Mistä te puhutte miehenne kanssa?

puhut kavereidesi kanssa?

Välillä ei puhuta mitään, ollaan vaan ja välillä höpistään ihan hassuja.

Ihan kaikesta taivaan ja maan välillä. Ihan samoista asioista kuin kavereidenkin kanssa + sellaiset asiat, joista en puhu muiden kuin miehen kanssa. Meillä on yleensä tapana jutella joka ilta ennen kuin nukahdetaan, jos ei ole päivän aikana ehtinyt paljoa keskittyä keskustelemiseen.



Me on aina puhuttu paljon ja se on hyvä. Silti meidänkin suhteessa on puutteensa. Jokainen suhde on erilainen ja jokaisessa on omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

ei mitään keskustelun aiheita. Nykyisen kanssa taas välillä toivoo ettei aina tarvitsisi keskustella;D Ei vaan, on aivan ihanaa kun juttua keksii ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mieheni on hyvin älykäs ja lukenut paljon historiaa, minä puolestani luen paljon kirjallisuutta joka tavalla tai toisella sivuaa historiallisia tapahtumia - näistä riittää pohtimista aina uudelleen. Tai sitten keskustelemme rakentamisesta (rakennettu 2 taloa, kolmas suunnitelmissa), tulevista tai menneistä matkoista, lapsista, ystävitä, politiikasta. Varsinkin automatkat ympäri Suomea ja eurooppaa on mielenkiíntoistia kun pohdimme rakentamistapoja, puutarhoja tms. Viikonloppuisin mieheni lukee aamun lehden minulle ja siitäkin saadaan mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi.



Joskus mieheni ehdottaa että ottaisin kirjan ja rauhoittuisin lukemaan kun lapset on menneet nukkumaan....menee viisi minuuttia ja hän tulee kertomaan jotain hirveän mielenkiintoista minulle jolloin lukeminen taas jää:)

vituttaa näkeminenkin

Lapsista tosi paljon, arkipäivän asioista, maailman menosta (uutisista, politiikan tapahtumista jne), työasioistakin jonkin verran, ruuaanlaitosta (siis tyyliin miten joku ruoka laitetaan, koska se kiinnostaa meitä molempia). Ihan laidasta laitaan, kaikesta mitä tulee mieleen ja mitä nyt ylipäätään puhuisin kenenkään ihmisen kanssa.

ajankohtaisista asioista, kuten maailman taloudesta ja politiikasta (molemmilla on vahva poliittinen näkemys, vaikka emme aktiivisesti politiikkaan osallistukaan) ja tietysti myös kaikenmoisesta "kevyemmästä", kuten ruoasta, harrastuksista ja muista ihmisistä. Ja tietysti sitten myös noista oman perheen asioista; lasten jutuista, hankinnoista tms.

kuten miten päivä on mennyt, mitä kuuluu töihin ja tuttaville, sukulaisille, loma- ja viikonloppusuunnitelmista, omista harrastuksista, suunnitelmista (milloin mennään minnekin, mitä tehdään pihalle, mitä kokataan vieraille jne). Lapsista puhutaan tottakai paljon.



Sitten jutellaan elokuvista, musiikista, kirjoista, politiikasta (tämän maan korruptoitumisesta), pohditaan erilaisia huijauksia ja mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Tärkeimpiin keskustelunaiheisiin kuuluu meillä myös henkiset asiat ja kaikenlainen ns. rajatieto.



Puhumista riittää, mutta joskus tykätään olla ihan hiljaakin, omissa ajatuksissa.

eli työpäivistämme ja sen kulusta ja tapahtumista,

sattumuksista ja ikävyyksistä.

lapsista ja yhteisestä arjesta, ruoasta, kodista, kotitöistä, omasta voinnista ym.

toiveista, odotuksista, unelmista, haaveista.

uutisista ja maailman menoista.

rahasta ja sen käytöstä.

Molempien uniongelmista, kuopuksen huonosta syömisestä, esikoisen uhmaraivareista. Kaikki liittyy aina lapsiin. Mä olen kotiäiti, joten miehen ei edes tarvitse kysyä, miten mun päiväni on mennyt - ainahan ne on samanlaisia (näin on itse sanonut, kun joskus kysyin, miksei hän edes kysy, miten mun päivä on mennyt). Miehen työpäivästä joskus kyselen, miten on mennyt, hän kohauttaa olkiaan ja toteaa, että siinähän se.



Mua ärsyttää suunnattomasti, kun ei ole edes mitään puhuttavaa toisillemme, ei niin mitään. Miestä taas ärsyttää suunnattomasti, että mä haluaisin keskustella eri asioista, vaikkapa jostakin dokumentista jota on katsottu tv:stä tms. Hänen mielestään on turha keskustella asioista, jotka eivät kosketa meidän elämäämme. Joskin totuus on se, että hänellä on oma elämänsä, jolla on hyvin vähän tekemistä minun tai lasten elämän kanssa, mutta mies ei tajua edes sitä.

väliin kun yrittää lasten puheen päälle jotain keskustella, menee hermot, kun ei siitä mitään tule. Samoin kuin siitä, jos yrittää saada sanotuksi jotain mitä lasten ei tarvitsisi kuulla, niin kaikki on koko ajan kyselemässä mitämitä. Eli eipä puhuta paljon muusta kuin arkisista asioista ja aikatauluista.

Päivän tapahtumista, harrastuksista, tietysti ihan arkisista asioista, kuten ruoanlaitosta ja kotiin liittyvistä asioista.



Yleensä meillä on jokin yhteinen projekti meneillään (lauluesitys, järjestettävät juhlat, matka tms.), jota vaatii suunnittelua tai harjoittelua. Tänään viimeksi sovitettiin yhdessä biisiä esiintymistä varten.



Viikonloppuisin luetaan usein lehtiä yhdessä ja keskustellaan niistä - se on mukavaa. Ennen nukkumaan menoa vuoteessa jutellaan yleensä niitä hempeämpiä juttuja, joita ei ehkä päivänvalolla ota puheeksi. :)



Lapsettomuudesta puhutaan joskus, mutta ei ehkä niin usein, kuin voisi olettaa. Välillä joudun patistamaan miestä puhumaan aiheesta, vaikka asia on selvästi molemmilla useinkin mielessä.

sekä arkipäivään ja lapsiin liittyvistä asioista että yhteiskunnallisista, poliittisista ja ammatillisista (ollaan samalla alalla) asioista. Uskonnosta, seksistä, kirjallisuudesta, harrastuksista, ihmisistä, ilmiöistä... suunnitellaan lomia...



Olisin aivan onneton avioliitossa, jossa en voisi keskustella mieheni kanssa. Olemme tosin keskustelleet aina ja jos keskustelu ei olisi sujunut jo seurusteluaikana, ei tästä mitään olisi tullutkaan.

Ennen puhuttiin ihan kaikesta, tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asiosta. Puhuttiin vakavasti ja joskus höpöteltiin mitä sattuu. Nyt emme juurikaan puhu. Mieheni kertoi minulle viikko sitten ettei enää rakasta minua. Aina kun yritän puhua jostain mies vastaa parilla sanalla tai ei ole kuulevinaan. :(

me ei kyllästytä koskaan toisiimme.6v liittoa takana ja seksiä ainakin kahesti päivässä:)tai muuten tulee sota.

me ei puhuta enää mistään. parisuhde vetelee viimeisiään. mä oon niin kyllästynyt tuohon. vituttaa näkeminenkin

voisi olla minun kirjoittamani. Paitsi, että jos meillä joskus yritetään keskustella jostain, niin riitä siitä tulee, ei muuta.

sanoa mistä EI puhuta: autoista. Ei kiinnosta kumpaakaan, kummallakaan ei ole ajokorttia.

Puhutaan arjen käytännön asioista, lapsista ja heidän asioistaan, kesken olevasta kirjasta ja muista harrastuksista, pään läpi päivän mittaan menneistä ajatuksista, tunteista, politiikasta, ajankohtaisista tapahtumista, ystävistä ...

saatetaan puhua vaikka kahteen yöllä. Joskus on ihana puhua niistä ajoista kun alettiin olemaan yhdessä. Omasta lapsuudesta, ne kiehtoo ne tarinat.

Ollaan sielunkumppaneita.

Empä ois uskonu kokevani tällaista. Mä tyhmä luulin että oltais aina onnellisesti yhdessä. Paskat.

puhutaan päivän uutisaiheista, sukulaisten kuulumisista/yhteydenotoista (asumme toisessa maassa kuin perheemme), koirastamme, suhteestamme, tulevaisuuden suunnitelmistamme, ruoanlaitosta ja kauppalistan laadimme aina harkiten ja yhdessä, töistä, tv-ohjelmien herättämistä aiheista, toisinaan jopa av:lla olleista aiheista, ystävistämme, työkavereistamme, milloin mikäkin on ajankohtaista.