Tapaamisten täytäntöönpano: lapsen pakottaminen tapaamisiin?

Moni ihmettelee väkivaltaisessa suhteessa riutuvia: Miksi se ei vain lähde?

Tuskin kukaan muu kuin itse kokenut tietää uhkailut, joita väkivaltainen jatkuvasti toistelee: Jos lähdet alkaa ankara vallankäyttö lapsen kautta.

Väkivaltaista ei itse lapsi kiinnosta lainkaan, mutta tuntuu upealta saada myötätuntoa leimaamalla äiti vieraannuttajaksi ja kokea vallantunne Erin jälkeenkin. Yhteiskunta ja totuutta tuntemattomat ulkopuoliset tekevät kaikkensa, jotta yhteydenpito väkivaltaisen ja lapseen (=perheen/äidin) välillä säilyy. Lapsi on yleisesti hyväksytty syy olla yhteydessä, jatkaa viesteillä pommitusta, tulla kotiin, määrätä aikatauluista, elämästä, kaikesta aivan kuten sairaan suhteenkin aikana. Usein tuloton väkivaltainen saa myös oikeusavun ilmaiseksi, mikä on yksi julma henkisen ja taloudellisen väkivallan muoto myös. Täytäntöönpano-oikeudenkäynti satuttaa syvästi myös lasta pakottaen hänet takaisin siihen helvettiin, josta äiti yritti paeta turvaan.

Kun lapsi sitten itkee raskaita tapaamisia, yksinäisyyttä, vanhemman harjoittamaa kuulustelua ja toisen vanhemman haukkumiskampanjaa, juomista, raivokohtauksia, tavaroiden paiskontaa ja pelkoa, ei kukaan pohdi isän roolia tai vastuuta. Kyseessä on tottakai äidin vieraannuttama, aivopesty lapsi, joka on pakotettu valehtelemaan. Isähän kertoo läheisestä suhteesta ja pahasta äidistä uskottavasti ja aina uskottavammin kuin lapsi itse. Painotetaan myös, että lapsi saa kertoa mielipiteensä, mutta (isäsuhdetta sympatisoivat) aikuiset päättävät.

Mutta entäpä jos lapsi puhuukin totta eikä jonakin päivänä enää jaksa?