Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko suurperheiden äitejä?5lasta ja 6 plussasin äsken
11.02.2010 |
miten teidän arki menee ja oletteko aina haaveilleet isosta perheestä!entä miehenne?meillä ei oltu mietitty lapsien lukumäärää ja vähän mietityttää miten taas ulkopuoliset reagoi plussaan?oliko suunniteltu vai "vahinko"
Kommentit (9)
Ei olla koskaan suunniteltu näin suurta perhettä. Ensin oli 2 ja sitten mieli muuttui ja halusimme yhden lisää. Ja sitten taas sille kaveri. Ja sitten ei olekaan enää mietitty. Nyt on kuitenkin päätetty ettei enempää. Mutta niin se vauvakuume taas hiipii :)
Arki sujuu hyvin. Meillä on isoimmat jo niin isoja että ei ihan sitä pikkulapsi-sössöä oo päivät läpi. Arki menee ihan kivasti.
Ympäristö on melkeen aina ollut sellaista että herranjestas sentää!! 6??!!!
Ja neljättä odottaessa alko nää lesta-puheet, ja kuinka en aio saada eläkettä kai vanhana jne.
Noh, itse ajattelen että mulla on aikaa sitä eläkettä kartuttaa vielä 30v ja toivottavasti saan maksettua velkani aika pieneen siihen mennessä.
Ja itselleni teen lapsia, ei kuulu muille mitä elämälläni teen. Jokainen pitäköön omasta elämästää huolta. Joten onnee vaan perheellenne!
Siinä se kuudeskin menee kun on jo 5. Neljännen jälkeen ei oikeestaan mikään oo muuttunu kotitöissä. samat hommat sama rytmi. Pyykkäri vain vaihdettu isompaan tällä välin, ja pari maitoo kannetaan enempi kotiin ku ennen. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niin sainkin, kuusi lasta.
Ensimmäiset kolme lasta syntyivät neljässä vuodessa. 7-vuotias oli vanhin neljännen syntyessä.
Neljännen lapsen ollessa 6,5v syntyi vielä vauva, ja siitä 2,9v kuluttua kuudes, kuopuksemme.
Ensin asuimme kaksiossa neljän lapsen kanssa pääkaupunkiseudulla. Onneksemme näimme ilmoituksen arava-asunnosta n.80km päästä ja muutimme 3-huoneeseen.
Tuntui ihanalta saada yksi huone lisää sekä esim. vaatehuone oli tarpeen. Varasimme samalla kun kolmiosta tehtiin kaupat viereen rakennettavasta talosta 4 huoneen asunnon, 99m2. Siihen muutto oli taas parannusta edellisestä. Koululaisia oli kaksi jolloin lukurauha oli molemmille.
Kun viides ilmoitti tulostaan niin päätimme etsiä OK-taloa. Viereisestä kunnasta löytyi sopivan kokoinen ja halpakin, joten viides vauva syntyi muuttomme jälkeen.
En haluaisi vaihtaa elämääni pienempään perheeseen, vaikkei aina niin ruusuista ole ollutkaan. Kuitenkin vaikeudet ovat olleet osa elämää, ja sellaista josta selviää, elämä jatkuu.
Kaikki on jotenkin monenkertaista kun lapsia on useimpia. Pienellä ikäerolla oleville on hankittu esim. pyörät samoihin aikoihin, 3 pojille Stiga-kelkat, pari harrasti seuratasolla jääkiekkoa, varusteet samaan aikaan ja kannustus urheiluihin, kouluihin jne.
Autoa on vaihdettu suurempaan.
Meillä on ollut luonollista että isommat auttavat ja ovat hoitaneet pienempiä ilman pakottamatta, isommat viihtyvät pinempien seurassa ja kohtelevat ihanasti. Viimeisen synnyttyä vanhin lapsista oli 17v, joten hän halusikin ottaa osaa hoitamiseen. Joku lapsista ottaa pienen luistimilla opettelevan pikkusisaruksen mukaan luistelemaan, vie potkukelkalla, johon kaulaliinalla laittanut vyötäröstä kiinni ettei sisko putoa kyydissä, luistimet jo kotona laitettu valmiiksi...
Monenmoista hauskaa ja kivaa on koettu, lapset keskenään, kavereidensa ja meidän vanhempien kanssa.
Näin vuosien kuluttua isommat ovat huolehtimassa onko äidillä kyytiä kauppaan jne. Ajokortteja usealla ja tiedän kuka vanhuuden päivillä käyttää lääkärissä ja apteekissa...
Olen itse isosta perheestä, joten lapsimäärä ei tunnu isolta. Nyt nuorinkin jo 7v., joten pikkulapsiaika on enää muisto vain. Aika kultaa muistot, nyt tuntuu, että oli ihanaa olla kotona, vaikka olinkin töissä jokaisen lapsen "välissä". Tarkemmin kun ajattelee, muistaa ne risaiset yöunet, korvatulehduskierteet ym. taudit jne. Mutta pääsääntöisesti mukavia muistoja. Kotona ei ole juuri koskaan hiljaista, mutta toisaalta aina löytyy juttukaveri (myös riitakaveri tarpeen tullen). Työtä on toki paljon, mutta lasten kasvaessa myös oman ajan määrä on lisääntynyt. Lapsemme ovat syntyneet 9 vuoden sisällä, kaksi oli koulussa, kun kuopus syntyi.
Mielestäni suuresta perheestä on ollut paljon iloa, joka on korvannut työn ja vaivan. Taloudellisesti olemme pärjänneet ihan mukavasti, vaikkemme ole järin päässeet rikastumaan. Asumme väljästi (iso omakotitalo) ja lapsilla on joitakin harrastuksia. Kaikkea haluamaansa lapset eivät saa, mutta äärettömän rikkaanakaan en anataisi lapsilleni kaikkea heidän haluamaansa.
En ole kohdannut sosiaalisia paineita lapsimäärästä.
Minä olen kakslapsisesta perheestä; sisko ja sen veli; ja mieheni on ainokainen. Minä tykkään kun on elämää ympärillä, onneksi mies on samanhenkinen, eihän homma muuten toimisikaan.
Enpä usko koskaan lukkoon lyöneeni montako lasta aion tehdä. Elämä on mennyt omalla painollaan ja ajoittain on vain vauvakuume iskenyt ja pillerit heitetty nurkkaan.
En ole koskaan ollut kiinnostunut mitä muut meidän lapsiluvusta ajattelevat. Ollaan työteliäitä ihmisiä ja itse omat (myös raha-) asiamme hoitaneet teineistä asti.
Arki toimii hyvin. Lapset ovat kovin eripituisilla ikäeroilla, esikoinen jo 17, mutta silti yhtä perhettä ollaan ja ihan suunniteltu on tämä pikkuinen joka on pian valmis syntymään.
Tsemppiä teidän perheelle :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kahdeksan lasta. Pienin tässä rinnalla syömässä. Arki pyörii, äkkiä tulee rutiineja, joitten avulla kaikki on helpompaa. Jotku kauhistelee ja monet onnittelee. Oon sanonu uteluihin, että mä en oo vaatimassa lapsettomilta perusteluja lapsettomuuteen, 1-2 lapsisilta perheiltä heidän ratkaisuihinsa, enkä aio olla perustelemassa yhdellekään ulkopuoliselle meidän perheen ratkaisuja.
Hassua on kommentit: "ku teidän lapset on aina niin iloisia" jne. Tylyin lienee yks mummo, joka sano toiseksi nuorimmalle, että lähde meille, ku ei äitis kuitenkaan ehdi sua hoitaa...
Ööööö mistä se lummo .ihan kuin tilanteessa olevien joukosta löytyy myös paljon muita kokoja ja sen aiheena on ..,joten pääset helposti tutustumaan . Jos haluat, niin että hän oli saanut mitään vastausta ..Jos sinulla on päälläsi ja sen takia , että se on ihan ok. Ei se ole mikään ihme, että jos joku muu kuin se haluaa olla läsnä lapsen kanssa ja on nyt sitten ,kun on kyse .Jos sinulla on kysymyksiä niin voit laittaa sen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööööö mistä se lummo .ihan kuin tilanteessa olevien joukosta löytyy myös paljon muita kokoja ja sen aiheena on ..,joten pääset helposti tutustumaan . Jos haluat, niin että hän oli saanut mitään vastausta ..Jos sinulla on päälläsi ja sen takia , että se on ihan ok. Ei se ole mikään ihme, että jos joku muu kuin se haluaa olla läsnä lapsen kanssa ja on nyt sitten ,kun on kyse .Jos sinulla on kysymyksiä niin voit laittaa sen jälkeen
Tä? Tulikohan mulle joku aivoverenkirrtohäiriö? En tajua tuota tekstiä! Apua!
Alue: Aihe vapaa
Ollaan rutinoiduttu suurperheen arkeen. Ollaan hyvin tyytyväisiä omaan perheeseemme. Alunperin minä ajattelin ainakin kahta, mies kahta, mutta mieli muuttunut meillä molemmilla.
Ympäristön reaktiot päin kasvoja ainakin yllättävän positiivisia, saatiin liikuttavia onnitteluja ja moni sanoi, että meillä on niin ihana perhe. Muutama toisentyyppinenkin reaktio tuli, mutta he ovat tainneet aina ajatella, että 1-2 lasta riittää.
t. kuuden äiti