Luulin, että tämä ulkomailla asuminen olisi ihanaa ja tekisi onnelliseksi, mutta...

Kannattaa mennä mukaan johonkin toimintaan, jossa tapaa ihmisiä useammin kuin vain kerran. Työ, harrastus, vapaaehtoistyö, mikä tahansa. Kyllä monessa maassa ystävystyy helpommin kuin Suomessa.

Itse ehkä hakeutuisin johonkin suomalaisyhteisöön kyseisessä maassa. 

Tosin en muuttaisi toiseen maahan vapaaehtoisesti, ainakaan yksin. Kaverin kanssa kokemus voisi olla hauska.

Pysy siellä vaan. Eihän mikään estä trollaamasta sieltäkään. Ihminen vie ongelmansa mukanaan. Eivät ne katoa, muutit sinne tai tänne.

Kuinka kauan olet asunut?

Itse hakeuduin erilaisiin tapahtumiin ja tutustuin ihmisiin siellä. Pari kuukautta muutosta oli jo monta tuttavaa, joista tuli myöhemmin ystäviä :)

Siihen menee aikaa että löytää ystäviä. Itse olen muuttanut uuteen maahan kolmasti. Opiskelijana ystäviä löytyi heti, mutta aikuisena on vaikeampaa. Viimeisimmässä maassa jonne muutin reippaasti yli kolmekymppisenä, ensimmäisten ystävien saamiseen meni varmaan kaksi vuotta, ja se vaati todella aktiivista otetta itseltä ja sitä että on valmis saamaan rukkaset potentiaaliselta kaverilta.

Aloin harrastaa lajia jonka ympärillä oli paljon kaikenlaisia sosiaalisia aktiviteetteja, lähdin töissä aina afterworkseille jos sellaiset oli ja vastasin varmaan jokaiseen kutsuun myöntävästi vuoden ajan, vaikkei olisi yhtään huvittanut, pikkuhiljaa aloin löytää niitä omia ihmisiä.

Nykyään mulla on upea ystäväpiiri, puoliso ja perhe ja asuinmaa tuntuu kodilta.

Tsemppiä, ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Ei selviä koetko ne ihmiset (jotkut) tutuksi esim. länsimainen paikka vai täysin vieras kulttuuri (kaukana, eksoottista). Suomessakin voi jäädä vain kohtaamiseksi tai osa ei kohtaa lainkaan, ellei ole kohtaamispintaa. Ja onko maa se oikea vai muutto toiseen. Auringonlasku ei tuo kaikille haikeutta, paitsi väsyneessä olotilassa ihmiset ajattelevat kaikenlaista.