Lue keskustelun säännöt.
Ei sisätutkimuksia raskausaikana? Kokemuksia?
23.02.2010 |
Euroopassa ja muuallakin on käsittääkseni useimmissa maissa käytäntönä vältellä sisätutkimuksien tekoa raskauden aikana, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä. Tälle on ymmärtääkseni hyvät lääketieteelliset perusteet.
Onko kukaan Suomessa käynyt läpi raskautta ilman sisätutkimuksia? Miten lääkärit ovat suhtautuneet, kun tutkimuksista on kieltäydytty? Onko kieltäytymisestä ollut lapsen tai oman terveyden kannalta haittaa? Entä hyötyä?
Kommentit (8)
tutkimusten tekemista viimeiseen asti... lieko kustannus- vai kulttuurikysymys. Mulla ollut kolme raskautta ja vain yhden aikana on tehty sisatutkimus, koska oli kipuja ja laakari tarkisti ettei kohdunsuu ole ruvennut avautumaan. Miksi niita sitten pitaisi tehda jos kaikki on menossa hyvin, ihmettelen vaan? Tavan vuoksi?
Taalla ei nykyaan enaa aidin painoakaan seurata jos nyt ei ole jotain erikoista hassakkaa. Hemoglobiini tarkistettiin multa yhdessa raskaudessa kun huippasi, muuten ei. Eli periaatteena taalla on etta jos kaikki nayttaa menevan hyvin ja kohtu kasvaa normaalitahtiin, ei sen kummempia tutkimuksia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt alkuraskauden ultrassa mikä on tietysti tehty sisäkautta, mutta sen ansiosta olen jättänyt 1. neuvolalääkärin väliin. Tokassa neuvolalääkärissä mulle ei ole tehty sisätutkimusta.
Euroopassa ja muuallakin on käsittääkseni useimmissa maissa käytäntönä vältellä sisätutkimuksien tekoa raskauden aikana, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä. Tälle on ymmärtääkseni hyvät lääketieteelliset perusteet.
Onko kukaan Suomessa käynyt läpi raskautta ilman sisätutkimuksia? Miten lääkärit ovat suhtautuneet, kun tutkimuksista on kieltäydytty? Onko kieltäytymisestä ollut lapsen tai oman terveyden kannalta haittaa? Entä hyötyä?
Itse olen ollut raskaudenseurannassa Saksassa ja Belgiassa, ja kyllä sisätutkimuksia on tehty tiuhaan, joka tarkastuskerralla. Ja hyvä niin, koska muuten ei olisi selvinnyt että viime kerralla kohdunkaula oli jo pehmennyt, lyhentynyt ja alkanut avautua ekan raskauskolmanneksen lopussa, ja vietinkin loppuraskauden sitten vaakatasossa. Ultrassa (joka oli tehty juuri sisätutkimusta ennen) moista ei huomattu. Eli jos ei painavaa syytä ole kieltäytymiseen, itse kyllä antaisin tehdä sisätutkimuksen.
sen ensimmäistäkään sisätutkimusta. Muutenkin "tutkimukset" rajottuu ultrien lisäksi muutamaan veri- ja pissakokeeseen.
Raskauden alussa määritetään, että onko riskiraskaus vai ei. Jos ei ole riskiraskaus niin aikaslailla rauhassa saat mahaasi kasvattaa.
Kiitos paljon vastauksista! Onkohan vielä kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et AP halua sisätutkimuksia? Kieltäytyisitkö kokonaan, vai pyrkisitkö vaan rajoittamaan ne ehdottomasti välttämättömiin (esim. koska ne aiheuttavat sinulle supistuksia)?
En ole vielä päättänyt kantaani raskaudenaikaisiin sisätutkimuksiin. Tietysti sisätutkimus kannattaa tehdä, jos sille on painava peruste, mutta lähinnä peräänkuulutan sitä, onko kannattavaa tehdä sisätutkimuksia ihan vain rutiininomaisesti, vai voiko tästä olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Lääketieteellisen tiedon lisäksi etsin ihmisten kokemuksia asiasta. Siksi kyselen aiheesta täällä.
mutta 36 viikon ultrassa kielsin tekemsät. Ei lääkäri siihen mitään sanonut....
JA sitäpaitsi mitä väliä mit joku lääkäri sanoo ksoka mikään laki ei todellakaan pakota mihinkään tutkimuskiin elelt halua......
Ihmiset kyllä minusta suostuu muutenkin melko mihin vaan ajattelematta ollenkaan, että hlauavatko he semmosita vai eivät.......
HEi suljetulla osastolla ja vankilassa on melko pakko susotua..... Missään muualla ei ;)