Lue keskustelun säännöt.
Oletko opettajana omien lastesi koulussa?
01.02.2010 |
Miten tuollainen toimii käytännössä? Entä se, kun ilmeisesti asutte oppilaiden ympäröimällä asuialueella ja lastesi ystävät ovat niinikään samasta koulusta? Pyöriikö elämä liian pientä piiriä?
Kommentit (9)
asuimme pienellä paikkakunnalla siis, ja vaihtoehto olisi ollut yli 10 km matka toiseen kouluun.
Ei ollut kivaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole koskaan ajatellut, että siinä mitään hankaluuksia olisi, eikä varmaan mieskään ole. Lapsistakin se on ihan normaalia. No esikoisen kanssa oli hankala tilanne, kun mies joutui ottamaan esikoisen luokan, ja poika joutui sitten vaihtamaan itse luokkaa. Kun käydään kävelyllä, niin aina tulee joku miehen nykyinen tai entinen oppilas tai joku oppilaan vanhemmista vastaan, mutta eipä tuo haittaa.
asuimme pienellä paikkakunnalla siis, ja vaihtoehto olisi ollut yli 10 km matka toiseen kouluun.
Ei ollut kivaa..
mua ei kyllä haitannut yhtään, mun isä on hyvä opettaja ja suosittukin, olisin suonut hänen opettavan minua enemmänkin kuin teki.
Asuttiin 4000 asukkaan kylässä, piirit on pienet joka tapauksessa!
asuimme pienellä paikkakunnalla siis, ja vaihtoehto olisi ollut yli 10 km matka toiseen kouluun. Ei ollut kivaa..
Sanoitko koulussa isääsi opettajaksi vai isäksi?
Tuntuiko, että sait erityiskohtelua tunnilla isältäsi vai päinvastoin vaatiko sinulta enemmän kuin muilta?
Entäs jos et osannut läksyä tai ne olivat tekemättä?
päässyt töihin omien lasten kouluun ja näin etukäteen ajatus tuntuu kummalliselta, kun olen tähän saakka tykännyt pitää oman elämän ja työelämän erillään. Siksi kuulisin mielelläni mielipiteistänne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isähän se mulle oli ja on. Luulen, että isä piti tiukan huolen siitä, ettei kukaan luullut mun saavan erityiskohtelua - kerran yläasteella narahdin toiselle opettajalle tupakasta ja hän oli ehdottanut isälle, että päästettäisiin varoituksella, kun on "ensikertalainen." Isän mielestä joudin istumaan jälki-istuntoon ja siellä sitä myös oltiin sitten.
En ryttyillyt isälle, mutta ei kyllä kukaan mukaan.
ja mielestäni minulta vaadittiin enemmän kuin muilta, isäni huomautti helpommin minulle asioista luokassa (sellaisistakin, joihin en edes ollut osallinen). Olin hyvä oppilas ja läksyt tein ihan oma-aloitteisesti, että erityisiin moitteisiin läksyjen suhteen tms. ei ollut aihetta. Koin myös hankalaksi sen, että tavallaan halusin olla lojaali sekä isälleni että kavereille.
Tästä on toki hirveän pitkä aika jo, mutta tällaiset muistikuvat itselleni on jäänyt. Isäni kanssa emme oikeastaan ole koskaan puhuneet aiheesta.
3
Kerro tarkemmin, kiinnostaa =)
asuimme pienellä paikkakunnalla siis, ja vaihtoehto olisi ollut yli 10 km matka toiseen kouluun. Ei ollut kivaa..
Sanoitko koulussa isääsi opettajaksi vai isäksi?
Tuntuiko, että sait erityiskohtelua tunnilla isältäsi vai päinvastoin vaatiko sinulta enemmän kuin muilta?
Entäs jos et osannut läksyä tai ne olivat tekemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oli unohtanut pyytää nimmarin kokeeseen, sen sai kipaistua opettajanhuoneesta nopeasti!
Mutta läksyt tein yleensä aina ja olin ns. hyvä oppilas, k.a yli yhdeksän.
mutta mun isä opetti mun koulussa. ja kaikki mun kaverit oli opettajien lapsia.