Juoksu tuo onnellisuuden tunteen

Kyllä!

Näin! Aika tuntuu pysähtyvän. Tunnen eläväni enemmän, kun juoksen. Kehon liike, eri lihasten toimiminen. Kuuntelen juoksumusaa samalla. Melkein kuuluu sydämen syke.

Elämä tuntuu täydeltä. Puoli tuntia tuntuu neljältä tunnilta. Koko keho on virittynyt.

Tää ois niin unelma mutta en koskaan ole päässyt siihen tunteeseen

Olen kateellinen. En ole ikinä saanut tuollaista tunnetta mistään liikunnasta. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta kun ei vaan tunnu hyvältä. Ei tehdessä eikä suorituksen jälkeen. Ei rauhallisella tahdilla, ei repivällä tahdilla. Ei yksin eikä seurassa.

Ai että ja käveleminen, niin yksinkertaista mutta tuo välillä aivan taivaallisen olon. Iltalenkit ollu mun juttu nyt lähiaikoina ja se rauha mikä siinä lenkin aikana tulee... Suosittelen liikkumaan

Oi kun toisikin, mutta kun ei tuo. Tuntuu vaan tosi pahalta kun koko kroppa vatkaa ja suunnilleen etupuoli yrittäisi kiertyä takapuolelle ja päin vastoin. Ihan tavallaan sama tuntemus kuin juoksisi jossain oversize kokoisessa anorakissa jonka kaikki taskut on täynnä avaimia, puhelimia ja kolikoita..

Minusta siis olisi oikeasti ihanaa harrastaa juoksua ja siksi sitä on tullut kokeiltua lukemattomia kertoja, mutta hyvältä se ei tunnu vaikka juoksisi kuinka alle kävelyvauhdinkin just tuon ylläkerrotun takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen. En ole ikinä saanut tuollaista tunnetta mistään liikunnasta. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta kun ei vaan tunnu hyvältä. Ei tehdessä eikä suorituksen jälkeen. Ei rauhallisella tahdilla, ei repivällä tahdilla. Ei yksin eikä seurassa.

Et edes mistään pelaamisesta? Kun koko keho on virittynyt keskittyneesti parhaaseen suoritukseen.

Minä hikoilen paljon, voi liittyä tuohon. Tuntuu ihanalta, kun koko keho hikoilee päästä varpaisiin. Hikoilu puhdistaa kehoa. Koko keho on virittynyt suoritukseen. Kuonat suodattuvat pois. Tunnen, kuinka hikipisarat muodostuvat ja valuvat.

Olen harrastanut monenlaista liikuntaa. Juoksussa tykkään vapauden tunteesta. On ihan omassa maailmassaan, kun kuuntelee musiikkia.

Haluaisin, että kuntoni olisi parempi ja voisin juosta pitkiä lenkkejä pitkin kaupungin katuja. Nähdä ihmisiä ja paikkoja. Olla onnellinen voimakkaasta kehostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen. En ole ikinä saanut tuollaista tunnetta mistään liikunnasta. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta kun ei vaan tunnu hyvältä. Ei tehdessä eikä suorituksen jälkeen. Ei rauhallisella tahdilla, ei repivällä tahdilla. Ei yksin eikä seurassa.

Et edes mistään pelaamisesta? Kun koko keho on virittynyt keskittyneesti parhaaseen suoritukseen.

Minä hikoilen paljon, voi liittyä tuohon. Tuntuu ihanalta, kun koko keho hikoilee päästä varpaisiin. Hikoilu puhdistaa kehoa. Koko keho on virittynyt suoritukseen. Kuonat suodattuvat pois. Tunnen, kuinka hikipisarat muodostuvat ja valuvat.

Olen harrastanut monenlaista liikuntaa. Juoksussa tykkään vapauden tunteesta. On ihan omassa maailmassaan, kun kuuntelee musiikkia.

Ei, en edes pelaamisesta. Harrastin lapsena fudista jonkin aikaa ja aikuisena olen kokeillut/pelannut tennistä ja sulkista. Nyt omat lapset pelaavat korista, niin tulee välillä heidän kanssaaan heiteltyä. Se on ihan kivaa, mutta vain koska siinä on omat lapset läsnä, ei muutoin. Hikoilen myös paljon ja helposti eikä se ole koskaan ollut liikunnalleni este tai toisaalta miellyttävä liikunnan seuraus.

Tunnen jonkinlaista alemmuutta siitä, että olen epäurheilullinen. Haluisin myös olla reipas, kuten moni tuttavistani ja osallistua citymaratonille, Naisten kymppiin tai pyöräillä tai hiihtää 5000 kilsaa vuodessa, mutta kun ei vaan innosta yhtään enkä saa siitä mitään tyydytystä.

Itse saan tuon tunteen uidessa. Varsinkin joskus kun saa uida omalla radalla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen. En ole ikinä saanut tuollaista tunnetta mistään liikunnasta. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta kun ei vaan tunnu hyvältä. Ei tehdessä eikä suorituksen jälkeen. Ei rauhallisella tahdilla, ei repivällä tahdilla. Ei yksin eikä seurassa.

Sama. Olen ikäni harrastanut monenlaista liikuntaa koska "pitää" saamatta kertaakaan mitään hyvän olon tunnetta liikunnan aikana. Parhaimmillaan liikunta on neutraali kokemus.

Muistan kuinka ihanalta se tuntui silloin kun olin vielä kondiksessa. Siitä tuli välillä jopa euforinen olo, sanoin jumppaamisesta. Nyt kun yritän liikkua, tulee vain ahdistava olo. Meinaa tuupata paniikkikohtausta. Mieli ja keho on ihan paskana 😟.

Kävely vielä paremmalta, ei tule kipeäksi