Uskovaiset, onko uskosta ollut mitään huonoa seurausta persoonaasi?

Nuorena "uskossa oleminen" toi jatkuvan syyllisyyden tunnon, kun jatkuvasti piti pyydellä kaikkea anteeksi, vaikken tehnyt mitään pahaa. Kun se perisynti! Sitäkin, että vihasin - enkä kunnioittanut - isääni, joka oli täys hirviö.

Pääsin eroon jatkuvasta syyllisyydentunnosta, kun otin pesäeron kristinuskoon. Ei ollut helppoa, kun piti ottaa riski helvettiin eli tulimereen joutumisesta. Kiva rakastava isä sellaista harrastaa... Ihan vapaa tahto on, mutta jos et tee kuin minä haluan, niin rangaistus seuraa.

Uskoon tulemisen alkuaikoina olin kovin mustavalkoinen, ajatuksissani ajoittain hyvinkin tuomitseva ja luulin, että en voisi enää viettää aikaa ei uskovien keskuudessa. Onneksi kasvoin uskossa ja turha mustavalkoisuus ja luulot sekä tuomitsevuus ovat saaneet karista ja karisevat edelleen.

En kuitenkaan koe tulleeni ihmisenä yhtään paremmaksi. Sama hölmö olen edelleen.

Nuorempana olin kristinuskossa, vaikka oli suvaitsevainen, ajatteli vähän mustavalkoisemmin joistakin asioista, joskin saattoi olla kokemuksen puutetta ja aivopesty. Luulin myös että meedioiden kautta tulee "paholaisia" jos menee meediolle, mutta asia ei ole ihan noin. :D Luulen että maailmankuva on avartunut.

En usko. Olen kyllä ollut lapsesta asti uskossa, joten ei ole ilmennyt mitään suurta muutosta. Luulen olevani vähän psykopaattinen luonne ja  usko on estänyt minua tekemästä paljon pahaa. Olen toki sisimmässäni rikkonut kaikkia kymmentä käskyä, osaa ihan käytännössäkin. Mutta siitä huolimatta usko tuo minulle varmuuden, että olen Jumalan kansaa eikä mikään voi erottaa minua Pelastajastani. Jeesus tuli syntisiä pelastamaan ja se pelastus on nimen omaan armoa, ei minun ansiotani. Teen sen, mihin ikinä itse pystyn ja loput jätän Hänen käsiinsä.

Yritän myös suhtautua toisiin ihmisiin ystävällisesti, vaikka sisimmässäni vihaan kaikkia, enkä rakasta ketään. Senkin myönnän ja teen sen minkä voin, eli yritän pitää huolen siitä miten käyttäydyn. Ihmeisiin en toki pysty, joten mielellään pysyttelen erossa muista ihmistä työni ulkopuolella. Työ on vahvasti ihmissuhdetyötä, joten sen ulkopuolella en enää ketään jaksa. Mitään ystäviä en esimerkiksi halua.