Voiko 49-vuotiaalla olla jo kipuja jotka tulee rasituksesta?

Voi olla hyvinkin nivelet kuluneet.

Varsinkin, jos on raajojen virheasentoja, kuten lattajalat, pihtipolvet jne.

Joskus ne nivelet loppuvat ennenaikojaam muutenkin ja reumatyyppisiä kipuja voi olla.

Venytellä pitää kyllä jo eri tavalla kuin nuorena. Muutenkin lihashuoltoa on tehtävä enemmän, vaikka en mikään himoliikkuja olekaan. Polvessa on nivelrikko ja se pitää huomioida oikeastaan kaikessa, esim. Kyyhkyjä ei voi tehdä, mutta kahvakuulan etuheilautukset onnistuu.

Vanhuus ei tule yksin, mutta liikunnan lopettamisella se tulisi vielä nopeammin.

Kyllä riittävästä rasituksesta tulee kaikille kipuja. Erikoinen kysymys.

Siis kyykkyjä, ei kyyhkyjä 😁

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riittävästä rasituksesta tulee kaikille kipuja. Erikoinen kysymys.

Ei minulle ole kyllä kävelystä ennen tullut.

Ap

Ap tarkoitti varmaan sellaisesta rasituksesta, joka nuorempana ei aiheuttanut kipua.

Tänään tein halkoja, yöksi pitää laittaa peukalon tyviin kipugeeliä.

Minulla sattuu ranteisiin, peukaloiden niveliin, oikeaan polveen, joka myös helposti kangistuu, sekä isonvarpaan niveliin.

Täytin syksyllä 50.

Mulla tuli kipuja kulumien takia alle kolmikymppisenä.

Jos ollut ylipainoinen ikänsä niin ihan hyvin tulee nivelvaivoja nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollut ylipainoinen ikänsä niin ihan hyvin tulee nivelvaivoja nuorena.

Ja niitä tulee ihan alipainoisillekin ja normaalipainoisille.

Liike on lääke, sanotaan.

Lääkärini sanoi, että 40 on maaginen ikä, minkä jälkeen vaivat pikku hiljaa ilmaantuvat, vaikka toki vaivoja voi olla nuoremmillakin.

Ikääntyessä palautuminen hidastuu, mikä on hyvä tiedostaa. Treeni- ja lenkkirytmi, joka vielä 10 vuotta sitten toimi hyvin, saattaa iän karttuessa olla liian "tiheä" ja kuormittava ja johtaa alipalautumiseen. Eli liian tiheässä rytmissä treeniä ja liian vähän palautumisaikaa välissä. Jos nelikymppisenä palautui kävelylenkistä vielä vuorokaudessa, voi olla, että viisikymppisenä vaatii jo lepopäivänkin väliin. Alipalautumisesta, kuormituksesta kuormituksen päälle, taas seuraa kipuja ja kremppaa. 

Eivät kivut ikääntyessä ole mikään kohtalo. Kuntoillessa armollisuus ja oman kropan kuuntelu sekä levon ja palautumisen merkityksen tiedostaminen auttavat vaivatonta liikuntaa myös vanhemmalla iällä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärini sanoi, että 40 on maaginen ikä, minkä jälkeen vaivat pikku hiljaa ilmaantuvat, vaikka toki vaivoja voi olla nuoremmillakin.

Ei tuohon lääkäriä tarvita, sen tajuaa kyllä ihan itse kun 40 vuotta täyttää.

Koko mielenkiinto elämään loppui 45-vuotiaana. Jäljellä on rankka alamäki, eikä tekohengitys kuntoilulla kiinnosta.

Todellakin voi. Ja tasapuolisuuden vuoksi niitä kipuja on myös muissa nivelissä kuten vaikkapa ranteissa vaikka ei luulisi kävelylenkin pahemmin niitä rasittavan. Välillä vihloo sormien niveliä (ei yhtä ja samaa vaan aivan randomilla kiertää) ja välillä särkee lonkkaa. Sitten särkeekin olkapää ja yhtäkkiä nilkka tuntuu siltä, että uskaltaako tämän päälle edes varata ja askelta ottaa..

Tämän lisäksi silmät tuntuu kuivuvan päähän, aamulla saa zoomailla aikansa että näkee jotain ja poskessa on tyynyn kuva suunnilleen puoleenpäivään.

Näin muutamia +40-vuotiaana ilmaantuneita "iloja" mainitakseni. Ilmeisesti ihan mikä vaan on normaalia ja tavallista kunhan se vaan on jotenkin ikävän tuntuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärini sanoi, että 40 on maaginen ikä, minkä jälkeen vaivat pikku hiljaa ilmaantuvat, vaikka toki vaivoja voi olla nuoremmillakin.

Ei tuohon lääkäriä tarvita, sen tajuaa kyllä ihan itse kun 40 vuotta täyttää.

Joo mutta ei se nyt ihan niin kuin seinään lopu se hyvä kunto ja samalla kellon lyömällä ala rupsahdus, kun mittarissa lukee 40. 

Ei ikää voi laittaa tietyn vaivan syyksi. Jotkut meistä ovat vaikka yli 50 vuotiaana vasta elämänsä kunnossa, kun nuorempana on ollut aina ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Kaikki on mahdollista. Älä usko sairauksiin ja vaivoihin. Ne eivät ole totuus.Asenne ratkaisee. Tärkeää on kuitenkin kuunnella itseään, vointiaan. Ylirasitus ei tee ikinä missään iässä hyvää kenellekään.

Voi olla. Naisilla myös esivaihdevuodet ja vaihdevuodet aiheuttavat kipuja eri puolelle kroppaa, mutta kyllä ihan lihas- ja luustoperäisiä kipuja on myös. Kulumia on esim. selässä ihan jokaisella jo viisikymppisenäe jos kuvantamistutkimuksella tutkitaan - kaikilla ne ei toki vaivaa, mutta kyllä monella jo jokin verran vaivaakin.

Tavallisia ihan terveen viisikymppisen vaivoja on, että pitkän makaamisen tai istumisen jälkeen on kankeutta ja/tai kipuja jonkin aikaa, mutta ne poistuu kun pääsee liikkeelle. Jaloissa usein on myös heikkoutta laskimoläpissä, vaikkei olisikaan näkyviä suonikohjuja, ja tulee särkyä tai "pökkelöyden tunnetta" sääriin pidemmistä kävelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärini sanoi, että 40 on maaginen ikä, minkä jälkeen vaivat pikku hiljaa ilmaantuvat, vaikka toki vaivoja voi olla nuoremmillakin.

Jeps. Tuo ikä tosiaan oli sellainen rajapyykki, että sen jälkeen onkin huomannut vaikka minkälaista kolotusta ja uudenlaista tuntemusta. Silmät tuntuu useimmiten siltä kuin joku olisi kipannut niihin hiekkaa, iho kuivuu (paitsi naamasta joka kiiltää rasvaisena ja puskee pikkunäppyä etenkin leukaan), niveliä särkee, nukkuminen on mitä on ja ovulaation jälkeen iskee alakulo, itkettää ja kaikki on aivan pzkaa. Lisäksi kierto on lyhentynyt ja menkat on kuin niagara.

Ei ollut murrosikä kyllä näin kurjaa ja vielä ei ole edes ne vaihdevuodet.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin voi. Ja tasapuolisuuden vuoksi niitä kipuja on myös muissa nivelissä kuten vaikkapa ranteissa vaikka ei luulisi kävelylenkin pahemmin niitä rasittavan. Välillä vihloo sormien niveliä (ei yhtä ja samaa vaan aivan randomilla kiertää) ja välillä särkee lonkkaa. Sitten särkeekin olkapää ja yhtäkkiä nilkka tuntuu siltä, että uskaltaako tämän päälle edes varata ja askelta ottaa..

Tämän lisäksi silmät tuntuu kuivuvan päähän, aamulla saa zoomailla aikansa että näkee jotain ja poskessa on tyynyn kuva suunnilleen puoleenpäivään.

Näin muutamia +40-vuotiaana ilmaantuneita "iloja" mainitakseni. Ilmeisesti ihan mikä vaan on normaalia ja tavallista kunhan se vaan on jotenkin ikävän tuntuista.

Joo nämä samat, eli fibromyalgiamaisesti ympäri kroppaa vaeltavat kivut ilman fysiologista syytä, kuivat silmät ja suu, ihokin kuivuu ja kuivuuttaan kutiaa, välillä aamulla ei meinaa päästä sängystä jos on nukkunut huonossa asennossa ja selkä on ihan loppu. Ja ulkonäkö nyt on jo lähinnä koominen. Mutta silti olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärini sanoi, että 40 on maaginen ikä, minkä jälkeen vaivat pikku hiljaa ilmaantuvat, vaikka toki vaivoja voi olla nuoremmillakin.

Ei tuohon lääkäriä tarvita, sen tajuaa kyllä ihan itse kun 40 vuotta täyttää.

Joo mutta ei se nyt ihan niin kuin seinään lopu se hyvä kunto ja samalla kellon lyömällä ala rupsahdus, kun mittarissa lukee 40. 

No kyllä sen eron vaan huomaa siihen aikaan kun ikä alkoi vielä kolmosella. Alkaa tulla pikkuhiljaa yhtä ja toista jota ei voi (enää) olla huomaamatta. Sitä ei tarvitse lääkärin erikseen kertoa että ikääntyminen alkaa tuntua ja näkyä. Sinne nelikymppiseksi sitä tavallaan oli pelkkää ylämäkeä eli kaikki tuntui aina aiempaa paremmalta kuin nuorempana. Nyt sitten on se "huippukohta" ohitettu ja käyrä kääntynyt toiseen suuntaan vaikka loivahan se vielä on. Suunta kuitenkin muuttui ja sen eron tuntee.

Eikä kunto itsestään mihinkään muutu vaan ihan samanlaisia lenkkejä sitä tekee kuin ennenkin. Ainut vaan, että aiempaa tarkemmin saa valita lenkkarit ja alustan sekä tietenkin venytellä pitää aiempaa paremmin ja silti aamulla olo voi olla kuin sahapukilla. Nuo on niitä muutoksia joita ikääntyminen tuo. Tietysti jos jää mieluummin sohvalle eikä enää liiku kuten ennen niin varmasti kunto romahtaa, mutta niin siinä käy missä iässä vaan.