silti on nyt vaikea sopeutua omaan tilaan ja sitten siihen värimaailmaan, jossa on hyvin sosiaalisia persoonia värittämässä.
En tiedä miten osaisin olla normaali tai miten olisin porukassa. Siis, etten tunnen itseäni typeräksi ja kuitenkin olisin osa yhteisöä.
Ap
Kannattaa vaihtaa hommia. Mä introverttina tein niin. Nykyään työ ei tunnu enää kuormittavalta. Töihin meno tuntuu jopa mukavalta.
Työyhteisöjä on kuule monenlaisia, kannattaako heti vaihtaa alaa jos ei sopeudu. Jos siis ala tuntuu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Työyhteisöjä on kuule monenlaisia, kannattaako heti vaihtaa alaa jos ei sopeudu. Jos siis ala tuntuu oikealta.
En ole vaihtamassa. Pidän työstä. Tässä mietin ratkaisua etten uuvu kun olen tällainen melko helposti uupuva ihminen ja lisäksi, etten tunne itseäni ulkopuoliseksi kun en ole sellaisena pärskyvä persoona. Annan ajan kulua.
Kai porukka tottuu, että seassa on hiljaisia tyyppejä eikä ollenkaan niin sanavalmiita ja vitsikkäitä. Heissä ei siis mitään vikaa. Itse vain olen tällainen vähän arempi ja väsyvä.
Ap
Otsikkoon, siis nämä kaksi yhteenlaskettuna.
Koko ajan pitäisi olla niin hiton skarppi ja heittää huulta. Olen kuitenkin niin ajatuksissani töistä ja tilasta, että kun yritän mennä juttuun mukaan ja nauraa niin vaikutan varmaan vain idiootilta. Väsyttää niin pirusti havannoida koko ajan ympäristöä ja olla sellainen sanavalmis ja ryhdikäs. En jaksa sitä mutta pelkään myös, että jään porukan ulkopuolelle jos en ole yhtä lennokas ja mukana aiheissa. Minua kun kiinnostaisi vain työt ja oikeasti hyvät keskustelut ilman jatkuvaa naurun raikua pippeleistä shoppailuun. On nuo välillä hauskoja mutta ehkä voin vain olla hiljaa ja kuunnella. Tai keskittyä työhöni vaikuttamatta töykeältä kuitenkaan. Ap