Mielestäni aikamoinen ilonpilaaja tämä HS mielipidekirjoittaja. Kyllä äitejä saa juhlia! Linkki

Miksi mielipidekirjoittajan mielestä naisten oli olosuhteiden takia pakko synnyttää koko hedelmällisyysajan? Ja mihin aikakauteen perustaa mielipiteensä? Onko näin tosiaan ollut? Että Suomessa ennen kaikki oli lestoja? Tässä kirjoituksessa pidetään itsestäänselvyytenä, että jokainen lukija tietää mistä hän höpöttää.

Eipä tuo äitienpäivän hauskuus ainakaan täällä näy! "Kaikki" valittaa kun isä sitä ja isä tätä, ja ABC ja anoppi la lapsi teki ruman kortin ja j aja ite joutui kahvit keittään ja yh ja yh ....

Joutas lopettaa koko päivä!

Vai pitäis äitienpäivä poistaa ja muuttaa perhepäiväksi koska lapsia ei ole pakko tehdä? Ihan daiju kirjoitus!

Lopettakoon kohdaltaan

Mutta ei tartte puuttua muiden juhlintaan

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo äitienpäivän hauskuus ainakaan täällä näy! "Kaikki" valittaa kun isä sitä ja isä tätä, ja ABC ja anoppi la lapsi teki ruman kortin ja j aja ite joutui kahvit keittään ja yh ja yh ....

Joutas lopettaa koko päivä!

No palsta kerää äitienpäivänä kaikenlaisia synkistelijöitä, jotka keksivät omia tarinoita muka pieleen menneistä äitienpäivistä. Ei niille kannata korvaansa lotkauttaa. Muut syövät kakkua perheen kanssa.

Ei niitä oo mlloinkaan ollut pakko tehdä. On naisia, jotka eivät ole koskaan "saaneet" miestä, osan kohdalla on varmasti kyse siitä, että ei ole vastakkainen sukupuoli herättänyt edes kiinnostusta ja osa on valinnut tietoisesti "kukaan ei kelpaa" asenteen, ettei tarvitse lapsia tehdä. Yleensä on sitten jääty kotiin asumaan tai menty piiaksi. 

Äitienpäivä on itelle tärkeä koska silloin koko Suomi liputuksineen muistaa kaikkia äitejä, myös minua, ja meitä arvostetaan puhein ja liputuksin. Synttärit kun tulee, ei kukaan muista, ja se on mulle aina masentavaa aikaa kun muistaa, että ei ole oman tyttären lisäksi ketään joka muistaisi. Joulu on myös masentavaa aikaa kun ei ole ketään kenelle antaa lahjoja, paitsi oma perhe.

Äitienpäivä on vuoden piristävin juhlapäivä ainakin itelle!

Pitäisi varmaan opetella noita äitienpäivärunoja harmaahapsisista äideistä, joita lapset syyllisyydentuntoisina ja kiitollisuudenvelkaisina ihannoivat. Olen syntynyt 1990-luvulla, enkä muista eläissäni kuulleen yhden yhtä "vakiintunutta" äitienpäivärunoa. Lapsuudessa kortit askarreltiin itse ja omatekemän lorun tai runon sai halutessaan siihen raapustaa.

Nykyään kaikki suorastaan pitää pilata intersektionalismin ja wokeismin nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä oo mlloinkaan ollut pakko tehdä. On naisia, jotka eivät ole koskaan "saaneet" miestä, osan kohdalla on varmasti kyse siitä, että ei ole vastakkainen sukupuoli herättänyt edes kiinnostusta ja osa on valinnut tietoisesti "kukaan ei kelpaa" asenteen, ettei tarvitse lapsia tehdä. Yleensä on sitten jääty kotiin asumaan tai menty piiaksi. 

Ja hieman myöhemmin, 1900-luvulla monia koulutettuja naisia,, opettajia ja sairaanhoitajia jäi sinkuksi, koska jollakin pikkupaikkakunnalla ei ollut heidän tasoisiaan miehiä eivätkä he tarvinneet miestä elättäjäksi. Syyt ovat tietenkin samat kuin aiemmin tai nykyäänkin.

Tuo kirjoitus kuvastaa hyvin nykyajan äärimmäisen individualismin ihannetta. Mitään ei pidetä niin säälittävänä, kuin muiden puolesta uhrautuvaa ihmistä, joka laittaa tarpeitaan muiden edelle. Sellaista elämänasennetta pidetään kulttuurissamme nykyään miltei mielenterveysongelmana, vaikka siitä ei ole kauaa, kun kanssaihmisten pyyteetöntä palvelemista ja yhteisöllisyyttä pidettiin aivan kunniallisena tapana elää, peräti luontaisena toimintana ihmiselle (onhan ihminen kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin).

Äitiys on nykyään oma valinta. On totta, että päätös ryhtyä äidiksi tehdään nykyään siten myös itsekkäistäkin lähtökohdista, miettien sitä, miten haluaa elämänsä viettää. Mutta kyllä hyvä äitiys (erityisesti nykyaikana toki isyyskin) edellyttää yhä uhrauksia ja lapsen tarpeiden laittamista omien edelle. Vaikka lasta yrittävällä on itsekkäitäkin vaikuttimia, niin hän ei voi vielä tietää, minkälainen lapsi ja minkälaisia tilanteita on tulossa, ja minkälaisia uhrauksia ja minkälaista epäitsekkyyttä tullaan vaatimaan. Minusta äitienpäivänä voidaan hyvin juhlistaa niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti olleet valmiita hyppäämään tuohon tuntemattomaan, valmiita ehdottomaan rakkauteen, ja vieläpä onnistuneet tehtävässään. Toki nykyaikana isänpäiväkin on hyvä lisä. Ihmettelen tuota, kun kirjoittajan mielestä äitienpäivän juhlinta on ollut ok vain niinä aikoina, kun äitiys on ollut pakollista eikä oma valinta. Ei vapaaehtoisuus mielestäni äitiyden kunniaa ainakaan vähennä.

(Tietenkään äärimmäisyys ei ole lapsenkaan edun mukaista. Nykyään tosin joillekin tuntuu olevan äärimmäistä uhriutumista, jos joku pitää taaperon kotihoidossa eikä laita "varhaiskasvatukseen", jos taloon syntyy uusi vauva.)

Äitienpäivä on etenkin pienten lasten juhla. Kuten myös isänpäivä. Ei meillä ole niitä koskaan vietetty kaikkensa uhranneiden ylityspäivänä, outo ajatus 🙄

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivä on etenkin pienten lasten juhla. Kuten myös isänpäivä. Ei meillä ole niitä koskaan vietetty kaikkensa uhranneiden ylityspäivänä, outo ajatus 🙄

Kyllä vanhemman on oltava valmis uhraamaan kaikkensa. Harvalla tulee sellaista tilannetta eteen, että se olisi tarpeen. Mutta joskus esimerkiksi lapsen vakava sairaus vaatii kaiken uhraamista, jolloin rajoitteena on vain mahdollisten muiden sisarusten hyvinvointi.

Yhä tänä päivänäkin raskaus ja synnytys voi jättää pysyviä vaurioita naiseen, esim. kohdun laskeuman.

Jos raskauden havaitsee liian myöhään, on pakko synnyttää. Mikään ehkäisy ei toimi 100%, ei myöskään jälkiehkäisy niin kuin moni luulee.

Joskus äiti voi joutua hoitamaan lastaan yli omien voimavarojensa. Outoa, ettei lastentarhanopettaja sitä tiedä. Esim. Jos masentuu, on voimavarat täysin loppu.

Meillä juhlitaan äitienpäivää ja isänpäivää, koska on hyvä oppia arvostamaan omia vanhempiaan. Moni äiti kantoi lastaan 9kk vatsassaan, sitä faktaa täytyy kunnioittaa.