Iäkäs äitini on ruvennut jotenkin yhtäkkiä pelkäämään yksin olemista?

Heissan. Suosittelisin kyllä kuitenkin pientä tsekkiä terveydenhuollon ammattilaisen luona, jos tämä muutos jo vaikeuttaa arjea. Muistisairaudet, psyk. puolen jutskat, aistien heikkenemisetkin voivat turvattomuutta aiheuttaa. Ja toki yksinäisyys. Selvitelkääpä asiaa :) t hoitsu

Hommaa sille sellainen turvaranneke vai mikä lie sen nimi nyt onkaan. Saattaa rauhoittaa, vaikka sitä ei tarvitse käyttääkään. Mistä sitä tosin tietää jos vaikka kaatuu ja sinä et tule kuin 6 h päästä, niin onhan se aika epämukavaa raajat murtuneena rätköttää lattialla.

Alkavaa muistisairautta? tai alkaa nähdä "omiaan" ja pelkää.?

Se on normaalia, yleensä lapsena ja vanhana voi pelätä. Vanhana voi esim. pelätä kaatumista ja jos on ikämuisti, ehkä kaipaa siksi huolenpitoa. Voisihan hän soittaa tarvittaessa jollekin sukulaiselle tai sinulle. Mitä jos hänelle on jotain tekemistä siksi aikaa, jos hän haluaa jotain, istuessa tehtävää kivaa tai viihteellistä tekemistä. Osaako hän itse valita. Onko hänen seuraksi joku sukulainen joskus, jos muita ei saa kiinni.

Dementian ensioire. Aivoissa mantelitumake alkaa aktivoitua yliherkästi, koska se ei enää toimi niin kuin pitää. Seuraavaksi yöllisiä kauhukohtauksia, kummajaisten ja jo kuolleiden omaisten näkemistä. Tosiaan kannattaisi varmaan käyttää jossain tutkimuksissa. Mitä varhemmin hoidot aloitetaan, sitä paremmmin ne tehoavat. Pelkääminen voi tuntua pikkujutulta mutta se on selkeä muutos persoonassa. Hyvä, kun otit asian täällä puheeksi ja ihanaa, kun joku asuu äitinsä kanssa edelleen tuossa iässä ja pitää hänestä huolta.

Mun mummosta tuli tuollainen vanhoilla päivillään, vaikka hänkin oli rautainen vahva nainen ollut aina. Hänellä kyllä sitten todettiinkin alzheimerin tauti, mutta tämä yksinolon pelkääminen alkoi vuosia ennen sitä. Se oli ihan kauheaa, kun hän jatkuvasti puhui siitä kuinka paljon häntä pelottaa jatkuvasti ja hänellä on sekoamisen pelkoa yksin ollessaan. Me nyt ei asuttu hänen kanssaan, mutta ihan lähellä kuitenkin ja käytiin usein. Mutta hänelle kova isku taisi olla kun ei itsenäisesti enää päässyt autollaan liikkumaan, koska näkö meni niin huonoksi silmänpohjan rappeuman takia. Uskonkin että se näön menetys myös aiheutti hänessä pelkoa. No voihan sen jokainen kuvitella, että kun näkö menee ja on yksin kotona kaiket päivät, alkaa tuntea itsensä aika pieneksi ja avuttomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Dementian ensioire. Aivoissa mantelitumake alkaa aktivoitua yliherkästi, koska se ei enää toimi niin kuin pitää. Seuraavaksi yöllisiä kauhukohtauksia, kummajaisten ja jo kuolleiden omaisten näkemistä. Tosiaan kannattaisi varmaan käyttää jossain tutkimuksissa. Mitä varhemmin hoidot aloitetaan, sitä paremmmin ne tehoavat. Pelkääminen voi tuntua pikkujutulta mutta se on selkeä muutos persoonassa. Hyvä, kun otit asian täällä puheeksi ja ihanaa, kun joku asuu äitinsä kanssa edelleen tuossa iässä ja pitää hänestä huolta.

Miksi iäkkäät pumpataan täyteen lääkkeitä? Osalla iäkkäistä on tavallista rappeumaa kropassa, eikä muisti voisikaan olla täydellinen hyvä, ehkä riittävä silti. Ei kaikilla ole kauhukohtauksia, osa lääkkeistäkin voi aiheuttaa painajaisia.

Ajantaju on muuttunut lähes poikkeuksetta kaikilla tuntemillani vanhuksilla. Ovat kärsimättömiä ja kaiken pitäisi tapahtua heti. Jos ilmoittaa, että tulen noin puolen tunnin kuluttua, saattaa soitto tulla jo 15 minuutin kuluttua ja kysellään missä sitä ollaan. Eikä tämä ole liittynyt muistisaurauteen.

Onko sellaisia perussairauksia, joissa voi tulla joku kohtaus yms? Voisiko sotauutiset vaikuttaa? Tai olla lapsuudesta jotain sotamuistoja tai -kokemuksia, jotka voisivat olla alitajuisesti vaikuttamassa nyt, kun Ukrainan sotaa ja Venäjän uhkaa tulee medioista päivittäin? 

Vierailija kirjoitti:

Ajantaju on muuttunut lähes poikkeuksetta kaikilla tuntemillani vanhuksilla. Ovat kärsimättömiä ja kaiken pitäisi tapahtua heti. Jos ilmoittaa, että tulen noin puolen tunnin kuluttua, saattaa soitto tulla jo 15 minuutin kuluttua ja kysellään missä sitä ollaan. Eikä tämä ole liittynyt muistisaurauteen.

Olen huomannut jo nyt kun äitini on vasta 3 vuotta ollut eläkkeellä, että hänessä alkaa tulla sellaista mökkihöperöitymisen oiretta. Siis tosiaan ajan taju menee, kun sitä aikaa on loputtomiin. Hän saattaa vielä iltapäivän puolella olla yöpuku yllään, eikä hän ymmärrä, että kello on jo paljon. Ennen hän oli tosi tarkka, että pitää olla meikit naamalla ja päiväkuteet päällä pian aamukahvin jälkeen.

Eikä hän myöskään käy enää kävelyillä ja keksii aina tekosyitä. Talvella oli liian kylmä ja liukasta, eli kaatumisvaara. Hänelle on kyllä hommattu piikkipohjaiset kengät ja kävelysauvat, mutta ei niitä käytä. Kesällä on liian kuuma ja muut väliajat katsotaan ikkunasta, että siellä tuulee tai sataa. No joo, yleensä aina tuulee edes jonkin verran, jos täydellistä säätilaa venttailee niin jää ulkoilut vähälle. Ei siitä oo kuin 5 vuotta aikaa kun hänellä vielä oli koira ja sen kanssa mentiin ulos säällä kuin säällä. Nyt ollaan kuin niilo22 ja osoitetaan sormella puiden latvoihin ja todetaan, että: "siellä tuuuuuleeeeeee". 

Vierailija kirjoitti:

Dementian ensioire. Aivoissa mantelitumake alkaa aktivoitua yliherkästi, koska se ei enää toimi niin kuin pitää. Seuraavaksi yöllisiä kauhukohtauksia, kummajaisten ja jo kuolleiden omaisten näkemistä. Tosiaan kannattaisi varmaan käyttää jossain tutkimuksissa. Mitä varhemmin hoidot aloitetaan, sitä paremmmin ne tehoavat. Pelkääminen voi tuntua pikkujutulta mutta se on selkeä muutos persoonassa. Hyvä, kun otit asian täällä puheeksi ja ihanaa, kun joku asuu äitinsä kanssa edelleen tuossa iässä ja pitää hänestä huolta.

Ai se mörköjen näkeminen on dementiaa? Päälle kahdeksankymppinen äitini on nyt ehkä vajaan vuoden verran nähnyt kummituksia. Ei nyt varsinaisesti pelkää niitä mutta vähän on hämmentynyt. Mutta jos homma on noin selvä, niin miten yksikään äitiä hoitava lääkäri ei ole puuttunut asiaan, vaikka kuitenkin on hoidossa muiden sairauksien takia ja asia on tullut puheeksi? Miten tätä nyt lähtisi viemään eteenpäin. Äiti on kuitenkin muuten skarppi eikä vauvapalsta ehkä ole se taho, johon lääkärissä kannattaisi vedota.

Up

Eli nostat hänestä omaishoitajan tuet ? Täyspäiväisenä omaishoitajana!Et raaski laitta häntä päivätoimintaan edes 1 kerta viikossa. Ottaisit vaan sosiaalivirasto vanhuspuolen yksikkö kontakti.Saisit tietoa,opastusta vanhalle äidillesi ja virkiketä ostopaleveluna.