Minkälaisia psykoottisia oireita sinulla on ollut?
Huomaan muuttuneeni lapsen syntymän jälkeen pelokkaaksi ja epäilen yhdellä jos toisella vastaantulijalla olevan pahat mielesään.
Kommentit (11)
kuvittelen aina roskiksissa ja postilaatikoissa olevan kameran tai kameroita jotka kuvaavat ohikulkijoita.
Tiedän todellisuudessa eteti kameroita ole. Mutta silti näen ne kamerat sieluni silmin. En anna kuvitelmani häiritä normaalia elämääni. Joskus aijemmin tein hassuja valintoja elämässäni, näiden kuvittelemien kameroiden takia.
tulee joskus olo että sormeni turpoavat HK:n sinisen kokoiseksi ja koko kroppa tuntuu laajentuvan. Onneksi pikainen vilkaisu riittää kertomaan että kädet ovat ihan samankokoiset kuin ennenkin.
Joskus tulee olo että olen täällä maapallolla tarkailemassa kun huomaan analysoivani kaikkea näkemääni.Tarkkailen esim. omaa perhettäni ja sen dynamiikkaa yms. Oonkohan katsonut liikaa Kolmas Kivi Auringosta-sarjaa :D.
vauvan syntymän jälkeen itsekin olin erityisen varovainen "vaaranpaikoissa", katua ylittäessä vaunujen kanssa, tarkkailin mahdollisia huumekuskeja, jotka saattavat ajaa jalkakäytävällä tai punaisia päin.
Olin synnytyksen jälkeen niin väsynyt ja sekaisin, etten osannut panna ylös kellonaikoja, koska vauva heräili syömään (syöntiä tarkkailtin synellä). En vaan enää osannut kelloa!?
mikään ole psykoottista paitsi ehkä tuo kamerat roskiksessa- juttu. Mutta psykoottisuus harvemmin liittyy vain yhteen asiaan elämässä. Käsien "turpoaminen" ja tarkkailu on normaalia depersonalisaatiota.
vauvan syntymän jälkeen itsekin olin erityisen varovainen "vaaranpaikoissa", katua ylittäessä vaunujen kanssa, tarkkailin mahdollisia huumekuskeja, jotka saattavat ajaa jalkakäytävällä tai punaisia päin.
Mutta ihan syystä sillä useamman kerran olen nähnyt autojen ajavan punaisia päin suojateillä.
Ne ajatukset tai kommentit ovat samaa tasoa kuin av:lla. Haukkumisia tai latistavan masentavia ajatuksia yleensä minusta tai ystävistäni.
Myös ystäväni ajattelevat näin. Kuulen selvästi heidän ajatukset kuin puheen. Monesti olen ulapalla kun koetan saada selvää oikeasta puheesta ja ajatuksista jotka sekottuvat toisiinsa.
Muuten olen pärjännyt hyvin vaivani kanssa. Nuorempana ajttelin että kyseessä on joku yliluonnollinen lahja Jumalalta tms. Nyt tiedän että olen skitsofreenikko, mutta pärjään hyvin ilman lääkitystä tai apua.
Sitäpaitsi kokisin lääkärillä käynnin suureksi häpeäksi.
itsestään.