Onko sinua pelottanut suunniteltu sektio?? Pelkaan ihan mahdottomasti tulevaa sektiota!

kakoset olivat molemmat perätilassa, eivätkä kääntyneet eikä niitä yritetykään kääntää

ei pelottanut, olin jo siinä vaiheessa ihan kypsä odotukseen ja oli kiva saada vauvat ulos keinolla millä hyväntä

tuli jopa komplikaatio ja jouduin kaavintaan, muttei sekään haitannut

hyvin toivuin muuten ja osaimetin 3 kk, sitten siirryin kokonaan korvikkeisiin

olen sen jälkeen synnyttänyt kolmesti, kerran spontaanisti ja 2 käynnistettyä synnytystä



miksi sut leikataan?

Suunniteltu sektio tehtiin minulle lapsen koon/lantion epäsuhdan vuoksi. Oli niin helppo ja mukava! Saliin sisälle, ystävällinen henkilökunta kertoo koko ajan mitä tapahtuu, menee pari minuuttia ja sinulle on laitettu kaikki piuhat ja puudutteet, menee 5 minuuttia ja vauva rääkäisee. Sitten vauva esitellään sinulle ja sinut kursitaan kasaan, olet hetken heräämössä ja sitten pääset vauvan kanssa osastolle. Kaikki meni hienosti!



Lääkettä saat koko ajan särkyyn ja hoitajat huolehtivat, että lähdet liikkeelle ja ettet kärsi kivuista. Imetys lähti käyntiin ihan kivasti, vauvalla vaan niin suuri nälkä, että vähän jouduttiin antamaan lisämaitoa. Vauvanhoito meni hienosti, viikon päästä leikkauksesta oltiin koko perhe reippailla kävelylenkeillä.



Varaudu kipuun pari ekaa päivää, mutta kipu ei ole sietämätöntä. Ja LÄÄKETTÄ särkyyn saa! Ne vei kivut täysin. Ei huolta, rohkeasti vaan!

Älä suotta pelkää. Kai sitä aina voi jotain sattua, mutta todennäköistä se ei ole.

kolmas syntyi suunnitellulla sektiolla, koska kaksi aiempaa oli päätynyt kesken synnytyksen kiireellisen sektioon. Suunniteltu sektio kyllä jännitti kun jotenkin tiesi päivän niin kauan etukäteen ja tiesi, että nyt sitten leikkuriin suoraan.



Kaikki sektiot on menneet tosi hyvin. Toipuminen ollut nopeaa. Noin kolme päivää sektion jälkeen olen syönyt särkylääkkeitä, sen jälkeen ihan ok ollut. Imettänyt en ole millään kerralla. Ensimmäinen ja toinen lapsi joutuivat teholle syntymiensä jälkeen ja erinäisten ongelmien takia en sitten imettänyt. Kolmannelta pyysin jo suoraan tabletit, mitkä estävät maidon nousun. Ja sain ne ilman "riitelyä".



Sektio ei ole vaikea juttu. Aina toki on mahdollisuus komplikaatioihin, mutta ei niitä kannata miettiä etukäteen. Harvinaisia ne kuitenkin on.

Ekaa en osannut pelätä, kun ei ollut siitä kokemusta, mutta ekan kokemuksen perusteella pelkäsin toista ihan kauheasti. Itku tuli äitipolilla, kun lapsen perätila todettiin, ja tiesin, että joudun taas sektioon, jos ei lapsi käänny. Edellinenkin tehtiin perätilan takia.



Hyvin sektio ja toipuminen sujui ja sain kipulääkettäkin riittävästi, toisin kuin eka kerralla. Imetys sujui myös hyvin, ihan normaalisti, niin kuin muittenkin lasten kohdalla. Vauvanhoito on leikattuna eka päivinä vähän vaikeaa. Vaikka sektio sujui hyvin, niin paljon mieluummin olisin kuitenkin synnyttänyt, mutta en voinut asiasta itse päättää.

Mulla ensimmainen synnytys kaynnistettiin mutta se ei edistynyt ja oli niin yliaikainen etta paatyi kiireelliseen sektioon.



Toinen lapsi kaantyi viime hetkessa peratilaan ja tuli taas sektio.



Nyt tama kolmas on ollut alusta asti suunniteltu sektio mun historian vuoksi.



Nyt alkaa olla tuo leikkausaika lahella ja pelko persuuksissa! Tama on uusi sairaala, ja leikkaus tehdaan spinaalipuudutteessa. Ekassa nukutettiin, toinessa oli epiduraali.



Onkohan noilla epiduraalilla ja spinaalilla merkittava ero laittamisen helppouden tms kannalta?



Ylipainoakin minulta loytyy, ja laakareiden kertomat komplikaatioriskit ja niiden prosentuaaliset luvut kummittelevat mielessa

jatkuvasti...



AP

..osannut pelätä. Esikoinen on leikattu hätäsektiolla sydänääten rajun laskun takia. Sekin sujui hyvin vaikka kaikki sen jälkeen olikin kaaottista.

Kuopus syntyi sitten suunnitellulla sektiolla koska lääkärit olivat sitä mieltä että niin on parempi kun en jostain käsittämättömästä syystä avautunut ensimmäisessä synytyksessä kuin 6 cm vaikka olin ähistänyt jo 32 tuntia.



Kuopuksen sektio meni hyvin ja olenkin sanonut kaikille jälkeenpäin että kuopuksen synnytin täysin kivuttomasti. Se oli kaunis ja hyvä synnytyskokemus. Sain vauvan heti heräämöön tissille ja isän myös. Kipupumppu minulla oli kolme päivää joka takasi etten tuntenut yhtään kipua. Nousin melkein heti jalkeille ja sekin sujui hyvin. Maito nousi seuraavana päivänä rintoihin.

Kotiin pääsin neljäntenä päivänä ja sielläkin kaikki sujui hyvin ja pärjättiin koko perhe hyvin :) Ja toivuin mielestäni nopeasti.



Olen siis erittäin tyytyväinen sektiooni.

Suotta jännität, uskon että hyvin se menee :)



Tsemppiä !

Onneksi ei siihen tarvinnut joutua ja enää en lapsia haluakaan.

..eli minä olen myös ylipainoinen mutta mitään komplikaatioita ei ole ollut kummassakaan. Niistä minulle myös kerrottiin ja niitä pelkäsinkin mutta ainakin minä vältyin niiltä. Älä pelkää suotta !



Minulle molemmat sektiot on tehty epiduraalipuudutuksessa ja mielestäni se on ollut hyvä vaihtoehto. Laittaminen ei ole sattunut ja se on saatu helposti sinne minne pitikin. Vaikka kuopuksen synnytyksessä olikin ns. opetteleva lääkäri mutta annoin hänelle luvan koittaa kaksi kertaa ja hän sai sen ekalla paikalleen :)



Nyt vaan rauhallisin mielin eteenpäin.

Minulle tehtiin pelkosektio (onneksi, sillä vauva oli tosi iso).

En osannut pelätä, eikä olisi tarvinnutkaan.

Verrattuna alatiesynnytykseen minä sekä vauva pääsimme todella helpolla.

(esikoinen tuli alakautta ja kuopus sektiolla)

ja viimeisin tuli suunnitellulla sektiolla. Minua ei pelottanut, koska olin kokenut yhden kiireellisen ja yhden hätäsektion entuudestaan, joten tiesin mitä odottaa.



Varsinaista kipua ei kannata pelätä, hyvinhän ne puuduttaa, ja puudutteen laittokaan ei siinä kamalasti satu, suunnilleen kuin hammaslääkärissä piikki.



Se mikä on minulla ollut inhottavaa, niin pahoinvointi. Eli mulle tulee huono olo sekä leikkauksessa että sen jälkeen monen päivän ajan. Eli jos sulle tulee etova olo, pyydä pahoinvointiin lääkettä.



Nykyään vauva on aikalailla heti äidin hoidossa ja vastuulla, vaikka leikattu olisikin. Eli ainakin minusta oli tosi tärkeää, että mies oli sairaalassa kaiket päivät paikalla auttelemassa mua. Ja olisi ollut yötkin, jos oltaisiin saatu perhehuone.



Minäkin suosittelen ottamaan kiltisti ne kipulääkkeet joita sinulle tarjotaan, ihan buranaahan ne ovat. Muutama päivä menee kipulääkkeitä syöden, mutta pian jo helpottaa.



Itse olin sektiossa puoli vuotta sitten. Leikkaus oli tiistaina, ja perjantaina kotiuduimme.



Nyt käyn ihan täydellä teholla jumppaamassa ja telmin lasten kanssa.



Vinkkinä: lääkärini sanoi että kuukauden ajan pitää ottaa iisisti, mutta sen jälkeen voi alkaa liikkumaan. Mikään leikkauksessa omaaltu haava ei enää silloin aukea tai repeä, joten ei tarvitse turhia varoa.

Toki vatsalihasliikkeiden kanssa kannattaa se puoli vuotta odotella.





Eli: pelko pois. Et ehdi edes pelätä leikkaustilanteessa kun odotat näkeväsi ihanan vauvasi.

Onnea.

Esikoiseni syntyi suunnitellulla sektiolla, koska oli perätilassa. Oli mielestäni luonnotonta tietää n 2 viikkoa etukäteen, koska vauva syntyy, mutta kovia pelkoja ei ollut. Minua lähinnä pelotti, että sattuuko spinaalipuudutus. Se ei muuten sattunut. Leikkaus ei tuntunut oikein miltään, koska se puudutus oli. Sattunut ei tippaakaan. Verta menetin aika paljon, mikä johti siihen, että hemoglobiinini tipahti 76:en, ja siksi sain 2 pussia lisäverta.

Kivut oli minulla todella kovat leikkauksen jälkeen. Kipulääkettä tosin sai ihan sitä mukaa kun vain pyysi.

Vauvani oli sairaalassa osaimetyksellä, mutta kun kotiuduimme hän on ollut täysimetyksellä. Maitoa on tullut enemmän kuin tarpeeksi.

Mieheni oli 3 viikkoa isyyslomalla siitä, kun kotiuduimme, joten vauvanhoito ei ollut hankalaa. Selvinnyt olisin kuitenkin ilman apuakin, sillä kovimmat kärsimykset jäivät sairaalaan.

Apua juuri tuollaisia pelkaan etta menettaisin verta paljon tai muita komplikaatioita, tai ettei saataisi puudutusta menemaan paikoilleen ja jouduttaisiin nukuttamaan tai... Mutta vaistamaton on edessa enka muuta voi.

Tamakin vauva on yha peratilassa.



Toivotavaan parasta!



ap

kaksi sektiota. Ekaa suunniteltua sektiota pelkäsin hirveästi. Sektio meni hyvin mutta toipuminen oli sieltä ja syvältä ja kesti kauan. Toinen kertani oli kiireellinen sektio. Leikkaus oli nopeampi, haava pienempi, verta meni vaan puolet edellisestä jne. Toipuminen oli nopeaa, enkä yhtään kipeä. Eli kokemus voi olla mitää vaan, kuten alatiesynnytyksissäkin. Mutta hyvissä käsissä olet!!

Oikeesti muulla ei ole väliä kuin että vauva on terve ja sinä selviät hengissä. Eikä siinä sitten ehdi pelätä mitään, kun sinne leikkaussaliin sua lähdetään viemään, koska se on varmaan n 10 min ja sitten vauvasi on ulkona :)

Kyllä mäkin jännitin suunniteltua sektiota. mulle on tehty 1 hätäsektio, 2 kiireellistä sektiota sekä yksi suunniteltu sektio. Kaikki menneet suht hyvin. Hätäsektiossa oli menetin verta 1,5l mutta se johtui muusta kuin sektiosta, eli siis siksi päädyttiin hätäsektioon.



Yksi sektio on tehty spinaalissa muut epiduraalissa, mitään eroa en huomannut laittossa tai vaikutuksessa.



Onnea sektioon ja ihania vauvan-tuhinoita teille! :)

järkyttävän määrän verta sektiossa (n.2litraa), mutta en huomannut sitä operaatiossa mitenkään (edes henkilökunnan huolestumisena) eikä jouduttu edes verensiirtoon. Jälkeenpäin vain lääkäri selitti, että paljon meni verta. Sekään ei ole siis maailmanloppu! Vähän huippasi vaan, kun vuorokauden päästä nousin jaloittelemaan.

menetin 1,4l ja hemoglobiini meni 99:ään (normaalisti 140-150), enkä päässyt sängystä ylös viiteen päivään, vaan kaikki yritykset päätyivät pyörtymiseen. Että näin erilaista voi olla :-)