Lue keskustelun säännöt.
Taapero 1 v 9 kk on kiinnostunut kirjaimista ja sanoista
03.03.2010 |
Tämä voi paremmin tietävien ja useamman lapsen vanhempien mielestä olla t-o-d-e-l-l-a typerä kysymys, mutta onko ihan normaalia että alle kahden vuoden ikäinen mukula on alkanut kiinnostua kirjaimista ja sanoista ja tunnistaa kirjoista sanoja joissa on ä-kirjain?
Onko siis ihan tavallista ja liittyy nyt meneillään olevaan tiedonnälkään - kyselee siis kaikkien asioiden nimiä - vai voiko olla merkki älykkyydestä?
Oma isäni on todella älykäs ja myös isäni veljen tyttö osasi aikoinaan lukea alle 4-vuotiaana.
Ja nyt vähän "pelottaa" jos oma lapseni on jo pienenä älykkäämpi kuin keskivertomuksut ja omat vanhempansa.
Osoittaa siis kirjassa sanaa jossa ä-kirjain ja kun kerron mitä siinä lukee, toistaa sanan perässäni ja seuraavalta sivulta löytää itse tuon saman sanan, osoittaa sitä ja sanoo kyseisen sanan ilman että minä sanon ensin.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuon ikäinen taapero kiinnostuu joistakin symboleista. Meillä kolmen lapsen kokemuksella ensimmäinen luetteli 2-vuotiaana kaikki automerkit, kakkonen numerot ja nyt tämä kolmas on tasan 2 ja osaa kirjaimet. Isommilla nämä taidot on sittemmin kyllä unohtuneet kun kiinnostus on suuntautunut johonkin muuhun.
tosi hyvin noin 1v8kk iässä. Oli kiinnostunut aakkosista 2 vuotiaana. On tykännyt kuunnella paljon satuja ja alkoi kysellä tavuja yms myös pari/kolme vuotiaana. Nyt just täyttänyt 5 v ja alkaa oppia lukemaan. Eikä mitään olla erityisesti harjoiteltu, mutta on vastattu kun kysyy jotain. Osaa lyhyitä sanoja lukea ja pidemmätkin alkaa sujua jo.
Voi siis teilläkin olla kielellisesti lahjakas lapsi.
lapsi lähinnä tunnistaa "kuvion", samalla tapaa jos piirrät erilaisia kiemuroita kahdelle paperille ja molemmille papereille yhden saman kiemuran niin lapsi sen löytää. Vähän vaan monimutkaisempaa kun osoittaa kirjasta kissan kuvaa. Tuskin sentään tekstiksi mieltää. Näin olen siis ajatellut kun meidän juuri 2v tuota tekee. "Laskee" myös kahdeksaan asti kun vaikka leikkii piilosta mutta en usko että siinäkään sen kummempi juttu kuin että luettelee vaan oppimaansa "lorua" ilman sen suurempaa merkitystä. Osaahan tuo laulaa jänis istui maassakin ja monta sanaahan siinälin on peräkkäin.
Että nou hätä.... ;)
meillä molemmat ovat n 1,5-vanhoina innostuneet kirjaimista ("mikä tämä on?") katsellessan kun isi tai äiti kirjoittelee s-posteja tietsarilla :). Esikko jopa oppi kaikki kirjaimet parissa kuukaudessa (on nyt 5-v mutta ei osaa vielä lukea)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on aika fiksu jos sanan tunnistaa tekstistä. Onko meidän lapsi sitten jotenkin kehityksessä viivästynyt kun on nyt 1v11kk ja sanoo sanoja. Ei puhu kaksisananisia lauseita. Ei osaa laskea. Sanoo kuusi ja kaksi, mutta ei tod. tiedä mitä numeroita ne on siis ei osaa näyttää tai tunnistaa. Ei osaa värejä. Kirjoista kyllä saa näyttää kuvista esim. kukka, kissa ym. helppoja hahmoja ja kuvia. Pitäiskö mun nyt huolestua kun ei osaa tuon enempää :(
Mun mielestä on aika fiksu jos sanan tunnistaa tekstistä. Onko meidän lapsi sitten jotenkin kehityksessä viivästynyt kun on nyt 1v11kk ja sanoo sanoja. Ei puhu kaksisananisia lauseita. Ei osaa laskea. Sanoo kuusi ja kaksi, mutta ei tod. tiedä mitä numeroita ne on siis ei osaa näyttää tai tunnistaa. Ei osaa värejä. Kirjoista kyllä saa näyttää kuvista esim. kukka, kissa ym. helppoja hahmoja ja kuvia. Pitäiskö mun nyt huolestua kun ei osaa tuon enempää :(
mun mielestä sun lapsi on kehittynyt ihan ikätasoisesti. Täällä vaan tuppaa olemaan paikalla useimmiten niitä huippulahjakkuuksien (tai hmm...) vanhempia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset osannut tunnistaa sanoja ja kirjaimia. Ei kannata rueta pelkäämään että olisivat "liian" fiksuja verrattuna muihin. Tuo ei minusta ole verrattavissa älykkyyteen vaan ihan normaalia.
Meillä on kielellisesti lahjakas 10-vuotias lapsi, joka oppi lukemaan alle 4-vuotiaana. Lapsi kiinnostui kirjaimista ja yhtäkkiä vain osasi lukea. Emme siis opettaneet tai treenanneet lasta, mutta kysymänsä kirjaimet kerrottiin äänteinä.
Aikaisin lukemaan oppimisessa on se todella kurja huono puoli, että 4-vuotiaan ei pitäisi vielä ymmärtää mitään lehtien lööpeistä. Kauppareissuista tuli vaikeita ja pahimmillaan puitiin jotain vanhemman tekemää lapsensurmaa viikkotolkulla.
Lisäksi koulussa on ollut vaikeata, koska opettajat eivät ehdi huomioida lasta, joka jo eskari-ikäisenä ahmi Harry Potterin kokoisia kirjoja viikossa. Vasta nyt 10-vuotiaana kavereilla alkaa olla samantasoinen lukutaito ja pääsevät yhdessä juttelemaan lukemastaan. Myös kielten oppiminen on ollut "liian" helppoa ja A-kielenä alkanut englanti oli hallussa jo tokaluokalla, kun lapsi oli omatoimisesti oppinut kielen. Kolmannella luokalla luki englanninkielisiä, paksuja nuortenkirjoja, kun muut opettelivat eläinten ja ruokien nimiä.
Varhainen lukutaito on sekä onni että epäonni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska oli niistä kiinnostunut. Oppi lukemaan aikaisin mistä seurasi se, että koulussa oli tylsää ja tottui ettei siellä tarvinnut ahertaa eikä nähdä vaivaa. Se tietysti on haitannut myöhempaa opiskelua kun on tottunut pääsemään helpolla. Minusta ei ole merkki älykkyydestä.
mutta lukemaan ei kyllä oppinut tavallista aiemmin - tosin tunnisti kyllä kouluun mennessään varmaan 1000 sana näkömuistilla, mutta lukemiseksi sitä ei voi kai kutsua ja lähinnä se haittasi lukemaan oppimista.
Tosu logojen ja kirjainten oppiminen on tosi tyypillistä As-lapsille, mutta ei siis tarkoita, että lapsi olisi as, jos niin tekee...
Olen kuitenkin ollut tyytyväinen tällä perimällä, etteivät muut lapset ole olleet kirjaimista kiinnostuneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useinhan noi lasten taidot menevät niin, että kun lapsi ensin osoittaa kiinnostusta johonkin, niin vanhemmat sitten tukevat juuri sitä taitoa esimerkiksi osoittamalla niitä kirjaimia kirjoista tai automerkkejä tms. Mun ymmärtääkseni siinä on just hahmon tunnistuksesta kyse. Monet taaperot tykkää kaikista lajittelujutuista jne.
Suomessahan opitaan lukemaan aika myöhään, koska monet ajoittaa sen sinne kouluun. Niissä maissa, joissa mennään kouluun aiemmin, opitaan usein lukemaan aiemminkin.
Mun mielestä on aika fiksu jos sanan tunnistaa tekstistä. Onko meidän lapsi sitten jotenkin kehityksessä viivästynyt kun on nyt 1v11kk ja sanoo sanoja. Ei puhu kaksisananisia lauseita. Ei osaa laskea. Sanoo kuusi ja kaksi, mutta ei tod. tiedä mitä numeroita ne on siis ei osaa näyttää tai tunnistaa. Ei osaa värejä. Kirjoista kyllä saa näyttää kuvista esim. kukka, kissa ym. helppoja hahmoja ja kuvia. Pitäiskö mun nyt huolestua kun ei osaa tuon enempää :(
Älä huolestu, mun mielestä sun lapsi on kehittynyt ihan ikätasoisesti. Täällä vaan tuppaa olemaan paikalla useimmiten niitä huippulahjakkuuksien (tai hmm...) vanhempia. :)
On se kumma juttu kun tällä palstalla ei voi puhua yhtään mistään, ilman että joku syyllistyy / huolestuu tai muuten vaan kilahtaa, kun omassa perheessä joku asia menee eri tavalla kuin toisessa perheessä.
Mun taapero on ollut alusta saakka hillittömän kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. _Millään_ muotoa ei niitä ole hänelle tuputettu. Jos lapsi jostain kiinnostuu, niin se on sellainen luonnonvoima että oksat pois. Nyt lapseni osaa jo kaikki automerkit ja ikää on 2,5 vuotta. Minä itsekään en osaa niin monta automerkkiä. Enemmän mua hämmentää tuo noin pienen pojan erikoisosaaminen, en todellakaan koe että tämä on joku asia millä YLPEILLÄ. Totta kai saan kertoa, että lapsellani on tällaisia taitoja, mutta taitaa olla satavarmaa, että joku mamma siitä vetää herneen nenään. *huoh*
Se pitäisi aina muistaa, että lapset ovat erilaisia ja kiinnostuvat erilaisista asioista. Itse opin lukemaan vasta koulussa ja ihan hyvin olen menestynyt.
en ole ap, mutta ärsyynnyin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rupesi kiinnostumaan numeroista ja kirjaimista noin 1,5-vuotiaana. Me tuimme tätä kiinnostusta mm hankkimalla magneettikirjaimia, joista aina yhdessä mietimme, että mitenkäs se äiti kirjoitetaan jne. Poika oppi suurimman osan kirjaimista 2-vuotiaana ja rupesi tunnistamaan paljon sanoja kirjoitettuna. Hän myös rakasti satujen kuuntelua ja oppi tutut kirjat ulkoa ja "luki" niitä sitten sanasta sanaan oikein. Poika oppi itse lukemaan 3,5-vuotiaana, laskemaan yhteen ja vähennyslaskuja 4-vuotiaana. Ja nyt 7-vuotiaana on lukee Risto Räppääjiä ja muita lasten kirjoja sellaista vauhtia, että koko ajan saisi olla hakemassa kirjastosta uusia kirjoja, lisäksi laskee aika vaikeitakin kerto- ja jakolaskuja.
Poika on selvästi erittäin älykäs ja nopea oppimaan uutta (perinyt tämän isältään). Meillä toinen lapsista taas on ihan toista maata - enemmänkin taiteellinen, kuin mitenkään älykkö (perinyt sen minulta). Pojan lukutaidosta on ollut aina tosi pajon iloa: hän on voinut lukea satuja itselleen ja pienemmälle sisarukselle, pystynyt tekemään puuhakirjoja, joissa sanalliset ohjeet, pystyy katsomaan tekstitettyjä ohjelmia jne. En ole kokenut, että tämä aikaisin lukemaanoppiminen olisi mitenkään ollut negatiivinen asia.
Minusta ap:n ei kannata pelätä lapsen mahdollista älykkyyttä tai sitä että lapsi ehkä oppii asioita aikaisemmin kuin ikätoverinsa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että toki omaa poikaani on välillä pidetty outona, koska hän tietää ja osaa niin paljon, mutta mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän rupeaa nämä erot tasaantumaan. Esim nyt eskarissa poika ei ole enää ainoa lukeva ja laskeva lapsi. Tietenkin tuleva koulunaloitus vähän mietityttää eli miten saada lapsi kiinnostumaan koulusta, kun se väistämättä on hänelle alkuun helppo ja ehkä haastaa häntä liian vähän.
Ihanaa oli saada asiallisia kommentteja tähän mieltäni hiukan askarruttavaan asiaan. En siis periaatteessa tätä asiaa "pelkää" , tuntuu vaan niin hassulta. Ja tottahan se on, että tässä iässä muksut tykkäävät luetteloista ja lajittelemisesta yms. Myös kaikkien kulkuneuvojen nimet meillä myös osataan, tietysti :)
Itsekin olen oppinut lukemaan jo ennen esikouluikää ja ensimmäisillä luokilla koulussa olinkin "häirikkö" koska minulla ei ollut mitään tekemistä muiden tavatessa kaksitavuisia sanoja.
Mitenkään en ala pojalleni kirjaimia tai muitakaan juttuja tuputtaa, vaan tietysti mennään sen mukaisesti mikä häntä milloinkin kiinnostaa. Tosin on niin innokas kirjojen luetuttaja, että uskon hänen oppivan lukemaan melko varhaisessa vaiheessa.
Kiitos vielä teille vastauksistanne ja kokemuksistanne!
t: ap
toisen perheen pimu selittää 1,7kk ihan mitä vaan,siis pitkiä lauseita, no varsinkaa ärrä ja ässä joskus ei oikein taivu, ja näyttää kirjaimia. yms. auto merkkejä puhelee.
toisen perheen 2v poika sanoo vasta ekoja sanojaan esim.auto.
että erillasia lapsia mahtuu mailma täyteen.
lukemaan opettelu kestää keskimäärin yli 2 vuotta. Suomenkielinen taas saavuttaa samantasoisen lukutaidon 3 kuukaudessa, joten vaikka koulu Suomessa alkaa myöhemmin niin kielten eroista johtuen lukutaito opitaan suunnilleen samaan aikaan.
useinhan noi lasten taidot menevät niin, että kun lapsi ensin osoittaa kiinnostusta johonkin, niin vanhemmat sitten tukevat juuri sitä taitoa esimerkiksi osoittamalla niitä kirjaimia kirjoista tai automerkkejä tms. Mun ymmärtääkseni siinä on just hahmon tunnistuksesta kyse. Monet taaperot tykkää kaikista lajittelujutuista jne.
Suomessahan opitaan lukemaan aika myöhään, koska monet ajoittaa sen sinne kouluun. Niissä maissa, joissa mennään kouluun aiemmin, opitaan usein lukemaan aiemminkin.
mielestä automerkkien tunnistaminen on erityistaito. Sinä et osaa automerkkejä mutta varmasti jotain muuta, mitä taas poikasi ei osaa.
Itse kun kerron että tunnistan kaikkien valtioiden liput, tiedän pääkaupungit yms. niin sitä moni pitää jopa suoranaisena ihmeenä. Minä taas ihmettelen mikä siinä on niin ihmeellistä. En minäkään ihmettele, jos joku osaa luetella vaikka laulujen nimiä 1000 kpl tms.
Nämä asiathan on sellaisia, että jos kiinnostaa niin ne kyllä oppii muistamaan. Ei siinä älykkyyden kanssa ole tekemistä.
Mun mielestä on aika fiksu jos sanan tunnistaa tekstistä. Onko meidän lapsi sitten jotenkin kehityksessä viivästynyt kun on nyt 1v11kk ja sanoo sanoja. Ei puhu kaksisananisia lauseita. Ei osaa laskea. Sanoo kuusi ja kaksi, mutta ei tod. tiedä mitä numeroita ne on siis ei osaa näyttää tai tunnistaa. Ei osaa värejä. Kirjoista kyllä saa näyttää kuvista esim. kukka, kissa ym. helppoja hahmoja ja kuvia. Pitäiskö mun nyt huolestua kun ei osaa tuon enempää :(
Älä huolestu, mun mielestä sun lapsi on kehittynyt ihan ikätasoisesti. Täällä vaan tuppaa olemaan paikalla useimmiten niitä huippulahjakkuuksien (tai hmm...) vanhempia. :)
On se kumma juttu kun tällä palstalla ei voi puhua yhtään mistään, ilman että joku syyllistyy / huolestuu tai muuten vaan kilahtaa, kun omassa perheessä joku asia menee eri tavalla kuin toisessa perheessä.
Mun taapero on ollut alusta saakka hillittömän kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. _Millään_ muotoa ei niitä ole hänelle tuputettu. Jos lapsi jostain kiinnostuu, niin se on sellainen luonnonvoima että oksat pois. Nyt lapseni osaa jo kaikki automerkit ja ikää on 2,5 vuotta. Minä itsekään en osaa niin monta automerkkiä. Enemmän mua hämmentää tuo noin pienen pojan erikoisosaaminen, en todellakaan koe että tämä on joku asia millä YLPEILLÄ. Totta kai saan kertoa, että lapsellani on tällaisia taitoja, mutta taitaa olla satavarmaa, että joku mamma siitä vetää herneen nenään. *huoh*
Se pitäisi aina muistaa, että lapset ovat erilaisia ja kiinnostuvat erilaisista asioista. Itse opin lukemaan vasta koulussa ja ihan hyvin olen menestynyt.
en ole ap, mutta ärsyynnyin
meidänkin tyttö kiinnostui tuossa parin vuoden huitteilla kirjaimista. Aapista luettiin paljon ja mietittiin, kenen kirjain mikäkin on.
Samainen lapsi on nyt 5-vuotias, ei osaa vielä lukea, vaikka osaakin kaikki kirjaimet. Kirjainten tilalle kiinnostuksen kohteeksi tuli myöhemmin numerot, sitten ötökät, sienet, kukat, jne jne.
Siskoni poika tunnisti useita kirjaimia puolitoistavuotiaana. Meidän 1v 2 kk osaa näyttää kirjainpalikoista a:n, v:n ja x:n. Tuo kokonaisen sanan tunnistaminen ja sanominen on minustakin tuossa iässä jo aika hurjaa, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että lapsi olisi jo vanhempiaan älykkäämpi :) Ehkä hän on kielellisesti lahjakas.