Lue keskustelun säännöt.
Hyvä ero- miten kerrotaan lapsille :( ? - neuvoja kaivataan
05.03.2010 |
Hei
Meillä on sellainen tilanne, että en kerta kaikkiaan tiedä, onnistuuko tämä suhde enää. Asia on todella hankala, ja meillä on oikeita syitä, miksi ero saattaa olla paras. Mm. minun henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Miten hyvässä erossa kerrotaan asiasta lapsille? Missä vaiheessa? Kuinka paljon ennen asumiseroa kannattaa kertoa lapsille?
Me emme riitele emmekä huuda toisillemme kotona. Ei ole fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Lapset eivät siis kärsi siitä, että asumme saman katon alla. Voin myös kuvitella, että jos eroamme, voisimme silti viettää joskus yhdessäkin aikaa.
Ero olisi siis helpotus vain meille vanhemmille.
Olisiko järkevää kertoa mahdollisimman aikaisessa tilanteessa, että lapset ehtisivät tottua siihen ajatukseen, että kohta ei kaikki asutakaan enää yhdessä?
Vai aiheuttaako asian aikainen kertominen vain lisää ahdistusta lapsissa?
Olen todella kiitollinen asiallisista vastauksista ja erityisesti omakohtaisista kokemuksista.
Kommentit (6)
kertomasi perusteella tilanne ei ole niin katastrofaalinen, etteikö siitä voisi selvitä. Ja vaikka päätyisitte eroon, on tuosta keskusteluavusta todella hyötyä myös lasten kannalta eli saatte työstettyä eroa lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Vanhempien ero on lapselle pieni kuolema, oli ero kuinka hyvin hoidettu tahansa. Lasten surun kohtaaminen ja tukeminen vaatii vanhemmilta (erityisesti lähivanhemmalta) paljon voimaa ja jaksamista ja onnistuu parhaiten jos aikuinen itse on jo työstänyt eroa.
Koskaan ei voi liikaa korostaa, että erosta huolimatta kumpikin vanhempi rakastaa lapsia ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja ettei lapsilla ole mitään tekemistä eron syiden kanssa. Ja koskaan ei saa puhua toisesta vanhemmasta pahaa lapselle.
Meillä isä tapaa lapsia todella harvoin, mutta puhumme isästä lasten kanssa paljon. Kuinka lapsi muistuttaa isäänsä jossain asiassa, mitä isä teki lasten kanssa näiden ollessa ihan pieniä jne. Näin ylläpidän positiivista suhdettä isään, se kun on lasten kehityksen kannalta ensiarvoiden tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertomasi perusteella tilanne ei ole niin katastrofaalinen, etteikö siitä voisi selvitä. Ja vaikka päätyisitte eroon, on tuosta keskusteluavusta todella hyötyä myös lasten kannalta eli saatte työstettyä eroa lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Vanhempien ero on lapselle pieni kuolema, oli ero kuinka hyvin hoidettu tahansa. Lasten surun kohtaaminen ja tukeminen vaatii vanhemmilta (erityisesti lähivanhemmalta) paljon voimaa ja jaksamista ja onnistuu parhaiten jos aikuinen itse on jo työstänyt eroa.
Koskaan ei voi liikaa korostaa, että erosta huolimatta kumpikin vanhempi rakastaa lapsia ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja ettei lapsilla ole mitään tekemistä eron syiden kanssa. Ja koskaan ei saa puhua toisesta vanhemmasta pahaa lapselle.
Meillä isä tapaa lapsia todella harvoin, mutta puhumme isästä lasten kanssa paljon. Kuinka lapsi muistuttaa isäänsä jossain asiassa, mitä isä teki lasten kanssa näiden ollessa ihan pieniä jne. Näin ylläpidän positiivista suhdettä isään, se kun on lasten kehityksen kannalta ensiarvoiden tärkeää.
Juuri näin.
Hei,
Mielellään nyt siis kuulisin mielipiteitä eron hoitamisesta.
En todellakaan lähde eroon kevyin perustein.
En tiedä, onko mielehelle "hyvä ero". Se ei tavallaan ole minun asiani.
Heti kun olimme päättäneet asian. Sanoimme, että isi ja äiti eivät enää tule toimeen keskenään ja että kumpikin silti rakastaa sinua ja aiomme olla yhteydessä edelleen koko perheenäkin, muutamme vain erilleen. Lapsi sai kamalan itkukohtauksen mutta selvisi nopeasti ja nykyään (8) ymmärtää jo asian ihan hienosti.
ole yhtään eronneita tai eroa sivusta seuranneita?