Avioliitto ok mutta haluaisin olla vain yksin

Olemme olleet naimisissa ja viitisentoista vuotta ja kaikki on hyvin, kouluikäiset lapset ja uskon, että parempaa miestä en olisi voinut löytää. Silti jo vuosikausia olen haaveillut, että saisin vain olla yksin (ja lasten kanssa, kun niitä nyt kerran on). Tuntuu, että yksinäisyydentarpeeni on loputon eikä sitä millään viikonlopuilla paikata. Haaveilen omasta asunnosta, jossa saisin vain olla hiljaisuudessa, tai mökistä, johon voisin vetäytyä erakoitumaan. En tarvitsisi mitään. Miehen kanssa vietän aikaa juuri sen verran kuin on pakko, ettei avioliitto mene vaikeaksi, mutta oikeasti olisin senkin ajan mieluummin yksikseni. Ongelma tämä on lähinnä itselleni, sillä yritän säästää miestäni näiltä ajatuksilta. Ei kai hyvää avioliittoa voi rikkoa vain siksi, että olisi mieluummin omissa oloissaan. Tuntuu kuitenkin, että vuosi vuodelta pinnani kiristyy pakkopullaksi muuttuneesta yhteiselämästä, joka ei anna minulle oikeasti enää mitään.