Minulla ja miehellä erilainen suhde uskontoon - tuleeko aiheuttamaan konflikteja lapsia kasvattaessa?

Ihan äärilaitoja ette minusta ole, uskonto on sama, mutta painotus vain eri. Minusta tuo voi olla ihan ok, kunhan aidosti hyväksytte toistenne tavan ajatella ja toimia, ja kunnioitatte sitä.

Olennaista on ymmärtää perheen ja suvun raja ja se että te kaksi päätätte ja sovitte yhdessä, eikä kummankaan suvut. Jos sulla on vastassa hihhulisuku ja mies myötäilee sitä, unohda ne lapset.

Ei kuulosta minusta tuhoontuomitulta jos molemmilla on kuitenkin sama usko ja jokseenkin samanlaiset tavat sitä toteuttaa (esim. rukoilu). Voithan rukoilla ja pyytää lisää ymmärrystä tilanteeseen? En ole itse uskovainen mutta eikö kristinusko jotenkin tolleen toimi.

Kyllä aiheuttaa, koittakaa jutella mahdollisimman moni konkreettinen asia selväksi ennen lasten tekoa. 

Mihin muuhun vaikuttaa kun rukoilemiseen ja raamatunlukuun? Onko miehelle ok, että se on hän joka hoitaa tän kristillisen kasvatuksen ja sinä saat kasvattaa omalla tavallasi? Mitä teette kun teininä lapsi haluaa erota kirkosta? Jos teini ilmoittaa olevansa homo? Jos lapsella on muslimiystävä? 

Kyllähän lapsille voi opettaa erilaisia tapoja, miten ihmiset elävät maailmassa omia elämiään. Samalla heille kannattaa myös kertoa totuudet niiden takana, eli että esim. erilaisia jumalia on eri uskonnoissa paljon ja ne poikkeavat toisistaan. Ja että kyseessä on satuolento, joihin monet turvaavat vain koska eivät halua tai uskalla ottaa itse vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. 

Ateistina tietysti olen periaatteessa sitä vastaan, että lapsia aivopestään uskonnolle, mutta se ei ollut kysymyksesi. Viestisi perusteella en usko että noista lähtökohdista parisuhteenne vaarantuu, sillä arvomaailmanne ovat lähellä toisiaan. 

Miksi mies ei saisi opettaa raamattua, jos itsekin kuulut kyllä kirkkoon.

Lukeeko mies siis itse raamattua ja elää uskontoa. Käykö kirkossa?

Äitini oli uskovainen, isä vain tapakristitty. Isän kanssa ei tehty eikä puhuttu mitään uskoon viitaavaa. Äidin kanssa oli rukoukset, laulut, uskonnolliset tapahtumat jne. Ei tässä mielestäni mitään ongelmaa ollut kun isälle oli ok että äiti kasvattaa meitä uskonnon osalta. Nyt aikuisena uskonto ei juurikaan näy elämässäni.

Kasvatin omat lapseni siten että he uskoivat joulupukkiin aina noin 10 vuotiaaksi asti. Minkä ikäisenä veikkaat lapsienne ymmärtävät että uskonto on valhetta? Ja mitä tapahtuu sitten kun lapsenne eivät enää usko jumalaanne? Näin tulee todennäköisesti käymään, ihmisten koulutustaso nousee koko ajan ja nykyajan lapset ajattelevat usein jo omilla aivoillaan. Uskonto kuuluu historiaan.

Jos mies haluaa opettaa iltarukoukset yms. niin hänhän voi niin tehdä. Voitte sopia, että mies hoitaa sen puolen. Sinä voit näyttää lapsille oman tapasi uskoa ja mies voi näyttää omansa. Oppivat siihen, että on erilaisia tapoja toteuttaa kristinuskoa.

Ei kuulosta olevan ongelma. Kumpikin kasvattaa tavallaan ja kumpikaan teistä vanhemmista ei suhtaudu uskontoon kielteisesti, niin en näe mitään ongelmaa.

Jos osaatte yleisesti suhteessanne tehdä kompromisseja sekä keskustelette asioista, tuskin tuosta mitään ongelmaa tulee. Kuitenkin molempien suhtautuminen kristinuskoon on myönteinen.

Jos molemmat uskoo kirkkoon ja jumalaan, niin tuskin on ongelmaa. Itse olen ateisti ja en voisi olla uskovaisen kanssa ja varmasti päin vastoin. Mutta jos molemmat uskovat tai ovat uskomatta niin sävyeroilla ei ole paljoa väliä. 

Voitte tietysti olla hankkimatta lapsi jos aikomuksena on valehdella lapsille. 

Miksi et itse perehdy henkisyyteen?

Aika moni kaveri on jättänyt lapset kastamatta ja he saavat tehdä valintansa vanhempana. (Uskonnonopetus, rippikoulu ja kirkkoon kuuluminen)

Uskontojen tuputtaminen on aina väärin myös koulussa! Uskonnoista on hyvä kertoa lapsille sillä niitä on maailmassa satoja erilaisia niinkun yleistietämyksen pohjalta mutta ei pidä alkaa aivopesemään niihin.

Jos joku selviää Seiskoista ja Salkkareista ja kuuntelee Antti Tuiskua. Sielu on jo menetetty.

Taas tuo Tarina-täti pisti provot tulille, tämä ap.

Miten jollakulla on aikaa viettää kaikki päivänsä täällä, keksimällä mitä kummallisempia provoja?

Ap ei ole missään töissä, vaan lusmuilee päivät pitkät kotonansa, tai on joku maksettu avustaja palstalla, jonka tehtävä on pitää keskustelua yllä, lapsellisilla aiheilla, niin että palstalla riittää äksöniä.

Aloitus ei ole missään suhteessa uskottava. Tavallinen evl. ihminen, joka ei mihinkään lahkoon eikä uskon yhteisöön kuulu, ei lue lapsilleen raamattua päivisin eikä juuri muulloinkaan.

Ei myöskään pakottele lapsiaan rukoilemaan eikä muuta vastaavaa.

Nuo kuuluvat eri uskonyhteisöihin kuuluville ihmiselle, perusrutiineina.

Tietty se  "vanhanaikainen"  iltarukous lapsille saattaa olla oman lapsuuden muistoina vielä joissakin tavallisissa perheissä käytössä ja onkin.

Mutta muutoin uskontoa ei tule sen kummemmin esiin, tavallisella kirkkon kuuluvalla evl:lla kansalaisella.