Yllätin itseni tänään, kun kuulin odottavani 3. poikaa!

Sellaisen katraan kanssa kokee upeaa äidinylpeyttä ja minun kokemukseni pojista ei ole se että heillä olisi vaikea murrosikä. Päin vastoin, murkkupojathan ovat maailman ihanimpia.



Eikä nyt ole kyse kateudesta. Tuli meille vielä se tyttökin, ja sitten vielä yksi poika ;)

mutta ap:lle haluaisin kertoa oman kokemuksen. Itse olin aina unelmoinut kolmen tytön laumasta ja esikoinen olikin tyttö. Kakkosestakin toivoin siis tyttöä ja olin aivan ällistynyt miten iloinen olin saatuani poikatiedon ultrassa. Meidän lapset on nyt tässä, tyttö ja poika reilun vuoden ikäerolla, toivotaan että pysyisivät aina noin tärkeinä toisilleen kuin mitä nyt ovat. Nyt tuntuu että juuri näinhän tämän pitikin mennä.

Ensimmäistä odottaessa oli todella vahva tunne, että poika tulossa, vaikka salaa tyttöä toivoinkin.. Poika tuli (vähän petyin).



Uskon, et lapsuuden trauma vaikutti siihen, että en ns. pystynyt päästään poikalapsiani niin lähelle kuin olisin halunnut.



Toista odottaessa toivoin tyttöä, mutta taas jouduin pettymään ja sitten menikin kaikki uusiksi.



Koti, puoliso, asuinpaikka jne.



Siittä 5vuoden päästä, sekä kaikkien poppaskonstien johdosta.. sattumaa tai ei ;) sain ihanan tytön, uskomaton fiilis.

Vihdoin ja viimein.. Sitä olin aina toivonut ja odottanut.

Nyt vasta tunsin oloni sydänjuuria myöten äidiksi. Ja tämän tytön saannin jälkeen myös suhteeni poikiini on parantunut.



Että näin paljon se tytön saaminen voi vaikuttaa :)

Toisaalta en voi tietää mikä suhteeni olisi poikien syntyessä ollut, jos tuota traumaa ei olisi taustalla.

Itse olen aina ihnonnut vaaleanpunaista, liilaa ja muita tyttövärejä kuten myös nukkeja, prinsessoja yms. Jos meille tyttö tulisi tai olisi tullut joka kaikesta tällaisesta olisi kiinnostunut niin se voisi olla minulle aika vaikeaa. Mulle siis sopii tosi hyvin nämä pojat



t. pienenä veljensä kanssa autoilla ja turtleseilla leikkinyt

Niinhän se tuntuu menevän, että suurin osa ihmisistä aattelee, et sit kun on molempia, niin on "hyvä". Sori virhe.

Ap

Mulla oli 2 poikaa ja kolmatta odottaessani rakenneultrassa kuulin että tyttö olisi tulossa. Olin vähän toivonut tyttöä mutta yllätyksekseni olinkin ultran jälkeen vähän pettynyt. Mua suretti kamalasti kun ajattelin että hän jää yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi veljiensä kanssa ja hypistelin pienten poikien suloisia vaatteita ja ajattelin etten enää ikinä saa pikkuista poikaa näihin pukea. Olin todella yllättynyt reaktiostani. Meille sitten kuitenkin tuli se kolmaskin poika, ultraaja vain erehtyi :)

jos tänne tulee vakuuttelemaan. Tai en osaa selittää...



kolmen pojan äiti itsekin

meillä oli ennestään poika ja ajattelin toivovani tyttöä. Ultrassa näkyi poika, ja myöhemmin huomasin että olin hymyillyt ääliömäisesti koko päivän :) Nyt olen tosi tyytyväinen että meillä on kaksi poikaa pienellä ikäerolla, veljekset kuin ilvekset :)

isoja siskoja oli odottamassa ja kun kuulin saavani "vielä" tytön, ilahduin ja liikutuin, tunsin riemua. Olin kuitenkin ajatuksissani miettinyt poikaa, mutta hienoa oli etten tuntenut pettymystä, yllätyin :)

Ap. siis tässä. Inspiroiduin kirjoittamaan asiasta, kun luin tuota yhtä pitkää ketjua ja olen edelleen vähän hämmentynyt etten olekaan pettynyt ja että jopa tunsin helpotusta. Etukäteen ajattelin olevani tosiaan poikauutisista pettynyt (koska nyt ei tule lisää kyllä lapsia).

Nyt en siis ihan ymmärrä 5. ajatuksenjuoksua..

Mutta usein tuntuu kun lukee näitä aloituksia että takana kuitenkin oisi pettymystä, ainakin vähän. Enkä mä sitä ettei saisi olla, ihan yhtä rakkaalle se nyytti sylissä tuntuu oli kumpi vain.



Mutta hienoa jos ap oikeasti olet onnesi kukkuloilla.:) Niin mäkin olen oman kolmikkoni kanssa;) #5

itse sain saman uutisen kuukausi sitten ja itkin vuolaasti päivän. Vieläkin asiaa mietin ja se hieman harmittaa. Olisi niin ihanaa tuntea suurta onnea kolmannesta pojasta!

ehkä se helpotus oli jotain sellasta kans, ettei nyt sitten tarvitse niin läheisesti kuitenkaan mennä taas (itekin tyttönä siel olleena) tyttöjen maailmaan, kun tuntuu et tänä päivänä tytöille on niin paljon odotuksia ulkonäön jms. suhteen. Ja jostain syystä koen, että jos tytär ois ihan eri "maata" kuin itse niin se ois vaikeempi pala kuin et jos poika on..tätä on vaikea selittää varmaan ymmärrettävästi, mutta ehkä joku ymmärtää.

Mäkin salaa toivoin tyttöä, juuri pinnallisista ja itsekkäistä syistä, mutta samalla näin sieluni silmin kolme veljestä leikkimässä lapsena, käyvän metsäreissuilla aikuisena ja kun aika meistä vanhemmista jättää niin tukemassa toisiaan. Kyllä se niin on ettei eri sukupuolta olevat tule koskaan yhtä hyvin toimeen kuin samaa sukupuolta olevat. Toki tulee toimeen, mutta on ne tyttöjen ja poikien jutut ihan eri maailmoista.

ehkä se helpotus oli jotain sellasta kans, ettei nyt sitten tarvitse niin läheisesti kuitenkaan mennä taas (itekin tyttönä siel olleena) tyttöjen maailmaan, kun tuntuu et tänä päivänä tytöille on niin paljon odotuksia ulkonäön jms. suhteen. Ja jostain syystä koen, että jos tytär ois ihan eri "maata" kuin itse niin se ois vaikeempi pala kuin et jos poika on..tätä on vaikea selittää varmaan ymmärrettävästi, mutta ehkä joku ymmärtää.

Yksi poikalapsien vanhemmuuden parhaimpia puolia. Ei tarvitse pelätä, että lapsi haluaa 15 vuotiaana silikoonit ja itkee itsensä uneen 12 vuotiaana kun on "lihava".

n. 10-12-vuotiaana. Hän ei edes ollut ylipainoinen.

ehkä se helpotus oli jotain sellasta kans, ettei nyt sitten tarvitse niin läheisesti kuitenkaan mennä taas (itekin tyttönä siel olleena) tyttöjen maailmaan, kun tuntuu et tänä päivänä tytöille on niin paljon odotuksia ulkonäön jms. suhteen. Ja jostain syystä koen, että jos tytär ois ihan eri "maata" kuin itse niin se ois vaikeempi pala kuin et jos poika on..tätä on vaikea selittää varmaan ymmärrettävästi, mutta ehkä joku ymmärtää.

Yksi poikalapsien vanhemmuuden parhaimpia puolia. Ei tarvitse pelätä, että lapsi haluaa 15 vuotiaana silikoonit ja itkee itsensä uneen 12 vuotiaana kun on "lihava". Maailma on mennyt aivan hulluksi naisten kauneusihanteiden suhteen. Minusta on hienoa kasvattaa pojista nuoria miehiä...sellaisia jotka arvostavat luonnollista kauneutta ja ottavat itselleen vaimoksi vain ja ainoastaan luomua :)

koska ehkä tätä asiaa ei tule niin livenä toitotettua. Tiedän, että lähipiirissä varmasti osa pettyy, että taas saadaan poika, mutta kun poika on tullut maailmaan, osaa varmasti kaikki hänestä iloita : )

Itse voin kyllä uskoa, että jossain vaiheessa raskauttani vielä käsittelen sen "surutyönkin" siitä, ettei tyttöä meille tule, mutta nyt nautit että tämä uutinen tuntuu niin hyvältä : ) Kaikki kolme poikaani ovat aika pieniä, että sekin tuntuu niin hyvältä, että heillä on toisensa. Minullakin on kaksi siskoa, meitäkin oli siis kolme, on ollut hauska kolmikko ja nyt saan itsekin kolmikon, tosin poikina : ) Aika hauska. Ehkä sitten mummona pääsen nauttimaan tyttöjen rakkaudesta : )

Hyvää illanjatkoa!

Kolmatta pojanvesseliä odotellaan täälläkin ja erittäin onnellisia ollaan, vaikka meilläkin tämä tulokas tulee olemaan "pahnanpohjimmainen".



Nuo tyttöjen ulkonäköpaineet ja muut murrosiän ongelmat tuntuvat olevan jotenkin paljon suurempia ja vaikeampia kuin pojilla. Omaan teini-ikään verrattuna tämän päivän odotukset ovat tosiaan aivan eri luokkaa ja mitä se tuleekaan olemaan sitten, kun lapsemme ovat siinä iässä itse :(

toista poikaa, koska ajatus pihalla viilettävistä veljeksistä oli niin mainio. Tasan yhtä hillittömästi toivoin perheeseemme tyttöä : ) Pelkäsin siis pettyväni kävipä niin tai näin - mitäs siihen sanotte!!!



Tyttö tuli ja onnesta itkin. Niin olisin itkenyt pojastakin.

kahden tytön jälkeen poikaa, olin hämmentynyt. Vieläkin ajatus pojasta on jotenkin vieras, vaikka alusta asti on poikafiilis ollutkin. Uutinen ei kuitenkaan saanut minua mitenkään surulliseksi, sillä lasta meidän perheeseen on toivottu.