Miks toiset uskovat lapsesta lähtien ja toiset eivät koskaan?
Olen miettinyt paljon kristinuskon kysymyksiä, ja mieleeni tuli (ihan vakavissaan) että miksiköhän Jumala on luonut niin erilaiset aivot eri ihmisille?
Toisilla on aivot, joilla on helppo uskoa yliluonnolliseen (esim itse olen lapsesta lähtien uskonut Jumalaan jollain tavoin) ja toisten aivot ovat luonnostaan ateistiset ja heidän on erittäin vaikeaa uskoa
Joillakin on sitten ns psykopaatin aivot ja oikeissa oloissa heistä kasvaa pyskopaatteja kun taas toisten aivot ovat ns normaalit ja heistä ei tule psykopaatteja, vaikka olisi vaikea lapsuus
En tiedä, josko täällä olisi joku, joka miettii samoja kysymyksiä?
Kommentit (14)
Ihmiset ovat erilaisia. Joku uskoo Jumalaan, joku kommunismiin, joku horoskooppeihin jne.
Uskonto opitaan lapsena ja siitä tulee ns core memory, jos se ei tapahdu lapsena niin se ei tapahdu ikinä koska sen vaatimuksena on kyvyttömyys loogiseen ajatteluun.
Hyviä kysymyksiä. Raamatussa sanotaan, että Herran tiet ovat tutkimattomat. En ymmärrä Hänen kaikkia teitään omalla enkä kaikkien muidenkaan kohdalla. Ehkä taivaassa nämä selviävät tai sitten se ei enää kiinnosta.
Toisilla se lapsenusko säilyy läpi elämän, toisilla himmenee tai katoaa kokonaan aikuistumisen myötä. Joillakin lapsenusko kypsyy aikuisen uskoksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskonto opitaan lapsena ja siitä tulee ns core memory, jos se ei tapahdu lapsena niin se ei tapahdu ikinä koska sen vaatimuksena on kyvyttömyys loogiseen ajatteluun.
Tuo ei aivan pidä paikkaansa, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat olleet ateistisesta kodista ja itse ateisteja aiemmin, mutta aikuisena löytäneet Jeesuksen ja alkaneet uskoa
Niin. Toisilla on aivot. Uskovaisilla ei.
Koska ihmiset ovat erilaisia. Onhan tutkittu, että ihmisten aivoissa on ns. "tila yliluonnolliselle". Osalla tämä tila on varmaan isompi, osalla pienempi, ja ympäristöstä riippuu, miten tämä tila täyttyy.
Minä olen syntynyt syvästi kristinuskoon uskoville vanhemmille. Meidät lapset indoktrinoitiin uskontoon, mutta lopulta kukaan meistä ei jäänyt kristinuskon piiriin. Jokainen meistä uskoo silti tavallaan johonkin suurempaan. En, tiedä, onko se kasvatuksen tulosta vai perinnöllinen ominaisuus.
Mua taas kummastuttaa miksi uskovaisilla on niin kova tarve saada muukin uskomaan just mihin uskovat ja elämään omien moraalisääntöjensä mukaan. Psykopaatti ei ikinä yritä käännyttää ketään psykopaatiksi eikä ateisteja hirveesti kiinnosta mitä muut uskovat.
Ei minun aivojani kukaan luonut. Ne ovat tulosta paljon hienommista ja monimutkaisemmista prosesseista.
Loogisesti ajatteleva voi muuttua uskovaiseksi haavoituttuaan ohimoon.
Uskovainen taas alkaa ajatella loogisesti ja kadottaa kiinnostuksensa satuolentoihin prefrontaalicortexia sähkömagneettisesti stimuloimalla.
Ajattelun kyky on opittava ja sitä on harjoitettava, mutta tyhmyys sujuu luonnostaan.
Ei usko aivoista johdu, vaan Jumala antaa uskon Jeesukseen. Usko on lähtöisin Jumalasta ja se syttyy ihmisen sydämessä. Jeesus itse sanoi, että taivaallinen Isä ohjaa ihmisiä Hänen luokseen (Joh. 6:44-47).
Ihminen voi kyllä aivoja käyttämällä, järjellisesti, päätyä yliluonnolliseen selitykseen, eli ymmärrykseen Luojan olemassaolosta, kun hän miettii, mistä maailmankaikkeus on tullut ja miksi mitään ylipäätään on olemassa jne. Tällainen järjellinen päättely on Jumalan tahdon mukaista. Raamatussa sanotaan luomakunnan todistavan Luojasta (Room. 1:20).
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Uskontoja on lukemattomia ja ihmiset valitsevat uskontonsa yleensä maantieteen perusteella eli uskotaan siihen mihin valtaosin uskotaan syntymäalueella.
Koko hommassa ei ole mitään järkeä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/usko-ja-ateismi-nakyvat-aivois-1