Uhmis huutaa suuttuessaan "lyö mua!" :(

Uhmmaikäienen laspi lyö suutuuessaan joskus sekä äitiä että isää, joskus se sattuu oikeastikin. Järkytyin kun yhtenä päivänä lapsi tuuppi äitiään naamaan aika kovaa ja äiti joka kera tuuppasi takaisin ja huusi yhä kovenemalla äänellä ettet minua kyllä lyö, opitpaha olemaan lyömättä! Jälkiä tuosta ei jäänyt. Lapsi saa todella huonon mallin toimia ja näkee että aikuinenki lyö - voi arvata mita ko lapsi tekee muiden kanssa.



En tiedä mitä tuolle voi tehdä. Puhe ei mene perille tuossa tilanteessa, tulee vaan huutoa siitä mitä olen tai en ole tehnyt. Koska lapsen lyöjä on nainen, en uskalla ilmoittaa asiasta viranomaisillekaan, koska tiedä mikä on miesten asema näissä erotapauksissa. Vain naista kuunnellaan. Ikinä en ole itse kumpaakaan heistä lyönyt. Enkä missään tapauksessa haluaisi joutua eroon lapsesta.

Halaa sitä. Ehkä mielipaha asettuu ajan myötä...

että äiti ei lyö, vaikka kiukkuatkin. Että rakastat häntä jne. Lisäksi estät lasta lyömästä itseään. Otat vaikka tiukkaan otteeseen syliin, jos muuten ei onnistu. Kuitenkin niin että olet koko ajan lempeä, mutta määrätietoinen.



Neuvo joskus myöhemmin lasta purkamaan suuttumustaan muilla keinoin. Sopivia voisi olla vaikka jalan polkeminen, tyynyyn lyöminen tai vaikka joku hokema jota voisi ärjyä ja huutaa. Hyvin pientäkin lasta voi ohjata tässä. Tärkeää on sanottaa lapsen tunteita ääneen, kun lapsi ei niitä itse vielä pysty käsittelemään.

Olen kieltänyt lasta lyömästä itseään ja sanonut ettei äiti sinua ikinä lyö! Olen ottanut syliin ja pitänyt siinä väkisin.



Meillä kerrotaan joka päivä että rakastetaan lasta, halitaan ja suukotellaan.



En vain ymmärrä mistä nuo jutut kumpuavat :(



AP

Ajattelin, että jos joku on joskus lyönyt, kun on kiukunnut tms. ja siksi odottaa/vaatii lyömistä rangaistukseksi.



Mä ottaisin aina napakasti syliin ja kertoisin rauhallisesti, ettei äiti lyö. Ja ettei lyöminen ole ratkaisu mihinkään.

lapsi on vasta 2v aloitteleva "uhmis", suuttuessaan lyö itseään ja karjuu sitten oikein mörisevällä äänellä "ei saa lyödä". Tai tukistaa itseään, karjuu "ei saa nipistää".



Lähinnä ihmettelen että mistä on nuo keksinyt, meillä nimittäin ei lyödä, nipistellä, tukisteta..

Pienempänä on toki kokeillut noita kaikkia tehdä meihin vanhempiin, silloin on kielletty juuri noilla sanoilla.



Yrittääköhän lapsi saada jotain selitystä itkulleen, suuttumukselleen, ei osaa vielä muita syitä kuin kivun ja siksi satuttaa itseään...? Pienempänä (noin 1v) lapsi aina suuttuessaan tai pettyessään hakkasi päätään lattiaan, huusi "sattuu" ja sitä sitten muka itki..vaikka se harmi esim kieltämisestä taisi olla oikea itkun syy..

muullakin on samanlaista, vaikka tosiaan mukavaa se ei ole!



Meillä ei koskaan ole lyöty lasta, ei nipistetty eikä tukistettu.





Olen toki menettänyt malttini joskus ja korottanut ääntäni, päästänyt myös rumia sanoja lapsen kuullen, mutten koskaan ole häneen väkivalloin koskenut!





AP

"Äiti heitä mut ikkunasta ulos kadulle niin että mun pää kolahtaa tiehen!"



Arvatkaa järkytyinkö! Ja eipä meilläkään ollut moista harrastettu eikä taatusti edes uhkailtu. Mutta kun on vilkkaalla mielikuvituksella varustettu lapsi, niin kaikenlaista hänen päähänsä pälkähtää.



Nykyään tyttö on fiksu ja tasapainoinen 8-vuotias, tosin mielikuvitus on edelleen uskomattoman vilkas. :)

Suuttuessaan käyttää meiltä kuulemiaan esim. "ei saa lyödä" ja "ei saa purra". Noita käyttää vaikka ei mitenkään liittyisi tilanteeseenkaan. Tuntuu vähän siltä, että mitä olen tehnyt väärin... =(

ovatko lapset päivähoidossa? sieltä voi tarttua paljon juttua..

8

Fyysinen kipu peittää alleen henkisen kivun.



Pienellä lapsella ei ole tavatonta itsensä lyöminen, kun omien tunteiden hallinta on vasta kehittymässä. Tunteet ovat niin suuria, että tuntuu ettei niitä kestä. Siksi syli on hyvä tällaisellä hetkellä ja tunteiden sanottaminen ja keinojen opettaminen.

mutta ei ole vielä kovin pitkään ollut, tuo itsensä satuttamisen tyyli suuttuessa oli jo olemassa ennen hoitoon menoa.

Eli lyö itseään uhmakohtauksen sattuessa. Huutaa että "mä oon tyhmä, mä oon tyhmä." Ei siinä tilanteessa oikeasti auta mikään muu, kuin pitää lasta tiukasti sylissä ja puhua rauhallisesti... Itse kanssa välillä aivan neuvoton noissa tilanteissa.. :(

Kolmevuotias. Olen halannut häntä ja sanonut, että "äidin ikiomaa rakasta ei kukaan saa lyödä" tms.