Millainen on narsistin ja läheisriippuvaisen suhde?

- -

Minulla ja miehelläni on sellainen. En paljasta kumpi on kumpi mutta suhteemme on ihanteellinen. Täytämme toistemme tarpeet täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on sellainen. En paljasta kumpi on kumpi mutta suhteemme on ihanteellinen. Täytämme toistemme tarpeet täydellisesti.

Kuulostaa kiinnostavalta. Voisitko vaikka lyhyesti kertoa enemmän millainen suhteenne on ja millaiset toistenne tarpeet täyttyvät täydellisesti? Ja miten se läheisriippuvainen osapuoli pystyy kestämään narsistin ilkeän puolen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on sellainen. En paljasta kumpi on kumpi mutta suhteemme on ihanteellinen. Täytämme toistemme tarpeet täydellisesti.

Kuulostaa kiinnostavalta. Voisitko vaikka lyhyesti kertoa enemmän millainen suhteenne on ja millaiset toistenne tarpeet täyttyvät täydellisesti? Ja miten se läheisriippuvainen osapuoli pystyy kestämään narsistin ilkeän puolen?

Ruokkivat toistensa häiriöitä ja tuohon vielä lisäksi alkoholismi niin oh ja wow.

Vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea.

Millä lailla vaikea?

Tuossa voi kysyä, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Sopivat luonteenpiirteet pitää tietysti olla kummallakin, mutta yleensä se alkaa korostua, kun toinen on vahvemmin sitä mitä on ja toinen mukautuu siihen hyvässä ja pahassa, näkee tilaisuutensa tulleen tai alistuu. 

Ei se läheisriippuvainen oikeasti ole onnellinen narsistin uhrina, vaikka narsistin tarpeita osaa hyvin täyttää. Lähtisi jos osaisi.

Se on kahden erilaisesti narsistisen ihmisen välinen suhde. Läheisriippuvainen on se ohutnahkaisempi narsisti suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kahden erilaisesti narsistisen ihmisen välinen suhde. Läheisriippuvainen on se ohutnahkaisempi narsisti suhteessa. 

Ei läheisriippuvainen ole välttämättä narsisti. Tarkoitat varmaan julki- ja piilonarsistin suhdetta.

Ex-miesystäväni oli alkoholisti ja hyvin narsistinen, covert tavalla. Minä läheisriippuvainen, epävakaa siihen bonuksena. Ja suhde oli hienoa alkua lukuunottamatta pelkkää riitelyä (narsistin provosoimaa tottakai ja mitä kurjemmin minä voin sitä onnellisempi hän oli) ja on-off jojoilua kunnes molemmat kyllästyi ja tuli lopullinen off. Joskus on yrittänyt ottaa kontaktia muka ystävyys mielessä. Ihan pas k apuhetta tämä. Pari vuotta siinä meni ettei mikään muu kuin seksi toiminut ja siitäkin meni riitojen takia lopulta kaikki hohto. Elämäni suurin virhe tämä suhde ja mies oli pelkkä valhe. Toki itsekin olin suhteen aikana ihan sekaisin, kun ikinä ei tiennyt mitä mies seuraavaksi keksii.

Narsisti vuoroin on hurmaava, vuoroin lyttää ja latistaa. Vähä vähältä hän särkee kumppanin itsetunnon ja saa tämän tuntemaan itsensä niin heikoksi, ettei selviäisi yksin. Muiden edessä narsisti on hurmaava mutta kumppanin kanssa kahden on aivan toinen peroona. Saa raivokohtauksia, asiat menee hänen haluamalla tavalla, mitätöi ja syyllistää. Antaa ymmärtää ettei toinen ole itsekseen mitään. Välillä on lämmin ja miellyttävä. Läheisriippuvainen on heikko. Hän purkaa aggressioitaan sivullisiin mutta narsistia hän vuoroin ihaileev, vuoroin vihaa. Hän ei ole kokonainen ihminen. Hän uhraa elämänsä roikkumalla sairaassa suhteessa mistä ei lähde, vaikka tietää että pitäisi.

Minun avioliittoni. No, emme nyt diagnosoitua, mutta meillä oli tuo kuvio.

Kun minä aina myötäilin ja joustin, oli elämämme oikein helppoa. Ongelmia tuli, kun olin eri mieltä.

En osaa sanoa, kumpi oli muna ja kumpi kana. Itse en jaksanut sitä, että kaikesta piti aina vääntää. Siksi oli helpompi joustaa, jos asia ei ollut kovin tärkeä. Toisaalta ymmärrän, että toiminnallani mahdollistin narsistisuuden kasvamisen.

Ja ei, en ole heikko ihminen. Olen mukavuudenhaluinen.

Meillä elämä ei ollut niin huonoa, ettenkö siinä olisi pärjännyt. Mietin kyllä eroa, mutta sitten saimme lapsen.

Narsistinen henkilö aiheuttaa kärsimystä läheisilleen. Jos näillä läheisillä on vaikka läheisriippuvuutta, narsistin kanssa tekemisiin joutuminen voi syventää näitä vaurioita. Toipuminen on silti mahdollista.

Me olemme myös tuollainen pari. Olemme olleet yhdessä 20+ vuotta. Jossain vaiheessa meni huonosti ja henkistä väkivaltaa oli. Eron partaalla päädyimme hoitoon, miss mies sitten saikin diagnoosin ja minä ymmärsin osuuteni. Intensiivisten terapioiden avulla olemme onnistuneet parantamaan tilannetta ja olemme erittäin onnellisia. Joskus mietin, että olemme kuin luodut toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme myös tuollainen pari. Olemme olleet yhdessä 20+ vuotta. Jossain vaiheessa meni huonosti ja henkistä väkivaltaa oli. Eron partaalla päädyimme hoitoon, miss mies sitten saikin diagnoosin ja minä ymmärsin osuuteni. Intensiivisten terapioiden avulla olemme onnistuneet parantamaan tilannetta ja olemme erittäin onnellisia. Joskus mietin, että olemme kuin luodut toisillemme.

Kerro lisää: mikä sinun osuutesi on?

Vierailija kirjoitti:

Se on kahden erilaisesti narsistisen ihmisen välinen suhde. Läheisriippuvainen on se ohutnahkaisempi narsisti suhteessa. 

Komppaan tätä. Vanhemmillani tällainen suhde, minä olin syntipukki ja siskoni kultalapsi. Narsismi oli kuin rantapallo mitä vanhemmat heittelivät välillään. Kun minut piti lytätä, yhdistivät voimansa ja olivat parasta kaveria. Ovat ilmeisesti koko aikuisiän haukkuneet minua siskolle ja keksineet tarinoita omasta päästä. Isä ja sisko ovat väleissä, huolimatta isän valheista, huudosta, väkivallasta, kiristyksestä, varastelusta. Minä olen kuulemma ulkoistanut itseni perheestä kun en jaksa enää tuota teatteria. Kärsin vakavasta, pitkäaikaisesta masennuksesta mutta sisko ei piittaa, elää omaa ensiluokkaista elämää. Älkää ainakaan tehkö lapsia jos narsistin kanssa yhteen päädytte :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme myös tuollainen pari. Olemme olleet yhdessä 20+ vuotta. Jossain vaiheessa meni huonosti ja henkistä väkivaltaa oli. Eron partaalla päädyimme hoitoon, miss mies sitten saikin diagnoosin ja minä ymmärsin osuuteni. Intensiivisten terapioiden avulla olemme onnistuneet parantamaan tilannetta ja olemme erittäin onnellisia. Joskus mietin, että olemme kuin luodut toisillemme.

Kerro lisää: mikä sinun osuutesi on?

Lakkasin huolehtimasta omista tarpeistani ja rakastamasta itseäni. Koska en tunnistanut tarpeitani, en osannut tuoda niitä esiin. En myöskään kokenut olevani niin rakastettava, että olisin ansainnut mitään. Koska minulla on huono itsetunto, uskoin helposti mieheni ilkeilyä, sen sijaan että olisin vaikka nauranut sille. Eli toimin miehelle jonkunlaisena ikävien tunteiden roskakorina osaamatta tajuta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme myös tuollainen pari. Olemme olleet yhdessä 20+ vuotta. Jossain vaiheessa meni huonosti ja henkistä väkivaltaa oli. Eron partaalla päädyimme hoitoon, miss mies sitten saikin diagnoosin ja minä ymmärsin osuuteni. Intensiivisten terapioiden avulla olemme onnistuneet parantamaan tilannetta ja olemme erittäin onnellisia. Joskus mietin, että olemme kuin luodut toisillemme.

Kerro lisää: mikä sinun osuutesi on?

Lakkasin huolehtimasta omista tarpeistani ja rakastamasta itseäni. Koska en tunnistanut tarpeitani, en osannut tuoda niitä esiin. En myöskään kokenut olevani niin rakastettava, että olisin ansainnut mitään. Koska minulla on huono itsetunto, uskoin helposti mieheni ilkeilyä, sen sijaan että olisin vaikka nauranut sille. Eli toimin miehelle jonkunlaisena ikävien tunteiden roskakorina osaamatta tajuta asiaa.

q

Minäkään en tunnistanut tarpeitani, en myöskään uskonut ansaitsevai mitään.

Ja enkä tajunnut olevani roskakori. Eksä ei haukkunut, mutta kritisoi. Ajattelin olevani niin vahva, että pystyn nousemaan sen yläpuolelle.

Meillä suhde oli kaupankäyntiä. Sain kyllä aina oikeuksia, mutta sitten minäkin saan ja teen-tyyppisellä kiristyksellä.

13

Onko vielä kokemuksia?