Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka ei nauti "hauskanpidosta"
13.02.2010 |
Olenko täysi friikki kun en nauti meluisista baareista? Jotenkin epäsosiaalinen? Ilonpilaaja? Tiukkapipo ja niuho?
En jaksa kitata pullotolkulla siideriä tai muuta alko-pitoista (inhoan krapula-aamuja). En jaksa katsella humalaisten örvellystä. Meluisa baari on LIIAN meluisa mulle, melkein pää räjähtää kappaleiks. Eikä kenenkään kanssa pysty keskustelemaan, tai en mä ainakaan pysy jutuissa mukana kun taustamelu on niin kovaa. Sitten istuskelen ittekseni ja IKÄVYSTYN. Ja kaverit ihmettelee, että mikähän totakin vaivaa. Kun KERRANKIN nyt pääsee "ulos tuulettuun" ja tossa se vaan istuu ja mököttää eikä oo sosiaalinen.
Tunnen itseni totaalisen oudoksi. En ilmeisesti osaa pitää hauskaa. Paitsi itsekseni. Ja kotona?
Kommentit (17)
en viihdy baareissa.. Olen porukan tylsä tyyppi, joka istuu ja pilaa illan, koska ei huvita tanssia ja pää hajoaa, kun musiikki on niin kovalla. Saan migreenin valojen välkkeestä ja järkyttävästä metelistä.
Tykkään istua iltaa, pelata ja jutustella ja ottaa alkoakin hillitysti ystävien kanssa, mutta baariin ei huvita lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi baarin pitää olla meluisa ja rauhaton? Mene mielummin hiljaiseen pystybaariin, niitäkin riittää, ja nauti vapaa-ajasta ja kavereiden seurasta.
Liikun kai väärässä seurassa sitten?
t. ap
käydä baareissa? Itse käyn seurakunnan tilaisuuksissa enkä tarvitse baareja. Elämä Jeesuksessa on niin paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et takuulla oo ainut. En minäkään pidä yhtään sellaisesta meiningistä, mutta onneksi kukaan ei myöskään pakota menemään sinne. Ystävien kanssa sitten järkätään illanistujaisia ja saunailtoja joskus ihan kotosalla tai mökillä tms...
ne ovat vain keino jolla saadaan aviomiehen kanssa säpinää seksielämään.
Kaikkeen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään jaksa heilua meluisissa baareissa kittaamassa pahanmakuista ja kallista siideriä, drinksuista puhumattakaan, ja on vaikea pysyä mukana muiden jutuissa, koska a) taustamelu häiritsee, ja b) kaverit ovat todennäköisesti niin humalassa, etteivät itsekään pysy kelkassa kovin hyvin. En myöskään jaksa katsoa, kun ihmiset "pitävät hauskaa", eli örveltävät kännissä.
Tuulettua voi niin monella lailla, ei sen tarvitse tarkoittaa baarissa notkumista. Kaverisi se on outo, kun ei tajua sun näkökulmaasi asiaan.
Juuri tuon melun vuoksi. Eikä siellä mitään kavereiden kanssa olla, kun ne katoavat alta aikayksikön iskemään miehiä ja minä jään yksin. Sitten tylsistyn yksin tai kuuntelen kärsivänä puutteessa elävien varattujen miesten valituksia ja ehdotuksia. Surkeeta! En mene enää baareihin. Jos kavereita ei muuten näe kuin baarissa niin pitää vaihtaa kaveriseuraa. Menkää kavereiden kanssa vaikka jumppaan tai lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään en viihdy baarissa, mutta juoksulenkki tai hiihto näin talvella nollaa pään. Sitä taitoa ei saa unohtaa vaikka baarissa se ei tapahtuisikaan.
Vähän on kaverisuhteetkin etääntyneet tämän takia.
Kaverini haluavat aina baariin kun saavat lapsivapaata. Itse haluaisin tehdä aivan jotain muuta, mutta olen lähtenyt matkaan, ettei välit mene kokonaan.
En vain jaksaisi sitä jyskettä je meteliä. Ja ei oikein kiinnosta enää se siiderin lipittäminenkään, enkä saa kicsejä siitä, että joku yrittää iskeä. Ahtaalla lattialla tanssiminenkaan ei tunnu enää miltään. Jutella ei voi kun ei kuule mitään ja eipä sinne kai juttelemaan ole tultukaan.
Mää oon jotenkin kai muuttunut tylsäksi. Viihdyn enemmän luonnossa ja hiljaisuudessa ja rauhassa. Onkin tullut pari uutta kaveria, joilla on samanlaisia intressejä.
Vähän vain ristiriitainen tilanne. Menetänkö entiset kaverit jos alan elää omannäköistä elämää ja teen näiden uusien kavereiden kanssa sitä, mistä tykkään enemmän. Vai mitä tässä tekisi.
Hankalaa kun kasvaa ulos kapakkamaailmasta ja bilettämisestä ja arvot muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onneksi olen jo 30+, niin ei tarvitsekaan viihtyä baareissa tavatakseen kavereita.
mutta onneksi olen jo 30+, niin ei tarvitsekaan viihtyä baareissa tavatakseen kavereita.
enkä oo oikein koskaan viihtyny. kavereita tapaan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä on (sen harvan kerran kun siellä käyn)muistutuksena jyskyttävä pää aamulla.
Nuorempana niissä oli kuitenkin "pakko" käydä ja onhan tuo mieskin löytynyt baarista/discosta.
Eipä nyt ole tarvinnut vuosiin juurikaan käydä baarissa. Ehkä työpaikan pikkujoulujen jatkoilla ollaan käyty "yksillä".
Paljon mukavampaa on tavata ystäviä rauhassa kotonaan tai ystävän kotona.
Minä olen samanlainen kuin ensimmäisen viestin kirojittaja. Ei jaksa baareja.
Kotona sitten kavereitten kanssa. Hauskempaa.
Se melu on mulle aivan liian kova, mä saan siitä melusta tinnituksen, joka saattaa jatkua vielä aamullakin.
Mä nautin siitä, et kuulen mitä kaveri sanoo ja tulen kuulluksi. Jos siinä samalla saa tehdäkin jotain yhdessä niin aina parempi. Mä vedän esimerkiksi pari kertaa vuodessa taide-ja käsityöpäivän kavereille, ja ne on aina yhtä hauskoja ja ihania (sinne tietenkin tulee vaan ne, jotka haluaa tehdä jotain käsillään). On niin paljon muitakin paikkoja nähdä ystäviään kuin baarit! Tosin baaritkin kävisivät, ilman sitä melua ja kännisiä ihmisiä. Mulle on ystävyyden osoitus viettää yö kuunnellen jotain itsekeskeistä sönkötystä jonkun enemmän tai vähemmän humalaisen ihmisen suusta (enkä tarkota ystävääni vaan sitä, että ainoana, joka on riittävän selvä ollakseen kohtelias, ja helposti lähestyttävän näköisenä noita tyyppejä kerää kuin magneetti) ja viettää seuraava päivä sit väsyneenä ja pinna kireällä, kun lapset herättää kuudelta kuitenkin. Mut teen sen jos ystävälle se on tärkeää. Onneksi aika harvalle ystävälle se enää on tärkeää.