Kultainen maa, dokumentti - olipa hyvä :)
Katsoin eilen tämän dokumentin yle areenasta.
Toivon hartaasti onnea ja menestystä tälle perheelle.
Harmitti, kun jossakin kohtaa perheen äiti puhui siitä millaisia ilkeitä sanoja on kohdannut Suomessa ja siksi Suomessa olo tuntuu (en muista tarkkaa termiä) oliko se nyt vieraalta tai ulkopuoliselta.
Tästä perheestä huokuu oikein se kuinka ovat hyviä ihmisiä. Ja mitä tuli mieleeni, on se, että kenenkään ei kannata ottaa itseensä toisten ikäviä sanoja, koska ne harvoin kuvaavat heitä, joille se sanotaan, vaan se kuvaa tätä sanojaa. S. ovat hyvin integroituneet ja toivoisin ettei heidän tarvitsisi enää kokea ulkopuolisuutta ilkeiden ihmisten sanojen takia. Ilkeät ihmiset keksivät millä sivaltaa oli kyseessä kuka tahansa.
Vaikka olen täällä aina asunut, nuorempana koin ulkopuolisuutta, koska aina löytyi joku joka oli ikävä. Nyt vanhempana en enää ota itseeni näitä juttuja.
Jos tunnette maahan tulleita, sanokaa heille että he eivät ole ainoita, jotka kokee ilkeyttä, vaan se on me kaikki. Kannattaa pitää hyvästä kiinni ja unohtaa ikävät sanat, jotka ovat ilkeistä tyypeistä lähtöisin.
Minulla on ollut monta S.taustaista työkaveria ja heitä yhdistää ahkeruus, reiluus ja hyvä henki. On kiva olla töissä, kun on ystävällistä porukkaa, jonka kanssa työnteko luistaa hyvin.
(Piti muuttaa muutamia sanoja, koska juttua ei julkaistujostakin syystä...)
Kommentit (4)
Minkähän ikäisiä ne lapset oli?
Jäin miettimään, miten tulevaisuus heillä menee. Toivottavasti hyvin! Eikä tietenkään voi ikinä tietää, ei Suomessa, ei muualla. Vaikeita valintoja kyllä oli vanhemmilla.
Mäkin tykkäsin.
Kiva nähdä kuinka hyvin näillä kahden maan kansalaisilla menee. Lempeitä ihmisiä :)