Curling-vanhempien lapsi täällä

Olen syntynyt 1990-luvun ihan loppupuoliskolla. Ja nyt vähän vanhempana tajuan että vanhempani (varsinkin äitini) ovat olleet malliesimerkki curling-vanhemmista. Usein on olo että olen kyllä keksivertoa parempi monessa asiassa ja olen todella erilainen, hyvällä tavalla. Sitten kun tulee vastoinkäyminen niin tuntuu kaatuvan koko maailma. Eskari-ja alakouluikäisenä tuntui tosi pahalta kun opettaja joskus joutui koulussa torumaan ja sanomaan eimuistan tähän päivään asti kaikki ne kerrat kun opettaja on vastaan sanonut alakoulussa. Tässä siis joitakin esimerkkejä. Nyt aikuisiällä tuntuu että muut ihmiset kävelevät ylitseni monissa asioissa kun en osaa pitää puoliani. Mitenhän voisin nyt aikuisiällä haihduttaa lapsuuden curling-vanhemmuudesta kumpuavia haittoja? Eli vertaistukea haen tällä :D