Kiitollisuudenvelka ihmiset

Mun äiti on tuollainen kiitollisuuden velka ihminen. Se kun antaa jotakin, se ei todella anna sitä vaan odottaa aina vastapalvelusta. Ja on aivan mahdoton tietää, milloin joku asia on lopulta kuitattu. Yhä vieläkin se saattaa muistuttaa mua jostakin sata vuotta vanhasta asiasta mistä en ole ollut kyllin kiitollinen ja mä olen ihan äimänä. Usein hän ei sano mitään mutta joskus kiukuspäissään sanoo sitten tuollaisia vanhoja velkoja.



Siksi varmaan arvostan tosi korkealle ihmiset, jotka ovat avoimia ja rehellisiä. Joiden kanssa tietää aina missä mennään. Mikä on lahja ja mikä ei ole. Ja siitä syystä en myöskään harrasta lastenvaatteiden antamista, enkä itsekään lainaa/ ota mitään keneltäkään. Olen niin kantapään kautta oppinut, että asiat on tehtävä selviksi saman tien.