Miettikää vähän jos elettäisiin keskiaikaa ja teiltä loppuisi kahvi

Keskiajalla juotiin olutta.

Kahvi ei vaan saa loppua. 

Se olisi ristiretki tehtävä Afrikkaan kahvia hakemaan.

Olen hamstrannut kahvia, vaikka vesisäiliö on vielä täyttämättä.

Mitä sitten. Loppu mikä loppu. ootellaan kunnes saa lisää.

En tarvitse kahvia kuin aamulla. Pärjäisin ilmankin. En ole mikään kahvin kittaaja. Teestä tykkään enemmän ja sitä menee iltasella. 

Eipä hetkauttaisi eloani mitenkään.

Ei vaikuttaisi elämään mitenkään. Ihmiset eivät tajua että kofeiini on addiktoiva aine siinä kuin alkoholitai sokerikin. Siinä ei ole mitään hienoa kehua ettei päivä lähde käyntiin ilman kahvia. Olet addiktoitunut kofeiinin orja, narkkari.

Jos näin yhtäkkiä loppuisi, niin olisi joku käynyt varkaissa ja asiaa pitäisi alkaa selvittää. Tai kenties olisin niin varakas, että minulla olisi palvelusväkeä. He olisivat pelänneet suuttumustani ja täten jättäneet aiemmin kertomatta, että viimeisiä viedään eikä mistään saa uutta, odottaen samalla onnenpotkua ja kahvin ilmestymistä jostakin.

Olen lopettanut kahvinjuonnin jo hieman ennen kuin hinta alkoi hipoa taivaita. 

Ainahan voisi keittää voikukista korviketta. 

Käskisin vallesmannia valitsemaan kahvivoudin, jonka tehtävänä on knaapiltani tulevan raipparangaistuksen uhalla varmistaa, ettei kahvi lopu. Syyttäisin myös pakanoita kahvin loppumisesta.

Eiköhän tuohonkin tottuisi ajan kuluessa, kuten melkein kaikkeen muuhunkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuttaisi elämään mitenkään. Ihmiset eivät tajua että kofeiini on addiktoiva aine siinä kuin alkoholitai sokerikin. Siinä ei ole mitään hienoa kehua ettei päivä lähde käyntiin ilman kahvia. Olet addiktoitunut kofeiinin orja, narkkari.

Tajuan, minua ei vain kiinnosta tuollainen minimaalinen, käytännössä täysin vaaraton addiktio.

Ja jos tarkempaa sitaattia haetaan, niin sanoisin varmaan että: "Pirun wäci jywät piilottewi, Cansalta cahwinautinnon epeewi. Autuas ombi Mies, cen pabuset conheen palauttawi."