Lue keskustelun säännöt.
Miksi en tunne itseäni yhtään
05.05.2022 |
Miten voi olla että olen 5-kymppinen, kahden lapsen äiti ja tuntuu, että en tunne itseäni yhtään? Onkohan mulla joku hahmotushäiriö vai mikä? Olen aina ollut taiteellinen, kiinnostunut kirjallisuudesta, kuvataiteesta, musiikista ja teatterista.
Työelämässä on vain ajautunut vaativaan asiakaspalvelualaan, jossa olen nyt esimiehenä. Minusta on alkanut tuntua että olen ollut 30 vuotta täysin väärällä alalla.
En ole ajatellut että työssä pitäisi erityisesti viihtyä, olen vain yrittänyt selvitä parhaani mukaan. Se on kai se malli jonka olen vanhemmiltani saanut, että arki on pelkkää selviytymistä.
Nyt olen todennut että ilman vahvoja lääkkeitä en tule selviämään terveenä/elävänä eläkeikään. Vieläkö tämän ikäinen pääsee psykoterapiaan?
Ja miten oppisin tunnistamaan omia tarpeita, kykyjä?
Kommentit (8)
Välillä sama olo, että kuka minä ees olen? On luonteenpiirteitä, rutiineja, harrastuksia, ystäviä, tuttavia, työ-minä, jne. Mutta kaiken sen takana tuntuu olevan vain jotain tyhjää.
No, olen jo ylittänyt elämäni puolivälin, tätä "elämäntuskaa" (lol) ei tarvitse enää kovin monta vuosikymmentä kestää.
t. N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea kirjoja itsetuntemuksesta. Ja käytännön metodi siihen on nimeltään "meditaatio".
Taide ja hikihommat . Auttaa vaikka olisi ammattina mikä tahansa.
Onko se ihme? Ihmisellä ei oikeastaan ole mitään persoonaa, olet pelkkä heijaste. Et ikinä näe edes omaa kuvaasi vaan joudut käyttämään siihenkin apuvälineitä. Koko kokemusmaailmasi periaatteessa suodattuu aiempien elämänkokemusten ohjaamana. Eli koet ja ajattelet periaatteessa sen pohjalta miten vanhempasi sinut ohjelmoi ja eläessäsi kokemukset kumuloituu sille pohjalle. Jätät suurimman osan ympäristöstäsi huomioimatta, koska aivokapasiteettiamme ei ole suunniteltu aktiivisesti käsittelemään kaikkea näkemäämme ja kokemaamme vaan poimimme ympäristöstä itsellemme sopivia virikkeitä. Käytännössä et ole olemassa, muuta kuin mielikuvana muiden matrixissa aivan kuten muut on sinulle. Meitä ei ole olemassa lainkaan niin kuin itsemme ymmärrämme vaan olemme tuhansia erillaisia ilmentymiä muiden ihmisten mielissä ja verkkokalvoilla.
Aloittaja. Ei sulla sitten ollut mitään sanomista, Edes taiteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole toiminut esimiehenä vaan työntekijänä asiakastyössä. Siellä menetti itsensä, kun työ oli toistavaa ja vain asiakastyytyväisyydellä ja jonon kulkemisella tuntui olevan ylemmille tahoille väliä, ei sillä että työntekijät eivät jaksaneet. Asioihin ei työntekijänä pystynyt vaikuttamaan mitenkään.
Jos siedät edes jotenkin nykyistä työtä ja jaksat toteuttaa itseäsi vapaa-ajalla, niin se on normaalia, ei onnesta tarvitse työssä hihkua. Mutta jos olo tuntuu vain pelkältä selviytymiseltä, niin hakisin jo muuta työtä. Itse lopulta työuuvuin ja totesin, että kakkaako minä uhraan oman terveyteni muiden vuoksi.
Kai sitä voi yrittää etsiä jotain mielekästä tehtävää loppuelämälle. Jotenkin parasta mitä voin tehdä on olla olemassa lapsia varten, vaikka ne on aikuisia, niin niillä olisi aina tää koti, mihin palata. Tankata ruokaa ja äidin huomiota. Ehkä kehitän itselleni jonkun minuuden haha siinä hommaa muutamaksi vuodeksi.
Ap
Up