Lue keskustelun säännöt.
Suuri helpotus: isoäitini kuoli
19.05.2022 |
Pitkän ja vaikean dementian jälkeen mummi nukkuu pois viime yönä hoitokodissa, jota inhosi ja pelkäsi. Muisti väärin ihan kaikki asiat, ei muka saanut ruokaa eikä juomaa j.n.e. Viime vuoden kuluessa alkoi unohtaa meidätkin. Olen vanhin kuudesta lapsenlapsesta ja mummin erityinen kuten aina sanoi. Yritin auttaa muistia esimerkiksi valokuvakansioita katsellen hänen kanssaan (auttoi ennen) mutta nyt oli repinyt kuvia irti tai kirjoittanut viereen Vem?. Oli surullinen loppu kyllä, ein toivoisi itselleni ikinä!
Kommentit (9)
Hyvä, että mummisi kuitenkin pääsi hoitokotiin.
Liian moni vanhus kuolee yksin kotonaan ilman läheisiä, hoidon puutteessa.
Veljeni 80. vuotta joutui asumaan yksin vielä vuoden kotonaan vaikeaan muistisairauteen sairastuttuaan, vaikka ei suoriutunut mistään itsenäisesti.
Nyt olemme tyytyväisiä hänen tehostettuun hoitoonsa ja oloonsa palvelutalossa. Mikä tärkeintä hän itse on positiivisella mielellä enimmäkseen nyt, kun sopiva lääkitys on löytynyt.
Käymme yhdessä ulkoilemassa, ja toivomme hänelle vielä monia elinvuosia lisää.
Ymmärrän tunteesi. Osanottoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi loppu ei ollut varmasti mummillesi henkilökohtaisesti surullinen, koska ei hän tajunnut muistamattomuuttaan. Tietysti se on omaisille rankkaa, mutta ei kannata murehtia sitä, että mummisi oli tilanteesta (dementtia) surullinen. Ehkä hänellä oli dementtian myötä jopa "hauskempaa", kuin ei-dementikkona, koska ehkä hän pystyi elämään esim. nuoruuttaan tai jotain muuta mukavaa elämänvaihetta omassa mielessään uudelleen.
Osanottoni. Minäkin olin mummin erityinen ja jäi ikuinen side häneen. Näen monesti unta hänestä, vaikka olen jo 50-vuotias ja mummi kuollut aikoja sitten. Se side ei häviä.
"Mummin erityinen" kuulostaa omiin korvii aikamoiselle termille. Millainen ihminen kokee tarvetta arvottaa lapsenlapsiaan vai oliko ne kaikki muut ihan hirveitä ihmisiä? Jos minun mummi julistaisi minut "mummin erityiseksi", niin käsitykseni kyseisestä ihmisestä muuttuisi kyllä todella paljon negatiivisempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mummin erityinen" kuulostaa omiin korvii aikamoiselle termille. Millainen ihminen kokee tarvetta arvottaa lapsenlapsiaan vai oliko ne kaikki muut ihan hirveitä ihmisiä? Jos minun mummi julistaisi minut "mummin erityiseksi", niin käsitykseni kyseisestä ihmisestä muuttuisi kyllä todella paljon negatiivisempaan suuntaan.
Minä olin mummin mitätön , kärsin siitä vieläkin muistellessa tapahtumia. En muistele mummoa lämmöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mummin erityinen" kuulostaa omiin korvii aikamoiselle termille. Millainen ihminen kokee tarvetta arvottaa lapsenlapsiaan vai oliko ne kaikki muut ihan hirveitä ihmisiä? Jos minun mummi julistaisi minut "mummin erityiseksi", niin käsitykseni kyseisestä ihmisestä muuttuisi kyllä todella paljon negatiivisempaan suuntaan.
Minä olin mummin mitätön , kärsin siitä vieläkin muistellessa tapahtumia. En muistele mummoa lämmöllä.
voi ei, mutta mummisi sai ansionsa mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mummin erityinen" kuulostaa omiin korvii aikamoiselle termille. Millainen ihminen kokee tarvetta arvottaa lapsenlapsiaan vai oliko ne kaikki muut ihan hirveitä ihmisiä? Jos minun mummi julistaisi minut "mummin erityiseksi", niin käsitykseni kyseisestä ihmisestä muuttuisi kyllä todella paljon negatiivisempaan suuntaan.
Joillekin ihmisille vain muodostuu vahvempi side kuin muille, miksi sitä pitäisi hävetä? On suuri ilo jos elämässä on sielunkumppani, on se sitten puoliso, sukulainen tai ystävä. Ei siitä muiden pidä olla kateellisia ja katkeria.
Otan osaa. Suru ja helpotus eivät sulje toisiaan pois.