Yhtäkkiset syvät ja mahtavaa keveyttä aiheuttavat onnellisuuskohtaukset ilman syytä, tuleeko teillekin?
Minulle silloin tällöin, ei joka kuukausikaan, joskus useamman kerran kuukaudessa. Tänään taas ollu sellainen mielettömän hyvä mieli ilman syytä. Ja minun elämäni ei ole mitenkään erikoista, hyvin tavallista ja aika vaatimatontakin. Tein työpäivän, laitoin ruokaa, kävin saunassa lasteni kanssa. Sen jälkeen vain hengailtu kotona. En ole miettinyt huomista enkä eilistä. Linnunlaulua kuuntelin, kun ikkuna oli auki. Kylläpä ne sirputti!
Tätä oloa sitä kaipaa silloin kun on allapäin :)
Tämä on ahdistuksen vastakohta, olematta kuitenkaan maaninen tila.
Kommentit (21)
Juu tapahtuu. Sijoittuvat yleensä aamukahvin yhteyteen vapaapäivänä tai sitten iltaan kun puuhailee jotain. Ihana tunne!
No ei minulla ole ilman syytä hyviä eikä huonoja fiiliksiä, paitsi paniikkikohtaukset, mutta niitäkin tulee yleensä harvemmin kuin kerran vuodessa.
Tiedän tunteen, mutta ollut vain muutaman kerran elämäni aikana. Nekin joskus nuorena. Ei ainakaan yli 30 vuoteen ollut. Ikää nyt 51.
Monesti kun katson viikonloppuna ulos keittiönikkunasta avaraa maisemaa tulee hyvä olo. On hiljaista. Tulee joku oivallus äkkiä ja kirjoitan sen ylös.
Nyt on hyvä vuodenaika tuntea näitä onnen humahduksia.
Ei todellakaan, ei ole koskaan tullut. Mutta kuulostaa kivalta, lucky you.
Joo. Niitä kutsutaan mikromanioiksi. Onko sinullakin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Minulla tuollainen saattaa tulla, kun on koko huusholli siivottu ja kaikki keskeneräiset tehtävät hoidettu. Sellainen täydellinen vapauden ja ympäristön harmonian tunne... Se on joskus pienestä kiinni :)
Kerran tuli, ehkä viisi vuotta sitten ja kesti noin 2 minuuttia. Oli yhtäkkiä helppo hengittää enkä halunnut kuolla. Oli kyllä ihmeellinen kokemus!
On ollut tuollaisia joskus Omalla kohdallani tuntuu että juuri toukokuu on tyypillinen niille. Toisaalta myös elo-syyskuu, kun arki alkaa ja saa kävellä vielä kevyissä vaatteissa kuulaana aamuna töihin ja olla jotenkin tavallista tietoisempi että tällaista se mun elämä nyt on.
Joo usein kun kuuntelen jotain ihanaa laulua ja katson kaunista taivasta. Iltataivaat ja niiden alla oleminen ja käveleminen tuo sellaisen ihanan vapauden ja keveyden tunteen.
Varsinkin sateen jälkeen sellainen vaaleanpunainen iltataivas on ihanin.
Joskus tulee yllättäviä masennuskohtauksia ilman mitään järkevää syytä.
Se on sellainen tyytyväisen toiveikas olo. Tulee näin kesää vasten minullekin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Kerran tuli, ehkä viisi vuotta sitten ja kesti noin 2 minuuttia. Oli yhtäkkiä helppo hengittää enkä halunnut kuolla. Oli kyllä ihmeellinen kokemus!
Sama juttu. Vappuna viisi vuotta sitten tunsin pari sekuntia outoa leijunnan tapaista onnentunnetta. Se meni ohi ja palasin normaaliin murjotukseen.
Nuorena teininä tuli niitä. Nyt olen 33v ja ei kyllä muistu mieleen, että olisi enää sellaisia yli 15-vuoteen ollut. Harmi. En edes tiedä miten sellaisen onnenpyrähdyksen voisi tuntea. Jos sellainen edes meinaa tulla, varmaan elämän hankaluudet vievät mielen taas maahan.
Tulee. Kesäisin hyvin usein, päivittäin. Talvisin harvemmin.
Mulla tulee, mutta en oikeastaan koe niitä miellyttäviksi. Tuntuu jotenkin liian hyvältä ja alan pelätä, että pää sekoaa tai että kuolen.
Ai ei syytä olla onnellinen? Sulla on lapsia, jotka tuovat paljon onnellisuutta. Sulla on työpaikka. Sulla on kunnon ruokaa ja jaksat laittaa sitä. Sulla on sauna, ja ilmeisesti siis omakotitalo ja oma piha, kun linnunlaulua voit kuunnella ovi auki? Sauna tuo hyvän olon. Nämä kaikki yhdessä ovat jo tosi paljon.
Aivokemia on joo ihmeellinen juttu, se vie ihmistä. Siitä pitää vaan nauttia silloin kun onni kohtaa.