Lue keskustelun säännöt.
Jumissa parisuhteessa
16.05.2022 |
Puolisoni on masentunut ja itsetuhoinen. Riitojen yhteydessä hän uhkailee itsemurhalla. Olen väsynyt häneen enkä jaksaisi kannatella häntä. Tiedän, että hän on stressaantunut ja yritän vältellä hänen ärsyttämistään, erityisesti silloin kun hän käyttää alkoholia. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että en rakasta häntä enää ja hukkaan elämäni tässä liitossa. Toisaalta pelkään jättää hänet, sillä hän saattaa hyvinkin tehdä itselleen jotain. En tiedä, mitä tällä haen. Ehkäpä halusin vain jakaa, kun ei ole ketään kenelle tästä puhua.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tappaa itsensä, niin sit tappaa. Ei ole millään muotoa sinun syy. Lähde ja pian ja elä onnellinen elämä
Kumppani ei voi tosiaan kannatella tai varsinkaan parantaa mielenterveysongelmista kärsivää. Hänellä pitää olla oma motivaatio muuttua ja tehdä itselleen/elämälleen jotain. Kuten joku sanoikin, uhkailu on henkistä väkivaltaa. Vaikka uhkailu olisikin itsemurhalla uhkailua. Ei mielestäni voi keneltäkään odottaa toisen kannattelua loputtomiin tuollaisessa tilanteessa. Hänen on aikuistuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hänen äitinsä?
En, mutta hänen lastensa äiti kyllä. Siksi koen olevani tilanteesta vastuussa riippumatta siitä, olemmeko yhdessä.
Jos tekemisesi ajaa toisen mielenterveysongelmiin ja itsemurhaa pohtimaan niin lienee aika lähteä ja antaa hänen parantua rauhassa. Selvästikään hänellä ei ole hyvä olla nykyisessä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tappaa itsensä, niin sit tappaa. Ei ole millään muotoa sinun syy. Lähde ja pian ja elä onnellinen elämä
Lapsille heidän toisen vanhempansa kuolema voisi olla sellainen trauma, että tuskin minunkaan elämäni kovin onnellista olisi.
Neljä asiaa, mitä en omaan parisuhteeseeni hyväksy ja ne ovat riidat, uhkailu, alkoholi ja stressi. Mieti lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö oikeasti ole ketään kenelle puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tappaa itsensä, niin sit tappaa. Ei ole millään muotoa sinun syy. Lähde ja pian ja elä onnellinen elämä
Lapsille heidän toisen vanhempansa kuolema voisi olla sellainen trauma, että tuskin minunkaan elämäni kovin onnellista olisi.
Selvä. Sitten jäät suhteeseen ja lopetat valittamisen. Miehesi ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there. Ja teki. Mutta se oli hänen päätöksensä. Minun valinta oli vapaus. Ketä se palvelee, että tuollaisella kiristetään "rakkautta" ja pidetään toista ihmistä suhteessa panttivankina. Sinä voit vaatia ehtona suhteeseen jäämiseen vähintäänkin hänen hoitoon hakeutumista, jos siis aijot vielä suhdetta jatkaa. Ja vaikket jatkaisi, niin tee selväksi, että on kohtuutonta kiristää jäämään päihde- ja mielenterveyshelvettiin, jos ei ole aikomustakaan itse tehdä ongelmilleen mitään. On sinullakin tarpeet, toiveet ja unelmat oman elämäsi suhteen. Älä vaan ryhdy ja rooliudu omahoitajaksi. Ja kännisen kanssa ei sitten kannata keskustella, se on turhaa.
Voisiko hänestä tehdä huoli-ilmoituksen? Kun on hoidon piirissä, teet omat ratkaisusi. Jos kieltäytyy avusta, on valintansa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tappaa itsensä, niin sit tappaa. Ei ole millään muotoa sinun syy. Lähde ja pian ja elä onnellinen elämä
Lapsille heidän toisen vanhempansa kuolema voisi olla sellainen trauma, että tuskin minunkaan elämäni kovin onnellista olisi.
Selvä. Sitten jäät suhteeseen ja lopetat valittamisen. Miehesi ei tule muuttumaan.
En valita, kunhan vain purin ajatuksiani. Jäin kommentistasi vain pohtimaan sitä, että eikö masennuksesta todella voi parantua eikä sairastuneen käytös muuttua? Ei puolisoni aina ole ollut tällainen, mutta yrityksen konkurssi ja lähiomaisen vakava sairastuminen olivat hänelle selvästi liikaa. Hiljaa mielessäni olen kyllä ajatellut, että jokin päivä tilanne olisi rauhallisempi ja voisin lähteä ilman kummempaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tappaa itsensä, niin sit tappaa. Ei ole millään muotoa sinun syy. Lähde ja pian ja elä onnellinen elämä
Lapsille heidän toisen vanhempansa kuolema voisi olla sellainen trauma, että tuskin minunkaan elämäni kovin onnellista olisi.
Selvä. Sitten jäät suhteeseen ja lopetat valittamisen. Miehesi ei tule muuttumaan.
En valita, kunhan vain purin ajatuksiani. Jäin kommentistasi vain pohtimaan sitä, että eikö masennuksesta todella voi parantua eikä sairastuneen käytös muuttua? Ei puolisoni aina ole ollut tällainen, mutta yrityksen konkurssi ja lähiomaisen vakava sairastuminen olivat hänelle selvästi liikaa. Hiljaa mielessäni olen kyllä ajatellut, että jokin päivä tilanne olisi rauhallisempi ja voisin lähteä ilman kummempaa draamaa.
Ei masennus selitä tuollaista uhkailua. Tuossahan on vaarana perhesurma. Ota nyt lapset ja hissun kissun lähde sieltä pois. Nim. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Neljä asiaa, mitä en omaan parisuhteeseeni hyväksy ja ne ovat riidat, uhkailu, alkoholi ja stressi. Mieti lapsiasi.
Missä luki, että AP:lla on lapsia?
Hmm. Tiedän parikin tapausta, jossa on uhkailtu vastaavalla tavalla, vastaavista syistä. Siis ihan suoraan sanottu 'ajan kallioleikkaukseen' jos erotaan tai *ei syytä elää enää, jos lähdet'. Molemmissa erokriisi ja riita vain venyi kun eroa harkitseva jäi pelon ja huolen vuoksi ja suhteiden osapuolet eli kriisissä ahdistuneena kuukausia. Kun ero sitten toteutui niin itsetuholla uhkaillut nainen kyllä otti yliannostuksen pillereitä, mutta sellaisia, joista ei aiheudu hengenvaaraa, ja soitti itse apua. Mies ei koskaan tehnyt mitään millä oli uhkaillut.
Eli tyhjää puhetta, joka vaan lukitsee osapuolet kaikille huonoa vointia aiheuttavaan tilanteeseen. Voi kun sinäkin, kuten jokainen muukin tilanteessa tuskaileva, näkisi miltä elämä näyttää muutaman vuoden päästä, niin ette turhaan jäisi odottamaan, että joku ihme tapahtuu ja toinen osapuoli hyväksyy eron. Hyväksyy kyllä, sitten kun päätös on tehty ja pakko uskoa, ettei se tule muuttumaan.
Yritä pakottaa hoitoon, kiristä sinäkin häntä hoidolla tai muuten lähdet....
Moni ihminen on selvinnyt pahoistakin masennuksista ja mielenterveysongelmista, ei se aina ole maailmanloppu.
Hae sinäkin itsellesi apua. Ja yritä piää pää kasassa.
Olipa sattuma, että löysin tämän keskustelun. Itselläni juurikin sama tilanne. Eikä puolisoni tietenkään ole tuollainen ollut aina, pikkuhiljaa muuttunut ikäväksi ihmiseksi, joka tuppaa juomaan liikaa alkoholia. Olen vuosia yrittänyt keskustella puolisoni kanssa, mutta hän ei halua puhua mistään eikä asioihin tule mitään muutosta.
Tänään minulle tarjottiin unelmieni asuntoa. Aion ottaa tarjouksen vastaan. Olen todella yrittänyt auttaa puolisoani, mutta hän ei ota apua vastaan. En koe enää velvollisuudekseni jäädä tähän vaan koen, että minulla on oikeus elää omannäköistä elämää ilman jatkuvaa kontrollointia sekä henkistä väkivaltaa.
Eroa. Et ole vastuussa hänestä. Miksi riidellä jos siitä tulee itsetuhoisuutta. Lähde vain pois. Uhkailu on aina henkistä väkivaltaa.