Sinä jonka perhettä on kohdannut joku paha tapahtuma

Olin 18 vuotias, kun isämme kuoli. Kaverit oli mulla tukena. Olisin odottanut, että suku olisi tullut isompaan rooliin.

Äiti jäi täysin yksin neljän lapsensa kanssa. Hänen vanhempansa ja sisarukset kaikkosivat arjesta johonkin. Vain synttäreinä ja jouluina muistivat. En tiedä oliko jotain kummosia tapahtunut heidän välillään, mutta välit menivät kuin veitsellä katkaistu.

Hautajaisissa piipahtivat, eivät tulleet muistotilaisuuteen. En vaan vieläkään ymmärrä, miksi he jättivät meidät yksin. Isän puolen sukua ei isosti ollut, mutta he asuivat muutenkin pitkän matkan päässä. Pitivät enemmän yhteyksiä silloin kuin nuo samassa naapurustossa asuvat ihmiset.

Kirkolta olisi saanut tukea ja juttelu apua, mutten kokenut sitä kriisiryhmää omakseni. Rukoilut ja Jeesus ei ole mun juttu. Toiset ehkä niistä lohtua saavat, mä en.