Avioeron odottaminen kunnes lapset ovat kasvaneet on pahin virhe minkä ihmiset voivat tehdä, siinä on sitten kaksi katkeraa viisikymppistä jotka kokevat että juna meni jo

Niin, mitä väliä niiden lasten elämästä. Oma napa on tärkein.

Toivoin koko lapsuuteni että vanhemmat eroaisivat. Viime vuonna oli äärimmäisen feikki 50 vuotishääpäivä. Miten jotkut ei tajua että ero olisi parasta kaikille?

Ei kannata tehdä lapsia 10 vuoden ikäerolla niin ei tule tuota ongelmaa

Jos erotaan lasten aikuistuessa ja luultavasti kumpikin muuttaa uuteen asuntoon niin se on lasten kannalta ikävää. Lapset ovat opiskelemassa jossain opiskelijakämpässä joka ei tunnu kodilta, mutta se lapsuudenkotikin hävisi. Tulee tunne ettei ole mitään minne mennä viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Jos erotaan ajoissa lapset oppivat että heillä on kaksi rakastavaa kotia jonne palata aina tarvittaessa.

Ei ole lapselle pahempaa taakkaa kuin ainoastaan hänen vuokseen yhdessä pysyvät vanhemmat.

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Yläkoulun opena kuulen teineiltä varsin vauhdikkaita kertomuksia perhe-elämästään osana uusperhekuvioita. Ei vaikuta vanhemmilta aina kovin onnistuneilta ratkaisuilta.

Onko lasten hyvä olla kodissa, jossa avioeroa viivytetään vain sen vuoksi, että lapset ehtisivät kasvaa isommiksi? Ei ole. Lapset näkevät, kuulevat tai ainakin vaistoavat vanhempiensa tilanteen. Sitä heiltä on turha yrittää salata.

Mikä juna on viisikymppisellä mennyt? Sekö, missä epätoivon vimmalla halutaan parisuhde?

Ero oli parasta mitä minulle on tapahtunut.Vaimoni oli äärimmäisen kylmä ja tunteeton ihminen viimeiset 10vuotta eikä lapsemme nähneet koskaan edes meidän pussaavan tai halaavan. Uudessa suhteessa tervettä ja normaalia läheisyyttä ovat nähneet ja hekin ovat selvästi huomanneet että isä on onnellinen ja erilainen kuin ennen.Kiitos sinulle nykyinen vaimoni että saan kokea tämän ja tuntea itseni rakastetuksi.

Ei kaikki eroa siksi että pääsisivät uuteen suhteeseen. Vaikka vaan, koska yhteiselo ei onniatu, ja haluavat kodin jossa voivat olla rauhassa.

Ap on oikeassa. Ja yleensä kodin ilmapiiri on tuossa vaiheessa niin tulehtunut, että lapsiin ladataan kaikenlaisia toiveita, ja koska aikuiset eivät voi olla omia itsejään, olisi ennenkuulumatonta että lapsetkaan voisivat.

Ahdistaa ajatellakin. Onneksi erosin, halleluja!

Kaverin vanhemmat tekivät näin. Lopputuloksena perheen lapsilla liuta mt-ongelmia ja holtitonta elämää, kun kuuntelivat ainaista tappelua ja jatkuvasti piti olla varuillaan.

Meillä oli kriisi, kun lapset oli pieniä. Mutta päätimme odottaa, että lapset kasvaa.

No kun lapset kasvoi, univelka loppui ja mieli rauhoittuu. Oli aikaa toisille enemmän ja rakkauskinralkoi taas kukoistamaan. Eroa ei sitten tullut.

Nyt odotamme innoissamme kun mummin ja papan mussukat tulee viikonlopuksi hoitoon. Onneksi emme eronneet äkkipikaistuksessa nuorina. Elämä on hyvää

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä väliä niiden lasten elämästä. Oma napa on tärkein.

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapset eivät tajua, jos vanhemmilla ei mene hyvin?

Mutta entäs ne lapset?   Eikö ne nyt mene sen edelle että itse löytäisi jonkun uuden paremman kumppanin? Siis jos ajatellaan että arkielämä on kuitenkin ihan rauhallista ja normaalia

Vierailija kirjoitti:

Toivoin koko lapsuuteni että vanhemmat eroaisivat. Viime vuonna oli äärimmäisen feikki 50 vuotishääpäivä. Miten jotkut ei tajua että ero olisi parasta kaikille?

Vanhempasi ovat saaneet sinut melko nuorina. Se vaikuttaa paljon onko lapset saatu vanhemmalla iällä kun on rakkauksia jo tullut ja mennyt ennen lasten tuloa.

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan lasten aikuistuessa ja luultavasti kumpikin muuttaa uuteen asuntoon niin se on lasten kannalta ikävää. Lapset ovat opiskelemassa jossain opiskelijakämpässä joka ei tunnu kodilta, mutta se lapsuudenkotikin hävisi. Tulee tunne ettei ole mitään minne mennä viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Jos erotaan ajoissa lapset oppivat että heillä on kaksi rakastavaa kotia jonne palata aina tarvittaessa.

Hyvä pointti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä väliä niiden lasten elämästä. Oma napa on tärkein.

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapset eivät tajua, jos vanhemmilla ei mene hyvin?

Mutta onko lapsille sitten kivempaa erkaantua toisesta vanhemmasta tai joutua irtolaiseksi viikko viikkosysteemiin kun vanhemmat perustavat uudet, paremmat perheet ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä väliä niiden lasten elämästä. Oma napa on tärkein.

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapset eivät tajua, jos vanhemmilla ei mene hyvin?

Vanhemmat voisivat panostaa siihen parisuhteeseensa, eikä haikailla uuden rakkauden perään, kuten ap. Toki joissain tilanteissa avioero on ok, kuten väkivalta, riippuvuudet päihteistä, peleistä jne. Mutta se, että erotaan, että saadaan uusi rakkaus, ei mielestäni riitä.

Itse olen juuri siinä tilanteessa, että haluaisin erota, mutta pelkään että lapseni kärsii siitä enemmän kuin yhteen jäämisestä.