Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäinen lapsi ja isovanhemmat.
01.02.2010 |
Miehen vanhempien kasvatuskäytännöt ja asenteet poikkeaa aika vahvasti minun ja mieheni käytännöistä ja asenteista. Myös mieheni mielestä. Meillä on teini-ikäinne lapsi jolla on aika vaikea murrosikä. Nyt lapsi on huomannut kun menee mummolaan, niin sieltäpä saa mukavaa lohdutusta. Sitä rahaakin mitä kotona ei välttämättä anneta. Aina voi kuulemma mennä mummolle jos kotona tulee hankalaa, voi vaikka muuttaa asumaankin.
Nyt on jonkun aikaa tätä menoa katsottu ja tultu tulokseen että ei tule mitään. Lapsi on entistä pahempi ja kiukkuisempi kun tulee mummolasta kotiin. Onko nää vierailut nyt vaan kiellettävä?
Kommentit (4)
Me ollaan tehty niin että isovanhemmat eivät saa antaa teinille rahaa kertomatta siitä meille ja teiniä ollaan kielletty pyytämästä rahaa isovanhemmilta. Hyvin on toiminut.
Mitä tulee lohdutukseen niin mun mielestä se on ihan ok. onhan se kiva että joku teiniä kuuntelee ja kyllä noi isovanhemmat ymmärtää meitä vanhempiakin.
Sen verran vielä tosta rahasta että jos vaikka mun äiti haluaa antaa lapselle pitsarahan, niin en mä tollasista yksittäisistä pikkusummista motkota, mutta se ollaan sovittu että ei usein ja missään nimessä isoja summia kertomatta meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen kokenut päinvastoin, että on hyvä, että lapsella on joku paikka, johon mennä siloin kun maailma potkii päähän ja kaipaa lohdutusta ja minä äitinä ja kasvattajanakin olen vain tiukka. Joku paikka, jossa saa hengähtää ja vapautuu vaatimuksista, jossa ihmiset uskovat lapsen/teinin erinomaisuuteen ja selviämiskykyyn. Tottakai se syö minun "auktoriteettiäni" siinä mielessä, että pakkokeinot toimivat huonommin kun mummolassa saa niistä lomaa, mutta toisaalta on nuoren mielenterveyden kannalta tärkeää, että jossain saa sen loman, eikä koko ajan joku painosta ja ahdista ja pelottele. Käytännössä nuori kestää minun kasvatukseni ja hiostamiseni ja patistamiseni paremmin, kun saa välillä hengähtää, ja siksi myös minun toimeni toimivat LOPULTA paremmin. Työnjako nyt vain on sellainen, että koska minä olen äiti niin minä olen se arjen kasvattaja ja vaatimusten esittäjä ja koska mummo on mummo, hän on sitten se lempeä letuntuoksuinen hemmottelija.
Mitä rahaan tulee, siitä voi varmaankin puhua isovanhempien kanssa. JOllain vitosen pitsarahalla nyt tuskin on paljon väliä. Isommista summista on ehkä syytä neuvotella vanhempien kanssa.
En kieltäisi vierailuja mummolassa. Ne ovat tarpeen.
Teidän tehtävä vanhempana on olla tiukkoja ja vaikka se kuuluisa "paha poliisi" ja mummo sitten puolestaan on se "hyvä poliisi". Teidän toimenkuvaan kuuluu ottaa vastaan teinin uhma ja kiukuttelu, vaikka miten ottaisi päähän. Mummolakäynnit on lapselle henkireikä, keino päästä vähäksi aikaa teidän aiheuttamastanne ahdituksesta irti. Suokaa se teinille.
sillä vanhemmat kasvattavat -jos oikein, ja isovanhempien luona tulisi olla johdonmukaista seuraa lapselle.
Mummit joskus voivat hieman vaarattomimmissa asioissa luovia, esim. saa syödä telkkaria katsoessa ja ei tarvitse esitiskata lautasta , mutta on paljon asioita joita isovanhempien ei pidä muuttaa lapsen ollessa heillä.
Rahan antamisesta mummi voi kysyä mielipidettä lapsen vanhemmilta; antaako rahaa vai menevätkö kauppaan jotain yhdessä ostmaan vai annetaanko rahaa vanhemille että heidän kauttaan jotain ostetaan jne.
Helposti saatu raha johtaa esim. tupakanpolttoon, päihteisen saantiin jne. Saa myös riitaa aikaan vanhempien ja lapsen välillä.
Nyt on sanottava lapselle ettei mummin ja papan luo pääse, ja isovanhemille että tervetuloa meille kylään, mutta lapsi ei tässä vaiheessa tule sinnepäin.