En tule koskaan saamaan normaalia elämää
Minulla ei ole samaa pohjaa kuin muilla. Me emme ymmärrä toisiamme muiden ihmisten kanssa. Muille kaikki on niin itsestäänselvää. Minä olen joutunut taistelemaan joka asian eteen. Lapsuuteni oli kurja ja vaikka en haluaisi jatkaa sitä aikuisuudessa niin en osaa toimia täällä maailmassa. Elämäni on työssäkäyntiä ja muuta minulla ei olekaan. Kotona olen kuin psykoottinen. En tiedä, miten pystyn töissä olemaan normaalia tai muut eivät huomaa kuinka hullu olenkaan. Outona he minua varmasti pitävät, mutta...
Kommentit (18)
"muut eivät huomaa kuinka hullu olenkaan"
Ehkä muut ajattelevat samaa itsestään?
Olet kuin psykoottinen. Oletko ollut psykoosissa.
Niin kauan kuin et kosta sivullisille olet vähintään ihan ok. Ei ole omaa kokemusta, mutta terapia on auttanut joitakin samassa tilanteessa olleita.
VArmaaan suomessa sotien jaloissa se on ollut vähän pakkokin.
Vierailija kirjoitti:
VArmaaan suomessa sotien jaloissa se on ollut vähän pakkokin.
Pakko suoriutua tehtävästäään pakkasessakin niin pitkään kun veri ja henki vaiin virtaa elimistössä.
Syvä vaatimusten ja mahdollisuuksien välinen kuilu. Koeta kuroa sitä vähitellen umpeen vahvuuksiesi avulla.
Osa sieluista syntyy tänne kokemaan ja puhdistamaan itsestään raskasta karmataakkaa, fyysisessä kehossa sitä voi olla vaikea ymmärtää mutta sielu muistaa ja ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin psykoottinen. Oletko ollut psykoosissa.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden diagnooseja enkä ole koskaan ollut hoidon piirissä sellaisiin liittyvissä asioissa. En tiedä olenko ollut psykoosissa. En muista kaikkea elämästäni, mutta uskon, että muut olisivat kuitenkin huomanneet. Minusta kuitenkin tuntuu siltä kuin olisin psykoottinen ajoittain. Tai joskus mietin itsekin omaa käytöstäni ja ajatusmaailmani, mutta sitä ei kai sitä tunnistaisi, jos olisi jotain. Joskus olen kyllä tosi hullu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin et kosta sivullisille olet vähintään ihan ok. Ei ole omaa kokemusta, mutta terapia on auttanut joitakin samassa tilanteessa olleita.
Kostaisin, jos voisin. En viattomille, mutta minulle väärin tehneille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VArmaaan suomessa sotien jaloissa se on ollut vähän pakkokin.
Pakko suoriutua tehtävästäään pakkasessakin niin pitkään kun veri ja henki vaiin virtaa elimistössä.
Mutta on sitä esim vaikka yksi 6 ällän ylioppilas ja tietojenkäsittelytieteen maiisteri joka laittoi skitsofreniassa ampumaradala muut kylmäksi.
Kuin omaa tekstiäni!
Mulla ei pelkästään lapsuudessa.
Koen olevani ainoa lajissaan. Kaikki muut ovat normaaleja.
En halua vähätellä kokemuksiasi. Ne ovat aitoja. Mulla on välillä sama fiilis ja kuitenkin mietin toisinaan, mitä se normaali sitten olisi? Onko normaalia olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin psykoottinen. Oletko ollut psykoosissa.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden diagnooseja enkä ole koskaan ollut hoidon piirissä sellaisiin liittyvissä asioissa. En tiedä olenko ollut psykoosissa. En muista kaikkea elämästäni, mutta uskon, että muut olisivat kuitenkin huomanneet. Minusta kuitenkin tuntuu siltä kuin olisin psykoottinen ajoittain. Tai joskus mietin itsekin omaa käytöstäni ja ajatusmaailmani, mutta sitä ei kai sitä tunnistaisi, jos olisi jotain. Joskus olen kyllä tosi hullu.
Ap
Hui.
Kannattaa jutella lekureille.
Vierailija kirjoitti:
"muut eivät huomaa kuinka hullu olenkaan"
Ehkä muut ajattelevat samaa itsestään?
Ei. Muut ovat normaaleja.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni ihminen kokee varmaan jotain samaa.
Puhukaa ja näyttäkää "hulluutenne", en kokisi enää huonommuutta.
Varmaan yksi kyynisyyden tai arvojen uudellen rakentaminen aikuisuuuden satamaan purjehtiessa on siinä että se kokemus mikä on siellä eväsrepussa että peilaa siihen sitä todellisuuspohjaa mikä ei oliisi täysin hattaraaa.
Yllättävän moni ihminen kokee varmaan jotain samaa.